Cooperin testi lauantaina.

Ei toki mulla Cooperin testiä ole ohjelmassa, mutta Lapin Toivot järjestää sellaisen lauantaina Saarenkylän kentällä.

Ite olen vain kerran Cooperin juossut, joskus Torressa ihan leikkimielellä.

Siitä sainkin aasinsillan panna juoksukuvia Espanjan talvehtimareissuilta menneisyydestä.

Siinä taas joku nutipää keulii, eikä pysy siististi rivissä.

Tässä taasen Benali ei kehdannut minua jättää reitille hortoilemaan, kun 18 -19 kilometrin kohdilla jouduin kyseleen tästäkö käännytään urheilukentällepäin.

Benali juoksi kotikaupunkinsa kisan aivan vain hölkkäillen, tavallisesti ajat hänellä oli vähintäänkin 10 minuuttia parempia, on sen verran vikkelä jalkainen nainen. 

Itse en tänä vuorokautena saanut muuta liikuntaa aikaiseksi kun, hitaan kävelyn kaupungin  keskustaan ja takaisin, pari tuntia istuskelua tietokoneella, ja lopun aikaa makailua.

Hoh hoijaa, semmosta on meikäläisen elämä.

Huonompi kesä.

Ei ollut tämä kesä viimekesän veroinen, lämpöä oli liian vähän ja sadetta liikaa.

Kohta iskee paniikki, tulee yötä päivää pimeä ja teiden liukkaus luovat heikkonäköiselle suuria lisävaikeuksia.

Se panee useinkin selailemaan aikaa jolloin talvea vietti Espanjan valossa ja lämpimässä.

Mutta sokeus ja sairaudet iskevät kapuloita sellaisten haaveiden rattaisiin.

Espanjan asunnon portailla, leipä ja vesi maistuu, eikä palele yhtään.

Cartagenan puolikkaan jälkeen, (vuotta en muista mutta kauan siitä jo on), uuno jo himoittee salattiannosta, ja näyttää minullakin olevan pokali mukana jospa siihen salattia saisi.

Paella vaatii vielä vähän kypsyttelyä, mutta kyllä se sitten olikin hyvää.

Viikonvaihteessa otellaan Suomi Ruotsi maaottelu, ja sekin on vahva syksyn merkki.

Oma liikkuminen on ollut aika minimissä, laiskuus pukkaa päälle voimalla.

Viimeviikolla oli taasen PSA-testin aika, ja ennätystä pukkasi silläkin saralla, siis siihen huonoon suuntaan.

Ilmankos ei ilmaisia paelloita tarjoiltu, niin kun Cartagenan juoksun jälkeen, joskus ?? ehkä 2010 tai niillä nurkin, ei muista ja vuosilukua etsimään ei nyt jaksa alkaa. 

Olisikohan aika vetäytyä yöpuulle.

Viikonloppuna piikitellään.

 

Eii nyt ole kyse huumehommista.

Muurolassa on juostu piikinmatkaa jo vuodesta 1947 lähtien, niin myös tulevana sunnuntaina.

(Muurolanpiikin tuloksi huonommin netistä löytyy, joten suurennuslasilla lehtileikkeistä tarkkaillen, ja 2000 luvun tuloksia minulta heikosti löytyi, näin tarkkaillen näyttää tältä.)

Vuosikymmenten saatossa Seppo Harjumaa on eniten ykkössijoja juossut 9 kpl.

Ennen Sepon voittoja, useimmin voittajien listalta löytyy Onni Heiskari 7 kertaa.

Seppo Harjumaa (9 kertaa), Juha Särkelä (5 kertaa), Tauno Saukko,

Itse olen piikin Muurolassa juossut n.10 kertaa.

Hauska yksityiskohta omissa juoksuissani.

1981 ja 1982 perättäisinä juoksuissa juoksin sekunnilleen saman ajan 1:27:44

Samoin 1998 kun juoksin 1:34:13 ja kun seuraavan kerran 5 vuotta myöhemmin Muurolassa piikin juoksin aika oli se sama 1:34:13 kun edellisessä juoksussani.

Paras ko. kisan piikin aikani oli 1985 kun Simon maratonin 'tyhjennysharjoituksena' juoksin 1:25:37

Olin ajatellut... jos alle tunti kahdenviiden alle juoksen, seuraavassa viikonvaihteessa olisi kahden ja puolentunnin rajan alitus maratonilla mahdollinen.

Simossa kuusipäivää piikinjälkeen, juoksuni tyrin hiukan liian kovavauhtiseen ensimmäiseen puolikkaaseen (1:13:40), jonka jälkeen toinen kierros hiukan hiipui, ja loppuajaksi muodostui 2:30:36

Lenkillelähtö ei ole kiinnostanut päiviin, sade, väsymys, kivut  ym. on kelvannut syyksi ettei lenkille ole voinut mennä, vaikka totuus on laiskuus.

Käsittämätöntä ylivoimaa.

 

Alisa Vainio EM-maratonin voittoon ajalla 2:22:26

Hopeamitalisti jäi 4 min 55 sekuntia.

Aivan käsittämätöntä ylivoimaa, eli noin 7 sekuntia joka kilometri.

Jos vertaisin sitä esim. ratajuoksuun 10 000 metrin juoksijan tulisi voittaa seuraavaa minutti ja kymmenen sekuntia!.

Elikkä yli ratakierros.!

En lähde kirjoittamaan ylistysanoja Alisasta, en tunne tarpeeksi sanoja, jotka eivät olisi liian lieviä kuvamaan hänen erinomaisuuttaan.

Kiitos Aliisa, teit maratonin seuraamisesta EM-kisojen hienoimman hetken.!! 

Ei sitä jaksa jos väsyttää.

 

Kovasti uhoin ennen EM-kisojen alkua, 'Käyn joka päivä juoksemassa kisojen ajan'.

Totuus on toisenlainen, jo kolmantena kisapäivänä lenkki jäi tekemättä.

Edellisenä yönä nukuin vain pari tuntia, ja olo tuntui siltä että juoksu tuntuisi varmaan siltä että koko matka olisi ylämäkeä, jätin lähtemättä.

Tänään seurailin kisalähetysten päiväsessiota, vaikka en niin kovin kiinnostunut tuosta kävelyurheilusta ole.

Lujaa ne kävelee miesten voittaja maratonin 2:56:49

Siitä on jo 19 vuotta kun itse olen juoksemalla päässyt tuota paremmin.

Puolikaan voittoaika 1:23:23

Siitä on puolestaan 15 vuotta kun juoksemalla olen tuon ajan alle juossut.

Huomenna sitten juostaan maratonit, sehän sitten on minusta koko kisojen kiinnostavinta seurattavaa.

Tänään on juostu myös Matin maastot, mutta minun kulkupeleille (lenkkikengät) Viirinkylä on kun matka toiseen ulottuvuuteen.

Tuloksia kisasta odottelen, samoin kun EM-kisojen iltalähetyksen alkua.

EM-kisat on käynnistyneet.

 

Yleisurheilu urheiluhullut istuu tai sitten makaa niin kun minä, tv:tä tuijottaen koko viikon EM-kisoja katsellen.

On se niin kivaa!.

Vielä kilometri jäljellä.

Muistan vielä hämärästi kun itse viimeisen ulkomaankisani juoksin, 2023

Cartagenan puolikkaalla.

Oikein kun mietiskelin, löytyyhän itseltänikin mitaleja SM, PM, ja MM tasolta,

Mutta minulla ei EM-mitalia ole, kun vuona 2000 jäin maratonilla pistesijoille.

Veteraanisarjoissa muut mitalit on saatu, 

paitsi SM tasolla myös yleisensarjan mitalikin löytyy, tosin joukkuekilpailusta.

Samoin MM tason mitali on  joukkuekilpailusta.

Itse olen kisojen kunniaksi käynyt eilen ja tänään juoksulenkillä, vaivaiset alle kympin lenkit eilen ja tänään hölkkäilin.

Olen mielessäni ajatellut, kisojen aikana käyn joka päivä pienen lenkin, saa nähdä toteutuuko?.

Nykyään en enää juuri montakaan lenkkiä ole käynyt perättäisinä päivinä.

Ja se yleisin juoksulenkin pituus on alle kympin.

Mutta tälleen mennään.

Nyt sitten tämän päivän kisalähetyksiä katsomaan.

Valinnoilla vai ajautumalla.

 

Metsurille puutkin vit...lee.

Valinnoilla (jos siihen on mahdollisuus), voi saada mielekkäämmän ja paremman elämän. 

Itse olen elämässäni aina ajautunut asiasta toiseen, ilman että olisin omia mieltymyksiäni voinut toteuttaa. 

Kansakoulun päätyttyä töihin oli mentävä, ainut työmahdollisuus oli metsätyöt.

Parikymppisenä runsaslumisen talven jälkeen mietin, olen liian pieni ja heikko näihin hommiin..

No savotan päätyttyä alkoi Tervolassa hitsaaja levyseppä kurssi, ajauduin sinne.

Sehän tarkoitti, teen nyt metalli hommia.

Kurssin päätyttyä samana päivänä jo olin sellaisessa komennusfirmassa, 

eli minusta tuli maankiertäjä.

Joskus ollessani viidenkymmenen korvilla jonkinlaista lamakautta Suomessa elettiin, jouduin työttömäksi.

Tähän asti olin työhommissa kierrellyt Suomea ja osin pohjoismaitakin, 

eli asuin hotelleissa paljon enemmän kun kotonani. 

Huomasin... Kotona on mukava olla, en enää hakeudu matkahommiin,

Aloin hieromaan, jota hommaa tein sitten 67 vuoden 4 kuukauden ikään asti kunnes jäin eläkkeelle.

Silloin tein ekan ensimmäiusen valintani, jonka tein ihan harkitusti, ilman johonkin ajautumatta.

No juokseminen, se on ollut oma valintani, ja sellaista mitä olen aina halunnut tehdä, mutta nyt olen siitäkin ilman omaa haluani ajautumassa, vanhaksi vaivaiseksi kotona sisätiloissa makailijaksi.

On se ihmiselämä turhaa ja surkeaa..