Upeeta mahtavaa.

Valencian maratonilla juostiin lujaa.

Camilla Richarsson kovaan SE-tulokseen 2:24:38

En ole vielä kaikkia Suomalaistuloksia nähnyt, mutta ei kovanluokan tuloksia muita ollut.

Tänä aamuna sitten tuli kiire aamulenkille, heräsin kyllä kolmenaikoihin, mutta siinä kaikenlaista värkkäiltyäni huomasin kellon käyneen jo yli kuuden.

TV:stä alkoi yhdeksänaikaan suora lähetys Valencian maratonilta, ja sitähän piti tietysti ennättää katsomaan.

Minun lenkkini oli ajallisesti kaksi tuntia ja pituudeltaan 19 kilometriä, ja kyseessähän oli minun tämän vuoden viimeinen juoksulenkki.

Näinhän ne ovat minua ohjeistaneet loppuvuoden osalta.

Juoksulenkin jälkeen hiihtojen seurantaa tv:stä, ei vain Suomalaisten alkuvuoden hiihtelyissä kovin hurraamista ole ollut.

Naisten yhdistetyn valopilkkuna on tosin ollut vasta 16 vuotias Minja Korhonen.

Huomenna onkin sitten erinlainen päivä.

Elokuvakatsaus.

Tulee nykyään kun ei muutakaan oikein jaksa, kateltua tuolta Yle areenasta sarjoja ja elokuvia.

Tässä päivänä muutamana tuli katsottua elokuva The Straight Story.

Tosipohjainen elokuva kerto tarinan miehestä joka lähti ruohonleikkurilla toiseen osavaltioon tapaamaan veljeään joka oli saanut aivoinfarktin.

Niin miksikö lähti puutarhatraktorilla?

Oli menettänyt ajokortin näön heikennettyä, (tuntuu jotenkin tutulta).

Elokuvassa olevat muutkaan henkilöt eivät välttämättä olleet saavuttaneet sitä amerikkalaista unelmaa.

Matkalla tapaamistaan ihmisistä joku sanoi, "Onhan se ikääntyminen varmaan tuonut jotain hyviäkin asioita". 

Vastaus kuului:

 "Mitä hyvää sokeudessa ja kuuroudessa on".

"Pahinta on se että muistaa nuoruutensa".

Jotenkin tämä kolahti omalle kohdalle.

Jos ei muistaisi nuoruutta, voisi varmaan paremmin sopeutua kaikkeen sairauksiin, kolotuksiin, väsymykseen, ym. vanhuuden mukanaan tuomiin harmeihin.

Pitäneekö se meikäläisenkin osta kesäksi John Deere puutarhatraktori ja lähteä reissuun?

No pitänee ensi yrittää selvitä kesään asti.

Syytön talviseen säähän olen.

Se juostaan joulukuun talvisarjajuoksu lauantaina täällä Rovaniemellä.

Juoksun lähtöaika poikkeaa normaalista, startti on vasta kello 16:00

Kysyin tekoälyltä millainen sää on luvassa Rovaniemen RDS:n talvijuoksussa 2.12

Vastauksen pyysin kuvan muodossa.

Joten syytön säähän olen, tämmöistä tekoäly lupailee, numerolappuja se ei näyttänyt juoksijoille antavan.

Ei tosin tullut sanottua että kyseessä on kilpajuoksu.

Minä avasin tänään hiihtokauteni, saa nähdä onko seuraava hiihtolenkki vasta vuoden 2024 puolella.

Tuli muutos ohjelmiin, menenkin leikkaukseeni jo nyt seuraavana maanantaina, 

ja seuraava puukotus olisi tarkoitus tehdä tammikuulla.

Hiihtelylle tuli pituutta vajaa 14 kilometriä, mutta nyt voin sanoa että talven hiihtokausi on avattu.

Viimeviikolla turhaa positiivisuutta.

Viimeviikolla uhosin tekeväni maanantaina talven ekan hiihtolenkin.

Nyt on maanantai, en mennyt ladulle, pakkasmittari pelasti minut moiselta hulluudelta.

Päivän ulkoiluksi jäi laboratoriossa käynti, piti jotain sydänfilmejä ja verikokeita ym. sellaista ottaa, luulisin sen takia,, jotta näkee vieläkö minä olen hengissä. 

Sydänfilmi

Kaupassa olisi kyllä pitänyt käydä, en tarennut, täytyy pureskella kynsiä.

Toivottavasti huomiseksi lauhtuu, tai olli laihtuu.

Sisälläkin paleli.

Pikkasen kylmä tärisytti rokotuksenjälkeen.

Tuon korona ja infulenssa rokotuksen jälkeen nousi 38,6 - 39 välillä oleva kuume jota kesti alun toista vuorokautta.

Kovahan se on tauti tuo korona, niin kova kai se pitää olla rokotteenkin.

Vuosi sitten annetusta rokotteesta ei oireita tullut, mutta kahdella aikaisemmalla rokotuskerralla lievää lämpöä oli päivänverran.

Käsi myös kipeytyi, mutta siihen saattoi vaikuttaa se kun rokotusneulan ollessa olkavarressa lihakseen iski kova kramppi, oli siinä rokoteneula ihmeissään mihin mankeliin nyt joutui.

Jouluviikolle minulle oltiin varaamassa kaksikin leikkausaikaa, mutta sitten todettiin ettei toimenpiteitä voidakaan niin lähekkäin tehdä, joten toinen leikkaus siirtynee tammikuun loppupuolelle.

Joten keskeisemmät talvikuukaudet taitavat kulua ikkunasta uloskatellen.

Hiihtoja tuli tämä päivä kateltua, huominen ja ylihuominen menevät samaa rataa, mutta jos sää sallii ehkä maanantaina otan sukset esille ja talven ensimmäisen hiihtolenkin teen.

Mutta näkkepähän sitten miten viittii.

Kofeiinikoukussako.

Eilisen aamun mittarilukema -23 astetta, ei paljon naurata.

Niinpä en postilaatikollakäyntiä enempää ulkona käynyt.

Ihan tuli (Edvard Munch taulun huuto) ilme.

Tänään mulla on influenssa ja koronarokotukseen aika, se pakottaa ulkona käynnin pakkasesta huolimatta.

Se että onko rokotusten ottaminen järkevää, tai viisasta, en tiiä.

Mulla on tuota ikää jo aika paljon, ja sairauksiakin ja sairaalakäyntejäkin lähes viikoittain, ehkä se on paikallaan rokottautua.

Olen ollut kaksivuorokautta juomatta kahvia, mutta nyt on jo niin pahoja vierotusoireita, päätä särkee ja on muutenkin höntti olo.

Olen kahvinisti, näin se on.

Miksikö kahvittelutaukoa pidin, kokeilin kun tuo unipuoli on niin heikoilla, vaikuttaisiko kahvitauko mitään.

No sen se vaikutti että nukuin entistäkin vähemmän. 

20.12 -83 (-30℃)

  

Ennen nuorempana sitä uskaltautui kylmemmälläkin ilmalla lenkille.

No pitihän sitä tareta päivä töissäkin ulkona, kylmien rautojen parissa.

Paljon helpompaahan se on näin eläkkeellä, kukaan ei käske ulos pakkaseen, voi laitta hyvää musiikkia kuulumaan, ja suoltaa vaikka jotain paskaa blogiinsa.

Vaikka kyllä minä mieluimmin olisin vielä alle kolmevitonen, vaikka pitäisikin työn takia päivät pakkasessa olla, ja lenkille menisin kelistä välittämättä.

Aamuyöstä Lueskelin Liikunta-Tiede-Lehteä  

Pitäisikö varusmiehiä panna jo kävelemään itärajaa kohden, kun tuo matka ei taitu kovin kiireesti nykyisillä nuorillamiehillä.

Se niin paljon siteerattu Cooperin testi kertoo.

Vuona 2022 varusmies eteni 12 minuutissa keskimäärin 2376 metriä 5:03/km, 

kun se vuona 1997 oli 2760 metriä, eli ratakierroksen enemmän.

Mitähän se tulos olisi ollut vuona 1969 jolloin itse armeijan kävin?

Mister Cooper ei vain silloin vielä ollut keksinyt testiään. 

(vähällä se nimi jää vuosikymmeniksi kaikkien tietoon)

Se on aika vähän, se -vuoden -22 tulos.

Itsekkin kesällä 74 vuotiaana juoksin kympinmatkan 4:22 kilometrivauhtia, ja kisan viimeiset neljä kilometriä 4:15 kilometrivauhtia.

No niin tulipa taasen mollattua nykynuorisoa, onhan ne kuitenkin tuhtia poikia, lähes 80 kiloisia.

Mutta katellaampa saanko itseäni tänään ulkoilemaan.

Syntynyt silloin kun kaikesta oli vielä pulaa.

 

Skibotten heinäkuu 2018

Kun ei tällaisessa asussa ulos voi mennä, niinpä en tänään avannut ulko-ovea koko päivänä.

Päivällä Rukan hiihtojen päätyttyä ajattelin raivata kenkäkaappiini lisää tilaa ja viedä vanhimpia lenkkikenkiä roskikseen.

No eihän siitä mitään tullut, per ärkele, kun sitä on entisinä pula aikoina syntynyt ja oppinut sellaiseksi hamsteriksi, ettei mitään raski heittää pois, ajatuksella sitä voi vielä joskus tarvita.

No neljäparia kenkiä pistin muovipussiin, mutta en niitä vielä roskiin vienyt.

Arvatenkin huomenna tulen katumapäälle, ja todennäköisesti ne päätyy takaisin kaappiin, luultavammin kun roskikseen.

Tuossa 2007 otetussa lenkkikenkäkuvassa olevia kenkiäkin kolmeparia näky olevan vieläkin kenkäarsenaalissa.

On pirullista olla tämmöinen hamstraaja, kaikkea mahdollista roinaa on kaikki paikat täynnä.

Mutta minkäs ihminen luonnolleen voi.

Silloin kun minä olin pikkupoika Kuollutmeri oli vasta kipeänä.

(Geory Bruns)