Koulutukseltani olen "puistokemisti".

Tällä viikolla ratkotaan Suomen mestaruudet yleisurheilussa. 

Itse tällä viikolla parikin kertaa vanhenen, oikeasti ja virallisesti.

Täyttyy seiskaseiska, se on kyllä aivan liikaa.

Kivempi oli kahdeksanvuotiaana 1957. 

Olin silloin Venekumotun kansakoulussa.

Kuvassa itse olen takarivissä kolmas oikealta, ikkunanlasin keskellä siinä tyttöjen takana.

Huomaa, ylipainoinen ei ollut kukaan.

Eikä meistä veneen alla viihtyvää 'puistokemistiä' tullut kenestäkään.

Juoksu urheilua aikuisena harrastavia kuvassa on kaksi, 

Eturivissä oleva Kauko Kähkönen Ruotsinpuolella, ja minä. 

Keskioluen vapauduttua kauppoihin päätettiin Venekumotun kansakoulu lakkauttaa, kun tuli paljon niitä itseoppineita 'puistokemistejä'.

Vai olikohan syynä, niillä seuduin asutuksen väheneminen?. 

Kalevankisoihin ja minun vanhenemiseen on vielä muutama päivä, jospa yrittäisi vielä seitenkutosena ainakin yhden lenkin hölkkäillä, tosin se eilinenkin taasen meni ulko ovea avaamatta, eikä lauantainakaan kun hätäsesti kaupassa kävin

Vanhus ei jaksa enää.

Ihan heti aamusta.

 

Tänään aamuna oli lämpimämpää ja aurinkoista niin sain itseni kammettua ovesta ulos ja lenkille.

No se lenkki oli tutun raskasta ja hidasvauhtista.

Juoksin 1 t ja 50 min. matkana 17,4 km.

Kilometrivauhdiksi tuli 6:18/km, aika surkeeta, keskisyke 118.

Tasan 15 vuotta sitten, lenkki meni vielä huonommin.

Lenkinjälkeen ensiapuun ja sieltä sitten jäinkin sairaalaan,

keksi pumppu uudenlaisen tavan 'pomppia'.

Tänä aamuna tein sellaisia perusmittauksia mitä olen nuorempana, kun vielä juoksin kilpaa, mittaillut ihan päivittäin tai ainakin parikertaa viikossa.

Elikkä aamun mittaukset:

Paino 61,4 kg

Leposyke ennen ylösnousua 43, happisaturaatio 91%

Verenpaine 114/77

Nuorempana leposyke oli siinä 35 kahta puolta, vaihdellen edellisenpäivän rasituksen mukaan.

Mutta tuo happisaturaatio on tavallisesti ollut 98 - 99 luokkaa, nyt kun säännöllisen harjoittelun on lopettanut on tuo punasolujen happikylläisyys aika-alhainen, ainakin minusta.

Tuon matalan leposyke on joskus aiheuttanut huvittaviakin tapahtumia, joskus -70 luvun loppupuolella käsileikkauksen jälkeen makailin pitkään valvontatiloissa, käytiin mittailemassa pulssia, verenpaineita ym.

Kun viimein kysyin, "mikä tässä maksaa, kun olen tänne jumittunut", vastaus kuului, " kun teillä ei tuo syke ala nousta", kysyi sykettä, sanottiin on 35 tai alle.

Kun sitten kerroin sen olevan minun normaali leposykkeeni, ja että harrastan kestävyysjuoksua ihan kilpailumielessä, sitten lähdettiin kohden huonettani, sängynrenkaat vinkuen.

Ei mutta nyt on kaiken korjaavan urheilujuoman aika, ei kun kahville.

Ihminen älä itse laske mitään.

 

Älä hyvä ihiminen ite laske mitään, sitä varten on laskurisivut.

Ja siellä avaa alasvetovalikko, kaikkilaskurit.

Johan rupes asiat selviämään, voihan sitä laskea vaikka koska krapula rupeaa hellittämään, tai jotain muuta tärkeää.

Näyttää taasen tulevan päivä ettei muut kun engelsmannit pysty auringosta nauttimaan.

Juoksukykyisille Lappilaisille, menkää viikonloppuna vaikka Överkalixin markkinajuoksuun, entisinä aikoina me ruukattiin noita pohjoisruotsin markkinahölkkiä juoksennella pitkin kesää.

Niin ja Metalli Cup huomenna Torniossa juostaan, sielläkin on hyvä startata.

Kiva olisi nuorena terveenä kirmata kisoja, eikä vain jatkuvasti valittaa omaa kurjuuttaan.

Huonosti suunniteltu, ja silti tehty.

Ihminen on kyllä huonosti suunniteltu olio, jos liikuntasuorituksia ajattelee.

Tuli tämmöisiä ajatuksia mieleen, kun lintuja pyrähteli pyörätieltä lentoon kun lähestyin niitä löntystelylenkilläni.

Lintujen sisäelinanatomia on suunniteltu niin että kulkee ja jaksaa.

Lintujen keuhkoissa ei ole ihmisenkaltaista keuhkojen tyhjennyspuhallusta.

Ihmisen uloshengitys on muutenkin huono, sitä hapetonta käytettyä ilmaa sekoitetaan jokaiseen sisäänhengitykseen.

(Hengitä normaalisti ulospäin, ja jatka sitten edelleen ulospäin hengittämistä, vähintäänkin samamäärä siellä on vielä ulospuhallettavaa.)

Linnuilla on sellaisia ilmapusseja (6-8) jotka täyttyvät hapekkaalla ilmalla sisään hengittäessä, joiden ilma työntyy keuhkoihin työntäen samalla käytetyn ilman ulos eri kanavia pitkin, eli joka hengitysliike tuo happea keuhkoihin.

Entäs sitten sydän, linnun sydän ruumiinpainoon verrattuna on jopa yli kymmenkertainen ihmiseen verrattuna.

Syke linnuilla rasituksessa on useita satoja kertoja minutissa, esim. kolibrilla yli 1000 kertaa minuutissa.

Tuli vain mieleen kun oma ulkoilulenkki tuntui niin vaikealta. 

Aivojen osaltakin etevämpiä ovat, monet linnut mm. muuttomatkallaan nukkuvat puolet aivoista kerralla, näin matka jatkuu ilman yöpuulle menoa.

Itse harrastin nuorenamiehenä metsästystä.

Usein lintujen jänisten ruhot joutuivat ruumiin avaukseen ennen ateriaksi päätymistä.

Kiinnosti eteenkin jänteiden ja nivelten rakenne, mutta kyllä niitä sisäelimiäkin tuli ihmeteltyä.

Siihen aikaan ei ollut nettiä, mistä tietoa ja kuvia olisi voinut etsiskellä.

Tärkein valinta elämässä.

 

Ihmisen elämän tärkein valinta tehdään siinä vaiheessa kun opitaan kävelemään.

Se on tärkeintä mihin suuntaan lähdet liikkeelle, jos lähtee näin kun minä, ylämäkeä piisaa niin kauan kun tossu nousee.

Mutta jos lähditkin toiseen suuntaan, niin pääset elämäsi paljon helpommalla, pelkää myötämäkeä kokoajan.

Niin se on vähästä kiinni ihmisparan elämä.

Mutta pakkohan se on maratonistakin puhua:

Maratonin kaikkien aikojen tilastotietoa, ennen syksyn kovia kaupunkimaratoneja.

Miehet:

ME:1:59:30 Sapastian Sawe KE

10 kertaa on juostu 2:01:48 tai paremmin, joista 5 kertaa 2026.

Maraton on juostu 2:10:00 tai alle 5271 kertaa.

Ja mainitaan vielä että ajan 2:10:00 - 2:11:00  väliin 1051 kertaa.

Naiset:

ME: 2:09:56 Ruth Chepngetich KE

11 kertaa juostu alle 2:15:00, joista 2 kertaa 2026.

Alle 2:20:00 on juostu 239 kertaa.

Eniten tällä hetkellä odotan naisten EM maratonia, ja Alisa Vainion juoksua.

Siellähän ei reitti eikä sääolosuhteet huippuaikoihin ole otolliset, mutta siellähän juoksijoiden kyvyt punnitaan, ja Alisa ei silloin ole heikoilla.

Ja syksymmällä odottelen jotta saisin tuohon Lapin tämän vuoden maratontilastoon lisää aikoja.

Tänään Rovaniemellä lähes helleraja ylittyi.

 

Tänään siinä ja siinä oliko ensimmäinen hellepäivä Rovaniemellä.

Jos minun kolarisormelta kysyy, kylmä oli ilma tänäänkin.

No tuota vasemmankäden etusormea on nyt palellut yhtäjaksoisesti päälle viisi vuotta.

Ja noin pieneksi on sormi kuihtunut kun vertaa oikeankäden etusormeen.

Ilman toimivaa hermotusta sormen lihakset tuosta kärkiosalta kuihtuvat pois.

Tänään kun kävin Saarenkylän urheilukentällä hölkäämässä vähän vajaan vitosenmittaisen matkan, minulla tietysti oli sormikkaat kädessä, niin joku kerkesi jo naureskellen kysymään "paleleeko käsiä".

No totuushan on, sitä sormea palelee aina, saunassakin.

Mutta net sormikkaat on kädessä sen takia kun kämmeniin tulee 'asfaltti ihottumaa' jos kaatuu (ja useinhan sokea kaatuu), käsillähän sitä yrittää ensimmäisenä maata tavoitella.

Jos huomennakin näin lämmintä säätä jatkuu, ehkä käyn käsineitä ulkoiluttamassa.

En kuitenkaan kypärää ja hammassuojia vielä kävely ja juoksulenkeillä käytä.

Helppo olla Suomalainen.

 

Ei se Suomalaisten kolikkopussi paljon paina, 

olemme EU kansalaisista köyhimpiä.

Silloin kun minä olin arvokkaimmillaan, tuhatta taalaa tarjosivat elävänä tai kuolleena.

Nykyään ei elävänä tarjota yhtään mitään, ja kuolleenakin korkeintaan eläinrehutehtaalle kelpaa, jos itse kuljetuksen maksaa.

Tänä aamuna reilun 9 kilometriä kävin ulkoilemassa, lenkistä osa juosten osa kävellen, mutta tulihan ulkona käytyä kuitenkin.

Sehän on paremmin kun eilen.