Tasalukupäivä.

Tänään olen 28 000 päivä elämää nähnyt.

Vieläkään en ole saanut selville miten tätä elämää oikein pitäisi elää. 

Ratkiriemukkaat päivät ovat olleet vähemmistössä.

Apuvälineitäkin on pitänyt kehitellä, että hymyilykuvan on saanut otettua.

Mutta ei se elämä mikään katastrofikaan ole ollut.

Joten kai tasalukupäivän kunniaksi voi yhden oluen ottaa, tai kaksi.

Tänään aamulla kävin pienen ulkoilulenkin, kyllä nyt kevääntulossa ollaan paljon edellä viimevuotta.

Vuosi sitten oli näin lumista, nyt tuo pyörätiekin on täysin lumeton.

Lappilais juoksijatkin pääsevät valmistautumaan kevään kisoihin pitävillä alustoilla harjoitellen.

Minun päiväni jatkuu tv:stä urheilua töllötäen, ja omaa kurjuuttani manaillen.

Päivä päivältä kaiken pitää olla suurempaa.

 

Kun näkö huononee kaiken on oltava suurempaa.

Eilen kävin hankkimassa uuden isomman tietokoneennäytön.

Nyt sopii isompia kirjaimia näytölle, jospa siinä sitten tulisi vähemmän luku ja kirjoitus virheitä.

Taitaa olla turha toivo, ainakin tuon kirjoittamisen kanssa.

Tänään yrittelin lenkillekkin.

Juoksua 14 minuuttia 2 kilometriä, 15 minuuttia kävelyä, juoksua 13:43 kaksi kilometriä.

Ei jaksanut, ja pumpustakin ahisti.

Tuo jos mikä tympii, kun etanatkin ohittelee.

Kova viikonvaihde tulossa.

Tuleva viikonloppu on tiivistä tv:n tuijottelua.

On maailmancupin päätösviikonloppu hiihdossa ja ampumahiihdossa, 

samoin halliyleisurheilusta on runsaasti lähetyksiä, ski clascik hiihtokisaa, ym urheilua.

Niin ja Susanna Saapunki juoksee Roomassa maratonin, 

Siitäkin tapahtumasta jonkinlaista lähetystä löytynee netinkautta. 

Oma liikuntani tälle kuukaudelle on jäänyt 4 x 5 km juoksuntapaista, ja 2 x 6 km suksienpäällä seisoskelua.

Vähintään joka toinen päivä on mennyt niin, etten edes asuntoni ulko-ovea ole avannut.

Epäilisin ettei ylikuntoon ajautumisen vaara ole kovinkaan suuri.

Kovimmillaan harjoittelu oli vuona 2007

Tammikuulla Torressa juoksentelin neljässä viikossa 881 kilometriä, ja siinä jaksolla tehoharjoituksiakin oli, sekä yksi puolimaratonin kilpailukin. 

Niin ja ikää ukolla kuitenkin oli jo lähes 58 vuotta.

Eipä siinä paljon ongelle ennättänyt.

Tahdissa mars.

 

Tämän tyylin katsoimme parhaaksi Ruskamaratonilla 1988.

'''''''''''''''''''''''''''''''**************''''''''''''''''''''''''''''

Voi vekkoset, oli silloin jo kannettavia tietokoneitakin, ja kännyköitä.

Yleistä internettiä saatiin odottaa vielä vuosikausia.

Suomi sai ensimmäisen internet-yhteytensä ulkomaille, Tukholmaan, joulukuussa 1988.

Alkuaikoina netti toimi puhelinliittymänkautta.

Laskutus netin käytöstä minuuttihinnalla, ja yhteys niin hidas että konkurssi ehti tulla ennen sivun avautumista.

Hikinauha oli jo keksitty, (kuten otsaltani näkyy) mutta putkihuivi (rätti) odotti vielä keksimistään.

🚴🚴🚵🚵🚶🚶🚶

Mennyt historia tahtoo tulla mieleen, sanovat että silloin alkaa olla tulevaisuus vähissä, kun ajatukset usein menneisyyteen kääntyy.

Leivänmurusia keräillessä.

Tänään kun vaatimatonta juustoleipääni olin syömässä, sokeuttani senkin sain pudotettua pöydältä lattialle, sieltä leivänmurusia keräillessäni tuli mieleen...

Aika hajalleen ne meikäläisen elämän eväsleivät oli siroteltu mistä sai murua rinnanalle keräillä.

Hangosta Jäämerenrannoille ei montakaan kuntaa ole väliin jäänyt missä en työasioilla ole ollut.

Tuossa kuvassa seitentoistakesäsenä olin panemassa risukkoja kuriin Hangonseutuvilla Syndalenin sotaharjoitusalueella.

*******************************

Toisaalta taasen jos näkevä olisin, ensiviikonvaihteessa varmaan suunta olisi Murcia, siellä on kiva kisajuoksu, ja kun on näin sotaisaa aikaakin niin ihan kannatuksen vuoksikin.

Viikonvaihteessa kisoja ihan kivenheitonpäässä Torresta on useitakin, 

Los Montesinosa ja Benijofaarissa, niissäkin on useasti tullut käytyä.

(No kyllä roteva hyvässä lihassa oleva 10-15 kilometriä pikkukiveä heittää, luulisin.

Ja vaikka ei heittäisikään niin ihan kotikisojahan ne kuitenkin on.)

Ja tänäänkään en sitten ulko ovea saanut avattua, tympii tämmöinen, 

ja tressiäkin pukkaa.
 

Kahden kunniamerkin päivä.

Kyllä tässä nyt kelpaa kun kunniamerkkejäkin jaeltiin.

 

Kovin se hövelisti kunniamerkkejä jakeli tuo Garmini.

Johtuisiko siitä kun uuden akun sai, vai siitä kun pitkästä aikaa juoksulenkille pääsi.

Aamulla reilun 50 minuutin lenkin kävin, josta juoksuaikaa vähän alle 45 minuuttia ja juoksumatka 5,5 kilometriä.

Siitä rävähti kunniamerkit yli mailin yhtämittaisesta juoksemisesta, ja siitä kun aamusta olin liikkeellä.

Näkyi siellä aikaisemmin saaduissa kunniamerkeissä sellainen merkki jota en enää pystyisi saamaan, en ainakaan ilman kovaa kemiallista dopingia. 

Voikohan tuo pitää paikkaansa että 2018 olisin onnistunut nukkumaan yhteen menoon kahdeksan tuntia.

No oli miten oli mutta tästä se elämäni 27 989 päivä käynnistyi.

Aina kannattaa kokeilla jotain uutta.

Maratonjuoksukautta odotellessa.

Urheilussa vuosikymmenten aikana valmentautumis näkemys, samoin kun kilpailusuoritukseen valmistautuminen on kokenut paljonkin muutoksia.

Oma maratonjuoksukisaan valmistautuminen - 80 luvulla ja vielä -90 luvun alkupuolella, sisälsi hiilihydraattien tyhjennys ja tankkausvaiheen. 

Vaikka kohdallani menetelmän koinkin hyväksi, en enää vanhempana viitsinyt 'mukavaa miestä' raskaalla tyhjennysvaiheella rangaista.

Ja kun jonkun asian kokee hyvänä, tulee mieleen, jos sen tekisi vielä vähän rajummin, toimisiko vielä paremmin.?

No sitäkin täytyi kokeilla.

Olen siitä kirjoittanut aikaisemmin: 

Kevään lähestyessä kansainväliset kaupunkimaratonit käynnistyvät ja monet Suomalaisetkin niissä juoksevat kauden nopeimmat maratonit, mutta nykyään on jo toiset näkemykset, niin valmentautumiseen kun valmistautumisessa kisajuoksuun, ja kilpa kengätkään eivät ole samanlaiset kun joskus kahdeksankymmenluvulla.

Kehitys kehittyy, ja näin on hyvä.

Mutta se on asia joka pysyy samana, maratonjuoksua varten täytyy ulkoilla paljon.