Ei taasen onnistu millään.

 

Ei se ole helppoa nukkuminen, se on taitolaji, tänäyönä se taasen ei onnistu huonostikkaan.

Jerome Drayton.

 Jerome Drayton Kanada.

Kovanluokan maratoonari, jonka menestykästä juoksu-uraa tuli seurattua    seitsemänkymmenluvulla.

Hän kuoli viimevuoden helmikuulla polvileikkaukseen.

Lueskelin juttuja oman aikakauteni kovista ulkolaisista maratoonareista, kun se tämän yön uni loppui jo ennen kello yhtä.

Kokeilin ja harjoittelin myös tuota tekoälyn kirjoitusavustusta.

Tämä teksti ei ole minun kirjoittamaani, vaan tekoälyn sanelustani kirjoittamaa.

Paljon piti korjailla, en osaa oikein kirjakieltäkään puhua, ja välimerkitys ja lauserakenne ei tekoälyn mielestä paras mahdollinen ollut. 

(No siitä olemme koneälyn kanssa samaa mieltä)

Ja kun se minun puhe on muutenkin sellaista epäselvää muminaa.

(Ei muuten meinannut mumiminaa sanaakaan millään hyväksyä)

Kun näin ajattelee aikaa sinne vuosikymmenille, minkä maratoonareista nyt lueskelin, niin ei mikään äly silloin sanelusta kirjoittanut, 

paitsi johtajan konekirjoittajatar.

No niin keittäiskö vaikka teetä ja yrittäisi sitten vaikka vähänaikaa kuitenkin pitkällään olla.

 Huom. nuo erinväriset ja pienemmällä kirjoitetut tekstit lisäsin ihan ite naputellen.

Oma kesäkauden avaus.

 

Jäätelö on hyvää näin parvekkeella nautittuna.

Kävin kaupungilla juomassa kahvin R-kioskin ulkopöydissä, 

asusteena T-paita ilman mukanaolevaa puseroa.

Toinen kesäkauden vaatimus vähintään 5 kilometrin juoksu T-paidassa ja lyhyillä urheiluhousuilla, tuli myös suoritettua, vaikkakin kävelynlomassa lyhyinä pätkinä.

Niinpä voin sanoa oman kesäkauteni avatuksi.

Koivujen lehdetkin komeanvihreinä, ja lähes jo saunavihdaksi kelpaavan kokoisia.

Kyllä se kesältä jo näyttää, ja mullehan se passaa oikein hyvin.

Hullujahan me ihmiset ollaan.

 Tämän päivän iltalehden juttu taasen todisti, ei järjenhäivää ole ihmisellä.

Eilen aamun pitkälle päivää jatkunut vesisateen jälkeen ajattelin lähteä lenkille, kilometrin juoksun jälkeen iski rytmihäiriötä päälle, käännyin takaisin ja kävelin kotia. Se oli semmoinen liikuntahetki.

Tänään kävin 12 kilometrin lenkin aikaa meni 1 t 20 min 6:40 / km

Mitään törmäily tai kaatumisvaaraa ei tällä lenkillä ollut, mutta tuo vauhti, kyllä se on hitaaksi mennyt.

Siitähän alkaa olla kahdeksankuukautta kun harjoittelun tai sellaisen aktiivisen lenkkeilyn jätin, näin nopeasti se tässä iässä (76) kunto laskee, jos sen eteen ei mitään tee.

Nyt voikin sitten taasen loppupäivän makailla ja oottaa kunnon huononemista.

Yllätys ja kosto.

Eilen tapahtui sellaista mitä ei ole tapahtunut vuosikausiin.

Tunsin iltapäivällä itseni väsyneeksi ja menin makuuhuoneeseen makuulle.

Ihme tapahtui, olin nukahtanut.

Nukuin puolentoistatunnin päiväunet!.

Herättyäni arvelin, tämän vielä maksan kalliisti.

No niinhän siinä kävi menin iltakymmenenjälkeen yrittämään nukkumista, 

unta ei vain kuulunut..

Nyt jo aamu sarastaa eikä unta ole nukuttu minuuttiakaan... 

Tavallisesti iltaisin minulla ei nukahtamisongelmaa ole, 

mutta nukkumisongelma on.

Herään aina 4-5 tunnin kuluttua nukahtamisesta, ja ne oli sitten siinä, ne nukkumiset.

😵😵😵😣

Kansallinen juoksupäivä lähestyy Helsingin seudulla juostaan maratonia ja puolikasta isolla joukolla. Juostaankohan Rovaniemellä maratonia, edes lähivuosikymmeninä?.

                                                                             Esa Tikkanen 192 Markku Jaakola 374

1982 Napapiirinmaratonilla oli kovakattaus puolimaratonilla, mukana oli mm.

Esa Tikkanen (1:08:28), Ari Vehkaoja (1:09:05), Jukka Toivola (1:09:06), 

Teijo Jokikokko (1:09:56), Pauli Häkkinen (1:11:30). 

Se oma aikani maratonilla oli 2:34:47

Joo kuinkahan väsynyt päivä on edessä....

------------------------------------------------

Katselin vielä tuloksia ko. kisasta, en löytänyt pikavilkaisulla kun yhden joka vielä kilpailuissa näkyy, ja se joukko joka on pitkälleen asettunut eikä siitä enää nouse, se oli aika pitkä.

Katsomisen suunta edelleenkin taaksepäin.

Kannattaa katsoa taaksepäin, jos eteenpäin katsoessa näkymä on huono. 

Aamuun herääminen oli taasen hiukan hankalaa, rinnasta puristamista, hengittämisen vaikeutta ja eturauhasen seudulla pakotusta, sitä normaalia.

Aamukahvin juonti vähän helpotti, eiköhän se tämäkin päivä tästä vähän normalisoidu.

Siispä paras katella tänäänkin elämää taaksepäin, kun suunnitella suuria saavutuksia eteenpäin elettävässä elämässä.

Panen tähän alkuun linkin lähes samanikäiseen Lappilais juoksijan haastatteluun, jonka kanssa olen paljon kilpailuja käynyt, siitä voi lukea, mitä kovat maratontulokset vaatii.

Tapio Oivakumpu, Seppo Harjumaa, Olavi Peura, Pertti Nurmela

Tässä kuva piirinmestaruus maastoista 15 kilometriltä Savukoskella.

Mitalijärjestys on valmis jo alkukierroksella, mitä nyt Harjumaan Seppo tuosta välistä kovana kirimiehenä kärkeen siirtyy.

No nyt tähän päivään, tai siis tulevaisuuteen.

Terwamaraton lähestyy ilmoittautukaa mukaan, ja mieluimmin ihan täydelle matkalle.

Minä kierrän vain vitosen siellä porukan häntäjoukoissa, ei tuo näkökykyni muuhun mahdollisuuksia enää anna.

Oulunseudulla olen täyden maratonin juossut neljä kertaa.

1982 - 2:35:47  (Kaukovainiolla PSM-kisa)

1991 - 2:30:22  (Oulumaraton Rotuaari PSM-kisa)

1993 - 2:34:11  (Oulumaraton Rotuaari)

1993 - 2:34:43  (Kempele Veteraanien SM-kisa)

Yleensä Terwassa olen juossut puolimaratonin matkaa.

Kävin ruokakaupassa.

 

Kävin Lidlissä huonot oli ruokatarjonnat siellä, meille Peuroille ei minkäänlaista ruokatarjontaa ollut. 

Digi ja väestötieto virasto, antoi minulle tiedon (päivitetty. 11.5 2026).

Peura sukunimen omistavia Suomessa on  986 miestä ja 1580 naista.

Suomessa yhteensä 2358 henkilöä, ulkomailla 208 henkilöä.

Kuolleita peuroja 949 kappaletta.

No eihän se paljon ole, kun vertaa vaikka Korhosiin,

niitä näkyy näkyi olevan 21 663.

No siinä tulikin minun tämän päivän sivistyspuolen asia hoidettua, 

kun siihen vielä lisää Köpiksen maratontulosten selaamisen.

Hyvin oli Jarkko Järvenpää juossut, alle 2:20

Nyt sitten sopiikin loppupäivä tuijotella tv:tä, ja juoda kahvia.

Siinä se sitten jäkälättömien päivien jäljellä oleva määräkin lähestyy päätepistettään.

Oma kaukainen menneisyyteni.

Siinä eka koirani Hupi.

Oma ikäni n.12 vuotta.

Koirani ikää en tiedä, 

koira ilmaantui syksynaikana kotiperälleni, ja talven lähestyttyä otettiin se meille asumaan. 

Oli hyvä metsästyskoira ja omasi mitään pelkäämättömän luonteen.

Juoksemaan se oli väsymätön ja todella nopea.

Tässä asuntoni viikon arkipäivinä, talvella -66 - 67, (en muista tarkkaan vuotta) 

tein silloin metsätöitä.

Tässä kuvaa vuodelta -75 juoksulenkin jälkeen.

Kuvassa on nähtävissä sen aikakauden tyylistä urheiluasua,

juoksukengiksi parempien puutteessa sai toisinaan kelvata tällaiset kumitossutkin.

Huomaa myös juoksijan ääretön notkeus, sormet yltää melkein nilkkoihin asti, 

kun vähän polvia koukistaa.

Nyt tähän päivään, siinähän jo historiaani tuli että hirvittää.

Pitää yrittää saisiko tälle päivälle vähän ulkoiluakin.

Eilen kävelylle yritin, mutta kova tuuli repi lähes vaatteet päältä, jäi kolmeen kilometriin.