Katsomisen suunta edelleenkin taaksepäin.

Kannattaa katsoa taaksepäin, jos eteenpäin katsoessa näkymä on huono. 

Aamuun herääminen oli taasen hiukan hankalaa, rinnasta puristamista, hengittämisen vaikeutta ja eturauhasen seudulla pakotusta, sitä normaalia.

Aamukahvin juonti vähän helpotti, eiköhän se tämäkin päivä tästä vähän normalisoidu.

Siispä paras katella tänäänkin elämää taaksepäin, kun suunnitella suuria saavutuksia eteenpäin elettävässä elämässä.

Panen tähän alkuun linkin lähes samanikäiseen Lappilais juoksijan haastatteluun, jonka kanssa olen paljon kilpailuja käynyt, siitä voi lukea, mitä kovat maratontulokset vaatii.

Tapio Oivakumpu, Seppo Harjumaa, Olavi Peura, Pertti Nurmela

Tässä kuva piirinmestaruus maastoista 15 kilometriltä Savukoskella.

Mitalijärjestys on valmis jo alkukierroksella, mitä nyt Harjumaan Seppo tuosta välistä kovana kirimiehenä kärkeen siirtyy.

No nyt tähän päivään, tai siis tulevaisuuteen.

Terwamaraton lähestyy ilmoittautukaa mukaan, ja mieluimmin ihan täydelle matkalle.

Minä kierrän vain vitosen siellä porukan häntäjoukoissa, ei tuo näkökykyni muuhun mahdollisuuksia enää anna.

Oulunseudulla olen täyden maratonin juossut neljä kertaa.

1982 - 2:35:47  (Kaukovainiolla PSM-kisa)

1991 - 2:30:22  (Oulumaraton Rotuaari PSM-kisa)

1993 - 2:34:11  (Oulumaraton Rotuaari)

1993 - 2:34:43  (Kempele Veteraanien SM-kisa)

Yleensä Terwassa olen juossut puolimaratonin matkaa.

Kävin ruokakaupassa.

 

Kävin Lidlissä huonot oli ruokatarjonnat siellä, meille Peuroille ei minkäänlaista ruokatarjontaa ollut. 

Digi ja väestötieto virasto, antoi minulle tiedon (päivitetty. 11.5 2026).

Peura sukunimen omistavia Suomessa on  986 miestä ja 1580 naista.

Suomessa yhteensä 2358 henkilöä, ulkomailla 208 henkilöä.

Kuolleita peuroja 949 kappaletta.

No eihän se paljon ole, kun vertaa vaikka Korhosiin,

niitä näkyy näkyi olevan 21 663.

No siinä tulikin minun tämän päivän sivistyspuolen asia hoidettua, 

kun siihen vielä lisää Köpiksen maratontulosten selaamisen.

Hyvin oli Jarkko Järvenpää juossut, alle 2:20

Nyt sitten sopiikin loppupäivä tuijotella tv:tä, ja juoda kahvia.

Siinä se sitten jäkälättömien päivien jäljellä oleva määräkin lähestyy päätepistettään.

Oma kaukainen menneisyyteni.

Siinä eka koirani Hupi.

Oma ikäni n.12 vuotta.

Koirani ikää en tiedä, 

koira ilmaantui syksynaikana kotiperälleni, ja talven lähestyttyä otettiin se meille asumaan. 

Oli hyvä metsästyskoira ja omasi mitään pelkäämättömän luonteen.

Juoksemaan se oli väsymätön ja todella nopea.

Tässä asuntoni viikon arkipäivinä, talvella -66 - 67, (en muista tarkkaan vuotta) 

tein silloin metsätöitä.

Tässä kuvaa vuodelta -75 juoksulenkin jälkeen.

Kuvassa on nähtävissä sen aikakauden tyylistä urheiluasua,

juoksukengiksi parempien puutteessa sai toisinaan kelvata tällaiset kumitossutkin.

Huomaa myös juoksijan ääretön notkeus, sormet yltää melkein nilkkoihin asti, 

kun vähän polvia koukistaa.

Nyt tähän päivään, siinähän jo historiaani tuli että hirvittää.

Pitää yrittää saisiko tälle päivälle vähän ulkoiluakin.

Eilen kävelylle yritin, mutta kova tuuli repi lähes vaatteet päältä, jäi kolmeen kilometriin.

Hyvin talvehtineet.

 

Nämä "juoksijat" näyttävät luottavan siihen, että levossa kunto kasvaa.

Eilen juostiin aikuisurheilijoiden maantiejuoksun SM-kisa 10 km matkalla.

Olihan siellä mukana Lappilaisiakin, Miia Heikura, Marika Tiiperi, Jatta Seppälä, Sakari Taskila, Veijo Honkaniemi, nämä nimet ainakin tuloksista bongasin.

Hyvin olivat juosseet kaikki, uskon että Veijolla on hyvät mahdollisuudet uudessa ikäluokassaan SE-tuloksiinkin useammallakin matkalla, kunhan kesän kunnon viimeistelyt onnistuvat,

(Täyttää 60 v. kesäkuussa)

Tuskin kuitenkaan sellaisiin Espanjalaisen pikkupupun vauhtiin kukaan yltää, ei siinä Suomalainen jäniskään näkisi kun lähdöt, kun Espanjan pupu matkaan starttaa.

Saispa itsensä motivoitua edes jonkinlaiseen ulkoilulenkkiin, eikä kaatuilis tai törmäilis mihinkään.

Tunteeko kolmekymppinen olevansa vanha..

 

Tässä iässä olevat herrasmiehet ovat kyllä omat sarjansa ansainneet.

Mutta minun mielestä sarja 30 v.?

Tuntevatko he tarvitsevansa oman vetraanisarjan. ?.

Kansainvälisestihän ei juurikaan sarjoja kolmekymppisille ole.

Meillä Aikuisurheiluliitto yrittää rahanahneuksissaan heidätkin saada tuntemaan, "olen jo liian vanha oikeisiin kisoihin".

Lauantaina juostaan aikuisurheilijoiden (typeräsana) Suomenmestaruuksista 10 kilometrin tiejuoksussa.

Panen tähän osanottajamäärät sarjoittain suurimmasta pienempään.

(50 v. 37 j.)  -  (45 v. ja 55 v. 30 j.)  -  (35 v. ja 60 v. 21 j.)  -  (40 v. 15 j.)

(65 v. 14 j.)  -  (70 v. 13 j.)  -  (75 v. 6 j.)  -  (30 v. 5 j.)  -  (80 v, 2 j.)

Osanottajamääriä tarkkaillessa näyttää että ei se kovin moni kolmekymppinen vielä tunnu omaa sarjaa kaipaavan.

Itse työskentelin -78 -79 talvella Norjan Vesisaaressa, ja olisin silloin nykysäännöillä siirtynyt veteraanisarjoihin.

En todellakaan tuntenut silloin, olevani iän takia niin vanha, että olisin oman juoksusarjan tarvinnut.

Lenkkeilyt siellä kyllä vähiin jäi, tein pitempää päivää, ja kun asumisjärjestelyihin kuului työpäivän päätyttyä ruokailu, olisi lenkille lähtö mennyt aika myöhäiseen.

Komeat revontulet, silloin kun juoksemaan viitsi mennä lenkillä viihdyttivät.

Kuvatessa kameran linssi vain veti huuruun, oli pakkanen ja kamera oli ollut puseron alla lämpimässä.

(Ja siihen aikaan kuvattiin filmille, kuvalaboratorion automaattivalotukset usein ylivalottivat erikoisemmissa valaistuksissa otetut kuvat.)

Saa siinä lompsaa venytellä.

Huolettaa nuo rikkaiden ongelmat.

Elon Muskin Teslatkin on myyneet hyvin, siitäkin lomsa on paisunut. 

Oikein ilmatiiviisti pakattuna 100 euron seteleitä 1 millimetriin mahtuu tuhat euroa.

500 miljardia on 500 kilometrin korkuinen pino.

Vertailuksi Mount Everest on 8848,86 metriä korkea, elikkä satasia olisi Everestin korkuisia pinoaja n. 56,6 kappaletta.

Voiko tämä nyt olla oikein??.  Kansakoulun matikalla näin se näyttää. Voiko se olla totta.??

Saa korjata jos mulla on tullut pilkkuvirhettä.

1 miljoona mm = kilometri.

1000 €  = 1 mm. 

5 00 miljardia / 1000 € = 500 miljoonaa tonnin nippua 

jaettuna miljoonalla mm = 500 km.

No tulihan sekavasti sanottua, olisihan tuohon voinut selvän laskentakaavankin laittaa. 

Taitaa olla parempi olla köyhä ja kipeä, ei ole ongelmana pelko rahojen homehtumisesta, eikä siitä että Everestille kiikkuja pistäisivät rahoja omiin taskuihin.

Mie en ala mithän lähen kävelylle.

Ei kilpaurheilu helppoa ole.

 

Nyt kun kilpaurheilut on taaksejäänyttä elämää, voi tarkastella kisamatkoilla tapahtuneita monenlaisia kommelluksiakin.

Viimeisenä kisavuotenakin  (2025)  ajattelin käydä Kiimingissä puolimaratonille jonkinlaisen ajan juoksemassa, kun kevään Terwapuolikas meni ihan 'löntystelyksi'.

No se jäi aikomukseksi, elin sokeuttani väärää kellonaikaa.

Kun saavuin rautatieasemalle siellä oli hiljaista kun huopatossutehtaalla kesäloman aikaan, juna Ouluun oli mennyt jo tunti sitten.

Kerran taasen hurautin autollani Pelloon kisoihin, 

Siellä oli kanssa hiljaista, kisa olikin vasta huomenna, 

oli päivät mennyt sekaisin.

Parissa kisassa  (Tunisia, Espanja)  on kaiken mukana olleen omaisuuden voro vienyt, 

Sinne olet jäänyt vain kisa asu yllä ihmettelemään. 

Niiden pienten kärsimyskorvausrahojen  (palkintojen)  metsästyksestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta aina on homma hoidettu vaikka olisi vähän aikaa ottanutkin, ja vaivaa vaatinut, kestävyysurheilijoita kun ollaan.

Toisinaan on tuloksia joutunut oikomaan, ja kerran on huijarikin kisan voittajaksi julistettu, vaikka ei omannut lähtöaikaa eikä yhtään väliaikaa, kun vasta kilometri ennen maalia, käytti tuohon viimeiseen kilometriin yli seitsämän minuuttia.

Ei kaveri toki kehdannut palkintojen jakoon ilmaantua.

Niitä itsellä mukana olleita asusteita ym. on kyllä jäänyt kisapaikoille huomattavia määriä, omaa huolimattomuutta.

Kerran mielestäni olin ilmoittautunut neljännesmaratonin kisaan, tulin kovalla loppukirillä maalilinjan ohi ja pysähdyin siihen huohottamaan, ajanottaja sanoi jatka toiselle kierrokselle sinullahan on puolimaratonin rintanumero.

En uskaltanut jättää lähtemättä, ajattelin olenkohan sittenkin ilmoittautunut puolikkaalle?.

No palkintosija tuli siinäkin juoksussa, välikiristä huolimatta.

Samoin niitä kisassa harhaan juoksuja ja muuta ´normaalia' kisatapahtumaa, niitähän sattuu varmaan kaikille.

Mutta hauskaahan se on aina ollut, se kisailu.

Aina kun juoksemisesta puhutaan, kannattaa katsoa video Alisa Vainiosta