Huonosti suunniteltu, ja silti tehty.

Ihminen on kyllä huonosti suunniteltu olio, jos liikuntasuorituksia ajattelee.

Tuli tämmöisiä ajatuksia mieleen, kun lintuja pyrähteli pyörätieltä lentoon kun lähestyin niitä löntystelylenkilläni.

Lintujen sisäelinanatomia on suunniteltu niin että kulkee ja jaksaa.

Lintujen keuhkoissa ei ole ihmisenkaltaista keuhkojen tyhjennyspuhallusta.

Ihmisen uloshengitys on muutenkin huono, sitä hapetonta käytettyä ilmaa sekoitetaan jokaiseen sisäänhengitykseen.

(Hengitä normaalisti ulospäin, ja jatka sitten edelleen ulospäin hengittämistä, vähintäänkin samamäärä siellä on vielä ulospuhallettavaa.)

Linnuilla on sellaisia ilmapusseja (6-8) jotka täyttyvät hapekkaalla ilmalla sisään hengittäessä, joiden ilma työntyy keuhkoihin työntäen samalla käytetyn ilman ulos eri kanavia pitkin, eli joka hengitysliike tuo happea keuhkoihin.

Entäs sitten sydän, linnun sydän ruumiinpainoon verrattuna on jopa yli kymmenkertainen ihmiseen verrattuna.

Syke linnuilla rasituksessa on useita satoja kertoja minutissa, esim. kolibrilla yli 1000 kertaa minuutissa.

Tuli vain mieleen kun oma ulkoilulenkki tuntui niin vaikealta. 

Aivojen osaltakin etevämpiä ovat, monet linnut mm. muuttomatkallaan nukkuvat puolet aivoista kerralla, näin matka jatkuu ilman yöpuulle menoa.

Itse harrastin nuorenamiehenä metsästystä.

Usein lintujen jänisten ruhot joutuivat ruumiin avaukseen ennen ateriaksi päätymistä.

Kiinnosti eteenkin jänteiden ja nivelten rakenne, mutta kyllä niitä sisäelimiäkin tuli ihmeteltyä.

Siihen aikaan ei ollut nettiä, mistä tietoa ja kuvia olisi voinut etsiskellä.

Tärkein valinta elämässä.

 

Ihmisen elämän tärkein valinta tehdään siinä vaiheessa kun opitaan kävelemään.

Se on tärkeintä mihin suuntaan lähdet liikkeelle, jos lähtee näin kun minä, ylämäkeä piisaa niin kauan kun tossu nousee.

Mutta jos lähditkin toiseen suuntaan, niin pääset elämäsi paljon helpommalla, pelkää myötämäkeä kokoajan.

Niin se on vähästä kiinni ihmisparan elämä.

Mutta pakkohan se on maratonistakin puhua:

Maratonin kaikkien aikojen tilastotietoa, ennen syksyn kovia kaupunkimaratoneja.

Miehet:

ME:1:59:30 Sapastian Sawe KE

10 kertaa on juostu 2:01:48 tai paremmin, joista 5 kertaa 2026.

Maraton on juostu 2:10:00 tai alle 5271 kertaa.

Ja mainitaan vielä että ajan 2:10:00 - 2:11:00  väliin 1051 kertaa.

Naiset:

ME: 2:09:56 Ruth Chepngetich KE

11 kertaa juostu alle 2:15:00, joista 2 kertaa 2026.

Alle 2:20:00 on juostu 239 kertaa.

Eniten tällä hetkellä odotan naisten EM maratonia, ja Alisa Vainion juoksua.

Siellähän ei reitti eikä sääolosuhteet huippuaikoihin ole otolliset, mutta siellähän juoksijoiden kyvyt punnitaan, ja Alisa ei silloin ole heikoilla.

Ja syksymmällä odottelen jotta saisin tuohon Lapin tämän vuoden maratontilastoon lisää aikoja.

Tänään Rovaniemellä lähes helleraja ylittyi.

 

Tänään siinä ja siinä oliko ensimmäinen hellepäivä Rovaniemellä.

Jos minun kolarisormelta kysyy, kylmä oli ilma tänäänkin.

No tuota vasemmankäden etusormea on nyt palellut yhtäjaksoisesti päälle viisi vuotta.

Ja noin pieneksi on sormi kuihtunut kun vertaa oikeankäden etusormeen.

Ilman toimivaa hermotusta sormen lihakset tuosta kärkiosalta kuihtuvat pois.

Tänään kun kävin Saarenkylän urheilukentällä hölkäämässä vähän vajaan vitosenmittaisen matkan, minulla tietysti oli sormikkaat kädessä, niin joku kerkesi jo naureskellen kysymään "paleleeko käsiä".

No totuushan on, sitä sormea palelee aina, saunassakin.

Mutta net sormikkaat on kädessä sen takia kun kämmeniin tulee 'asfaltti ihottumaa' jos kaatuu (ja useinhan sokea kaatuu), käsillähän sitä yrittää ensimmäisenä maata tavoitella.

Jos huomennakin näin lämmintä säätä jatkuu, ehkä käyn käsineitä ulkoiluttamassa.

En kuitenkaan kypärää ja hammassuojia vielä kävely ja juoksulenkeillä käytä.

Helppo olla Suomalainen.

 

Ei se Suomalaisten kolikkopussi paljon paina, 

olemme EU kansalaisista köyhimpiä.

Silloin kun minä olin arvokkaimmillaan, tuhatta taalaa tarjosivat elävänä tai kuolleena.

Nykyään ei elävänä tarjota yhtään mitään, ja kuolleenakin korkeintaan eläinrehutehtaalle kelpaa, jos itse kuljetuksen maksaa.

Tänä aamuna reilun 9 kilometriä kävin ulkoilemassa, lenkistä osa juosten osa kävellen, mutta tulihan ulkona käytyä kuitenkin.

Sehän on paremmin kun eilen.

Lappilaisnäyttelijöitä.

 

Siinä sitä yritetään näytellä nuorempaa henkilöä kun todellisuudessa ollaankaan.

No totuuden nimissä, kuvahan on otettu jo 33 vuotta sitten.

Kuvassa: Jarmo Rundgren, Ite, Esko Lileberg, Juha Särkelä, Jarmo Juuso, muut multa jäi tunnistamatta kuvan pienuuden takia.

Olisikohan se Saukko Tauno joka Juhan  takana piiloilee.?

Kilpajuoksun jo lopettaneiden osuus kuvassa kuitenkin on suurempi kun vielä kisailevien.

Niin aika kurittaa meitä.

Mutta minä siihen syytön olen jos joku on erimieltä tukkansa tai urheiluasun värityksestä, tekoäly se ehdotti että pimeän pilvisen päivän piristykseksi mustavalkokivaan lisättäisiin värit.

Itsellä taasen päivä etten ulko ovea päivänaikana ole avannut.

Sokeus masentaa, kun ei edes aurinko paista.

Juoksu oli raskasta, alamäkikin tuntui ylämäeltä.

Nousun puolivälissä piti pysähtyä ottamaan kuva,

Tänään yritin pienen lenkinkin juosta, mutta juoksu oli niin vaikeaa,    alamäkikin tuntui ylämäeltä, ja lopunpäivää saikin sitten makailla tv:tä tuijotellen, ei mitään jaksanut.

Joskus nuorempana miehenä Øvre Åretalissa vieraillessani ajattelin,    olisipa kiva kipaista juosten tuo ylämäki kylältä poistuessa,

Tie nousi yli neljälläkymmenellä 180 asteen käännöksellä yli                kilometrinkorkeuteen aikalyhyellä matkalla.

Sai siinä rattia pyöritellä.

Paikkahan sijaitsee Jotunheimin (Jättiläisenkoti) luonnonpuiston          seutuvilla, jossa on Pohjois Euroopan kolme korkeinta vuorta 

(korkein 2469 m).

Ottasko yhen tasottavan ja menisi nukkumaan, ettei ala huimaamaan.

Menkää juoksemaan.

 

Ensi viikonvaihteesta ja seuraavastakin löytyy juoksukisoja Lapinläänistäkin, menkää juoksemaan, ettei kisanjärjestäjät ala ajattelemaan, "Ei tänne kukaan tule turha kai näitä kisoja on järjestää".

Pohjois suomen kisoja:

Esimerkiksi ensi lauantaille Luusuassa juostaan kympinmittainen hölkkä.

Itse olin mukana parina ensimmäisenä kisavuotena.

Ensimmäisestä Luusuan luomupuolimaratonista, sain kisasta palkinnoksi Pentti Mörskyn maalaaman taulun, joka keittiönseinällä on piristämässä aamukahvihetkiäni.

 Seuraavasta viikonvaihteesta löytyy kisoja mm. Äkäslompolon suunnalta, niissäkin kisoissa on tullut joskus juoksenneltua.

Myöskin Kuivaniemellä juostaan, itse olen siellä juossut ainakin vuona 1991, 

joten pitkään sielläkin on kisoja järjestetty.