Minusta tuntuu että elämäni on palaamassa öljylamppuaikaan.
Vaikka kuinka olen lisäillyt valaisimia asuntooni, tuntuu että valo ei riitä, on kun lapsuuteni öljylamppukaudella.
Minun varhais lapsuudestani on jäänyt muisto, kun meille tuli sähköt, joskus viiskytluvun alkuvuosina.
Silloin sähköjohdot oli alumiinipintaisia, (muovi keksittiin paljon myöhemmin).
Sähkömies antoi minulle johdonpätkän ja rypytyspihdit, ja minä pienillä kätösillä sain johdosta rypytettyä täyden ympyrän.
Se on jäänyt mieleen, oli vissiin niin mukavahomma.
Ja olihan se niin ihmehomma muutenkin, kun napista kääntämällä tuli pirttiin valot.!
No onhan se kehitys kehittynyt meikäläisen lapsuudesta ja nuoruudesta aimo harppauksin muutenkin.
Tässä kuvassa olen jo 28 vuotias, ja Thames joen rantamaisemissa katselen sen ajan navigaattorista missä päin se hotelli nyt olikaan, vissiin oli gps singnaali hukassa.
Olisi siinä hulluksi luultu jos silloin olisi sanonut:
Joskus tulevaisuudessa meillä on taskussa puhelin, tai ranteessa kello,
ja siitä näkee missä on, ja se voi ohjata sinut mihin vain haluat.
No niin nyt tähän päivään...
Tuli mieleen nuo ajat entiset, kun kuulin että ei gps kellotkaan kaikin ajoin itärajantuntumassa ole osanneet juoksijan reittiä piirrellä.
No onhan Kouvolan seudulle jo droonejakin eksynyt.
Kaipa se naapurivalta kaikenlaista häirintää aiheuttaa meidänkin alueelle.
