EM-kisat on käynnistyneet.

 

Yleisurheilu urheiluhullut istuu tai sitten makaa niin kun minä, tv:tä tuijottaen koko viikon EM-kisoja katsellen.

On se niin kivaa!.

Vielä kilometri jäljellä.

Muistan vielä hämärästi kun itse viimeisen ulkomaankisani juoksin, 2023

Cartagenan puolikkaalla.

Oikein kun mietiskelin, löytyyhän itseltänikin mitaleja SM, PM, ja MM tasolta,

Mutta minulla ei EM-mitalia ole, kun vuona 2000 jäin maratonilla pistesijoille.

Veteraanisarjoissa muut mitalit on saatu, 

paitsi SM tasolla myös yleisensarjan mitalikin löytyy, tosin joukkuekilpailusta.

Samoin MM tason mitali on  joukkuekilpailusta.

Itse olen kisojen kunniaksi käynyt eilen ja tänään juoksulenkillä, vaivaiset alle kympin lenkit eilen ja tänään hölkkäilin.

Olen mielessäni ajatellut, kisojen aikana käyn joka päivä pienen lenkin, saa nähdä toteutuuko?.

Nykyään en enää juuri montakaan lenkkiä ole käynyt perättäisinä päivinä.

Ja se yleisin juoksulenkin pituus on alle kympin.

Mutta tälleen mennään.

Nyt sitten tämän päivän kisalähetyksiä katsomaan.

Valinnoilla vai ajautumalla.

 

Metsurille puutkin vit...lee.

Valinnoilla (jos siihen on mahdollisuus), voi saada mielekkäämmän ja paremman elämän. 

Itse olen elämässäni aina ajautunut asiasta toiseen, ilman että olisin omia mieltymyksiäni voinut toteuttaa. 

Kansakoulun päätyttyä töihin oli mentävä, ainut työmahdollisuus oli metsätyöt.

Parikymppisenä runsaslumisen talven jälkeen mietin, olen liian pieni ja heikko näihin hommiin..

No savotan päätyttyä alkoi Tervolassa hitsaaja levyseppä kurssi, ajauduin sinne.

Sehän tarkoitti, teen nyt metalli hommia.

Kurssin päätyttyä samana päivänä jo olin sellaisessa komennusfirmassa, 

eli minusta tuli maankiertäjä.

Joskus ollessani viidenkymmenen korvilla jonkinlaista lamakautta Suomessa elettiin, jouduin työttömäksi.

Tähän asti olin työhommissa kierrellyt Suomea ja osin pohjoismaitakin, 

eli asuin hotelleissa paljon enemmän kun kotonani. 

Huomasin... Kotona on mukava olla, en enää hakeudu matkahommiin,

Aloin hieromaan, jota hommaa tein sitten 67 vuoden 4 kuukauden ikään asti kunnes jäin eläkkeelle.

Silloin tein ekan ensimmäiusen valintani, jonka tein ihan harkitusti, ilman johonkin ajautumatta.

No juokseminen, se on ollut oma valintani, ja sellaista mitä olen aina halunnut tehdä, mutta nyt olen siitäkin ilman omaa haluani ajautumassa, vanhaksi vaivaiseksi kotona sisätiloissa makailijaksi.

On se ihmiselämä turhaa ja surkeaa..

Silmät on katsomisesta väsyneet.

 

Minulla se paras näkökykyni on aamulla hämärässä ennen ylösnousemista oikealla kyljellä makaillessa, eikä mitään katsellessa.

Heti ylös noustua, valoisammassa, taikka johonkin katsetta tarkentaessa, silloin palataan omaan normaaliin lähes mitään näkemättömään tilaan.

Tarkan näön aluetta ei ole, ja niitä sokeita alueita (arvattavia alueita) näkökentässä on paljon.

Tunguskan räjähdys 8 km räjähdyksen keskipisteestä.

Tympii koko elämä, ja läheskään joka päivä ei viitsi edes ulkona käydä.

Saisi tulla Rovaniemen seuduille vaikka sellainen Siperiassa 1908 tapahtunut Tunguskanin räjähdys.

Räjähdyksen seurauksena 250 km² alueelta elämä hävisi täysin.

Se oli kova jysäys.

No vielä ensiviikon EM-maratonit haluaisin katsoa, sitten se passais pamauksen tulla.

Huonomminkin aikansa voisi viettää.

 

En saanut itseäni ulkoiluun pakotettua, 

niinpä valitsin Rakuten tv:stä Emil Zatopekistä kertovan elokuvan katsottavaksi.

Huonomminkin aikansa voi kuluttaa kun katsomalla Helsingin 1952 olympialaisten kaikkien pitempien matkojen voittajasta kertovan elokuvan.

Emilin ennätykset:

5000 m.     13:57.2

10 000 m.  28:54.2

Maraton.    2:23:04

Maratonin tulos juostu Helsingin olympialaisissa.

Olen kyllä katsonut aikaisemminkin tämän elokuvan, mutta aina on hyvä urheiluhistoriaa muistella.

Tästä päivästä kun näyttää taasen tulevan aivan pirttipäivä, niin tv:n tuijotusta täytynee jatkaa..

EM-kisoja ootellessa.

Pari viikkoa ja muutama päivä, ja on meikäläiselle EM-kisojen kiinnostavin päivä.

Nyt kannatta lukea hyvä Helsingin sanomien haastattelu kymmenen vuoden takaa.

Siinä on esimerkki mistä on oikeat urheilijat tehty.

Mikään hyssyttely linja ja levon maksimointi vain ani harvoin johtaa minkäänlaiseen tulokseen. 

Mutta kyllä kuntourheilustakin voi nauttia, vaikka alla olevasta kuvasta voisi toisin luullakin.

Itse ainoana hyvänpuolena estejuoksussa pidin siitä, juoksun jälkeen ei tarvinnut käydä suihkussa, peseytyminen tuli jo juoksun aikana joka kierroksella.

Mutta se on selvää, kuntourheilulla ei pääse Aku Ankaan.

Miten sitä saisi pienen ulkoilu lenkin tehtyä?

🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Sain käytyä Saarenkylän kentällä lyhkäsissä pätkissä sain juostua vajaan 8 kilometriä etanahölkkää.

Erikoista oli se, siellä oli juoksuradalla reenaajiakin!

Tai onhan sielä useinkin Pohjankoiton lapsi ja nuoriso urheilijoita.

Joku musta-asuinen valkealippispäinen veteli 400 m. vetoja varmaan ainakin parikymmentä, ja liekkö jatkanut vielä kuinka pitkään senkin jälkeen kun itse poistuin kentältä.

Nyt kun oli niin harmaja päivä, se minun näkökyky esti tunnistamasta kaveria.

Kotia kävellessä sitten minut yllätti ukkonen, tai sellainen ukkoskuuro, ja kastuin läpimäräksi.

Tuota estejuoksu teemaa myötäillen, ei kai minun tarvitse mennä suihkuun, kun vettävaluvana reissustani palasin.

Mutta taidan kuitenkin panna saunan lämpiämään, mutta ensin syön makaroonilaatikkoa. (Kaupantekemää)

Se on melkeen kun lottovoitto.

Kun ei sitten nukkuminen onnistunut viimeyönä yhtään, tulihan sitä kaikenlaista netistä lueskeltua.

Kuka on sanonut ettei juoksukisoihin tule juoksijoita.? (No minä).

Lontoon maratonille 2027 jonotuslistalla oli 1 338 544 maratonille halukasta.

Noin joka viidestoistatuhannes tulee saamaan tämän kuun lopulla tiedon lykästikö arvonnassa.

Kun tuo nukkuminenkaan ei onnistu,

huomaa sen ettei muistikaan toimi, edes senkään vertaa kun tavallisesti, kaiken joutuu tarkistamaan monta kertaa.

Sitä ei enää näin vanhuksena pysy nukkumatta toimintakuntoisena samalla lailla kun nuorukaisena.

Aikoinaan useinkin työhommissa yhtämittaisesta parinvuorokauden työsessiosta selvisi ihan järjissään.

Joulu, juhannus ja tehdasremonteissa ylensäkin, 

Kun tehdas oli pysäytetty välttämättömiä korjauksia varten, ei sitä hyvällä olisi katsottu jos alle 16 tunnin päivittäistä työhukia olisi tehnyt.

Pisiin yhtämittainen "työpäivä" oli 54 tuntia pitkä!!.

Mutta se nyt oli ihan hulluutta.

Mutta nyt neljänsille aamukahveille, ja pitänee sitten lähteä pienelle kävelylenkille, jospa vaikka siitä vähän virkistyisi.

Mätäkuun ensimmäinen päivä.

 

Tuli syötyä mätäkuun kunniaksi kakkuakin.

Säidensuhteen surkea heinäkuu täällä Roin seuduilla, eikä ennusteet kovin lupaavia ole loppukuuksikaan.

Viidentoistapäivän ennuste näyttäisi lämpötilojen selvää laskua elokuun alkupuolelle.

Kesä taisi mennä kesää ootellessa.

Huomenna alkaa Kalevankisojen seuranta töllöstä, ja pianhan ne yleisurheilun EM-kisatkin alkavat, niin eihän sitä tarvitse sitten ulos mennäkään.

Puhumattakaan omasta liikunnasta.