Luulin nukkuneeni.

Herääminen sunnuntai aamuun tapahtui kellon näyttäessä 5:00, luulin nukkuneeni kuudentunnin yöunet!.

Aamukahvia juodessani aivoni heräsivät ja muistin, on siirrytty kesäaikaan.

Siirsin kellot jo ennen nukkumaanmenoa tunnilla eteenpäin, niinpä yöunistanikin se tunnin jouduin vähentämään..

Ei kyllä kesäajalta tuntunut sekään kun käveleskelin parinkymmenen asteen pakkasessa kuntosalille.

Aktivoin kuntosalin jäsenyyteni, ja olen nyt siellä käynyt viikon verran.

Sali avautuu aamuisin kello viisi, ja silloin minäkin sinne olen tunniksi tai pariksi mennyt jotain yrittelemään.

Kun ne ylävartalon lihakset ovat kuihtuneet ja menettäneet voimansa,

Hyvä että ruokakaupan kassin saa parinkilometrinpääsä sijaitsevasta kaupasta kotiin raahattua.

Urheilua harrastaneen lääke kaikkeen kun yleensä on se että, "Se ei ole kun harjoittelun vähyyttä".

No vielä ei voi mitään sanoa, eikä se ainakaan missään näy.

Ihmeellistä vain on, kun ei ylävartalon lihaksia saa edes kipeäksi vaikka kuinka yrittäisi laitteissa ja painojen kanssa rimpuilla.

Kai se tuo hermoston sairaus tekee sen ettei suoritusten rasitusta saa sellaiseksi että se saisi sen vertaa vaikutusta että se lihaskipua saisi aikaan?.

Jalkalihaksiin kyllä pientä lihaskipuakin tuli Espanjan kilpajuoksujen jälkeen.

Oman ylävartalon kunnosta tai tehoista ei sellaista tallennettua tietoa ole, kun juoksukunnosta ja nopeuksista vuosien varrelta.

Sellaisia tuloksia en voi esittää että millä painoilla ja montako kertaa jotain suoritusta voi ennen toistaa.

Ainoa on tuo leuanveto, eikä siitäkään mitään vuosittaisia maksimisuorituksia ole kokeiltu, puhumattakaan että ne olisi kirjattu ylös.

Minulla on oviaukossa tanko jossa aina joskus ohikulkeissani leukoja vetelin, se normaali vetomäärä oli yleensä 12 - 15 vetoa mikä oli sellainen määrä että se ei sellaista yrittämistä vaatinut, eikä urheilusuoritukselta tuntunut.

Minun leuanvedot ovat aina olleet  sellaisia 'tönkkövetoja', vartalo suorana ilman heijaamisia ja leuan kurkotuksia, kuten jo tuo 1975 Mansikkanokalla Kemissä otettu kuva osoittaa.

Vuona 2021 kesäkuussa jäin auton yliajamaksi, ja vammojentakia seuraavan kerran uskaltauduin leuuanvetotankoon tarttua vasta vuoden 2022 syksyllä.

Voimat eivät riittäneet edes sen ensimmäisen leuan vetämiseen, yritys  katkesi siihen kun kädet saavuttivat 90 asteen kulman, ja käsivarsien vetämiseen vartalonsuuntaisiksi ei voimat riittäneet.!.

Nyt on kova tavoite: Ennen kun nämä lumet sulaavat pitää pystyä kaksileuanvetoa suorittamaan.

En vain tiedä, vaikuttaako tuo reenausyritys mitään.

Minullahan todettiin vuoden -21 lopulla hermostossa oleva sairaus, jonka tautimääritykset ovat vielä tutkintavaiheessa.

Lihasmenetysten mukana painokin on tippunut vuodenaikana lähes 10  kiloa.

No tavoite on asetettu, ihmiskoe alkakoon.

Vartalon lihaskuntoa yritän kuntosalillaharjoitella, sekä juoksu ja hiihtolenkkejä jaksamisenrajoissa suorittaa, katotaan mihin tämä johtaa...

Vielä kerran.

 Sopeutuminen talveen vaatii vielä kerran pienen katsauksen miten olis jos....

Torressa olisi pukeutuminen ulosmennessä paljonkin helpompaa kun täällä.

Päivän pituus tällähetkellä on Rovaniemellä ja Torressa samanmittainen.

Kevään tulo ei näillä leveysasteilla vielä näy, muuten kun että päiväsaikaan pakkaset lauhtuu yölämpötiloista.

Lumenmäärä vielä lisääntyy, keskimäärin suurimmat lumimäärät saavutetaan huhtikuulla.

Jos olisin vielä viikonpäästä (26.3) Torreviejassa, juoksukisoihin olisin mennyt Mursian Alcantarillaan, siellä on tullut parikertaa 14 kilometrin kisa juostua, kisanhan järjestää, Alkantarilan lentotukikohta.

Samana päivänä lähes kivenheitonpäässä Torreviejaa olisi parikin 10 kilometrin kisaa, Los Montesiinosissa ja Jacarilla, mutta meikäläisen ykkösvalinta olisi tuo Carrera Bace A'rea de Alcantarilla.

Aamulla kävin pienen juoksulenkin, vajaa kymppi, sormia paleli.

Tuota kolarisormea kyllä palelee sisätiloissakin, ja myös kesäkeleillä.

Lampaantaljasuoja useimiten kotona on sisätiloissakin sormessa.

Pitäisi ntuo hiihtolenkkeilykin saada vielä käynnistettyä, sulille teille pääsy antaa vielä odottaa viikkoja.

Yritän tätä sopeutumista Suomenoloihin jatkaa, tänään näyttää tulevan aurinkoinen päivä, jospa vielä sinne hiihtämäänkin..

Ei helli aurinko.

Rovaniemi...😩😩😬 

Tänään lunta, ensiyöksi lähes -30 asteen pakkasta, siinä päivän näkymät.

Ei kuljeskella katuja T-paidassa ja shortseissa, sitä on olla Suomessa.

Herkutteluksi.... 

Piti Elchessä viime sunnuntaina välillä mennä varjoon balmupuistoon katselemaan onko kuvatessa mitään ilmaantunut muistikortille.

Totutusvaihe menossa takaisin talveen, en kirjoittele nyt enempää  ettei tule sanottua kirosanoja.

Uusi päivä vanhat ja uudet ajatukset.

Eilisessä blogi postauksessani en juurikaan paneutunut itse juoksutapahtumaan Elchessä, vaan enemmänkin omaan päivän viettooni.

Tästä linkistä kisan tulokset:

Naisten kisan voitti Marokon Sihan Hailati 1:17:27  (reittie: 1.10:52)

Miehissä Brittien Ben Connor 1:05:09  (1.02:37)

Suomalaisnimiä pikaisessa katsauksessa, Väänäsen Jarmon (1:37:33)  ja Salmisen Hannelen (2:06:23) lisäksi nimet Moss Mischa? ja Jenni Vallonen  sattuivat silmiini.

Kisan läpivienti ei mikään pieni homma ole, kun kisa juostaan keskellä kaupunkia ja pääteitä, kuten Espanjassa on tapana, ja kun osanottajien määrät ovat tuhansia juoksijoita.

Eiliseen kisaan järjestelyihin otti osaa yli 700 !! ihmistä, joista vapaaehtoisten määrä 282. 

Kisassahan sattui ikävä tapahtumakin kun 21 vuotias juoksija menehtyi kisan jälkeen, ja useita muitakin oli jouduttu lääkitsemään, sekä viemään ihan sairaala hoitoon.

Varmaan säälläkin oli osuutta asiaan, mutta kun paljon on tapahtumia ja paljon juoksijoita niin jo todennäköisyyden mukaan joitakin sairastapahtumiakin mukaan mahtuu.

Eipä nyt muuta itse juoksutapahtumasta, omiin viimeisen Espanjanpäivän tapahtumiin palaan illemmalla.

Aamupäivällä parintunnin lenkin kävin hissuttelemassa, vähän vajaa kaksikymmentäkilometriä. 

Päiväkävelyllä tuli taasen vahvasti mieleen esi-isiemme ääretön tyhmyys, miksi hemmetissä on pitänyt asettua pakkasten ja lumipyryjen keskelle asustamaan?.

Jos ihminen olisi tarkoitettu pakkaskeleissä elämään, niin sillä olisi ihon sijasta samanlainen turkki kun naalilla.

 Hiekkalinnan oli joku tekassu..

Eilisellä Elchen puolikkaalla joku intoili kun oli niin mukavaa.

Aamukahvit, ja sitten Elcheen.

 

Tosin enhän tähän kisaan päässyt starttaamaan.
Viimeiseksi ulkomaan kisakkseni jäi Cartagenan puolimaraton.

Menemme Elcheen seuraamaan maailman vanhinta puolimaratonkilpailua.

Reissun jälkeen palataan asiaan.

***************************************

Hyvä oli ilma katsella suurenjuoksijalauman aherrusta helteisessä säässä.

Aurinko porotti katselijan kaljua ja suurta nokkaa armotta, vähän tuntuu arkuutta nokassa ja päälaella.

On se Elche komea kaupunki, Elchen palmupuisto on Euroopan suurin, 

yli 200 000 palmua 500 hehtaarin alueella.

Ja Vinalobo' joki virtaa syvällä rotkossa, meilläpäin tuota sanottaisiin kyllä ojaksi.

Patsas kisan lähtöaukionläheisyydessä.

Aina kun olen Elchessä käynyt, on tullut tavaksi käydä Bikillan kaupan ikkunan takana kenkiä tsiikailemassa.

Hanne juoksi, lähestyy juuri maalia.

Paljon en juoksukuvia saanut otettua, tai siis kunnollisia kuvia, kun kirkkaassa ilmassa en kameran säätöjä näytöltä oikein nähnyt.

Ja poodiumille Hanne tietysti päätyi.

Ihmeellisen näköisen pokaalin Hanne sai, ja hirveän painava oli. (Varmaan täyttä kultaa).

Kiva reissu oli näin katselijanakin, kiitokset matkaseuralle.

On se lystiä juosta ennen auringonnousua.

 Aamulenkki mukavassa kesäsäässä.

Lenkkisää oli mitä mainioin. 

Ennen auringon-nousua lämpötila oli 21 asteessa, mikä on meikäläisestä sopiva juoksusää, kun aurinko ei vielä ole noussut.

Tuolta se auringon nouseminen tänään näytti, pienellä GoPro kameralla kuvattuna.

Meänperän Sylyvi (Silvia Laplana), sano aamun säätiedotuksessa että + 31 astetta on tänään lämmintä Torreviejassa.

Niinhän sitä olikin, sitä ei piä eppäillä Sylyvi ko sään ennustaa sitä ei tartte paikkailla uusilla ennustuksilla, se on jämpti niin.

Mie kävin päivällä urheilukentällä, se oli sellainen jäähyväisten jättö kauniille urheilukentälle. Sillä kentällä olen mm. juossut elämäni ensimmäisen ja ainoan cooperin testini.

Katse urheilukentälle.

Monia muitakin kohteita kävin katselemassa, sillä olenhan täällä 15 vuotena ollut, ja keskimäärin ehkä 2,5 kuukautta kerralla, näin laskien, vähintään 3 vuotta näitä paikkoja on koluttu.

Huomenna menen katselemaan Elcheen puolimaratonia, sitä johon en mahtunut mukaan.

Kivaa se tulee olemaan kisan katselukin.

Kiva kun on mukavaa.

 Aamulla kuudenaikaan lähdin pienelle aamulenkille tuonne La Matan suunnalle.

Iltapäivän helteisessä säässä, käveleskelin kaupungilla pienen lenkin.

Tuli myös istuskeltua yhdellä minun vakiopaikallani, ja nautittua kesäisistä keleistä.

Harvoin saa Rovaniemen korkeuksilla kesälläkään lähteä muutamaksi tunniksi kaupungille, ettei ota varalta puseroa mukaan.

Siinä aamulenkilläni tuli 17 kilometriä juoksua, mutta välillä oli yli puolentunnin tauko, nautiskellen aamuhämärän lämmössä.

Huomiselle ovat lupailleet vieläkin lämpöisempää päivää, ja 30 asteen päivälämpötilaa.

Kivalta tämä tuntuu..  🌞😅