Processori hommia.

Kun ei ulkoilukaan jaksanut kiinnostaa, remppasin yhtä tietokoneistani.

Eilen juostiin Santa Pola mediamaraton.

Kyseisessä juoksussa olen monesti ollut mukana, ja on siellä useasti ollut hyvä Suomalaisosanottokin.

Viimevuona Suomen kaksi parasta puolikkaantulosta juostiin kyseisellä maratonilla.

Kisan reittihän on hyvä, ei mutkat eikä mäet häiritse, ja sääkin on oivallinen kovien aikojen juoksemiseen.

Reittiennätyksetkin on sen mukaiset, miehet- 59:09 naiset- 67:07

Juoksijoita kisassa on nykyvuosina ollut noin 6000 aikaisemmin enemmänkin.

Meikäläisen sarjan voittaja juoksi 1:41:53, olisi ollut mukava olla mukana juoksussa.

Tukokset:

Espanjassa kisat ovat tasoltaan, juoksijamääriltään ja osanottajien sukupuolen sekä ikärakenteeltaan hiukan Suomenjuoksuista poikkeavia.

Esim: tässä juoksussa miespuolisia oli 84% naisia 16%, 

Meillähän useissa massajuoksuissa naispuolisia on enemmän kun miehiä.

Ikäjakaumassa on myös eroa tässä kisassa:

55% juoksijoista kuului ikäryhmään 20 - 40 vuotiaat.

43% ikäryhmään 40 - 60 vuotiaita.

2% yli 60 vuotiaita.

Meillä suomessa ikäryhmä 40 - 60 vuotiaat on useimmiten suurin.

Tässä juoksussa 1:30 ajan alitti 712 juoksijaa.

Missään suurimmankaan juoksijamäärän kisassa Suomessa ei puolentoistatunnin alittajia lasketa useissa sadoissa juoksijoissa.

Jospa huomenna kiinnostusta enemmänkin riittäisi muuhunkin kun velttoiluun.

Hiihto tekee uniseksi?

Tekoälyn käskin tehdä kuvan murtomaahiihtäjästä vuorimaisemassa.

Onko hiihtäjillä tavallista enemmän uniongelmia?.

Kun ahkerasti katselen tv:n hiihtolähetyksiä, jatkuvasti selostajat sanovat, "nyt ei saa nukahtaa",  ja usein hiihtäjäkin haastattelussa voi sanoa jossain kohdassa nukahtaneensa.

Ei juoksukisojen selostuksissa nukkumisesta puhuta mitään.

Eilen urheiluopistolla ei myöskään paljoa uniaikaa ollut vietetty, niin pitkiä juoksusuorituksia oli kuudentunnin aikana juostu.

Tästä juttua ja kuvia aiheesta.

Itse aamusta kävelin liikun kuntosalille ja juoksin juoksumatolla tunnin ja kymmenen minuuttia, matkaa taittui 11 kilometriä maton mittareiden mukaan.

Minuksi matolla olo aika oli pitkä, en oikein jaksa innostua juoksemisesta missä maisemat eivät vaihdu.

Toinen juoksumuoto joka ei minua kiinnosta on ympyränjuoksu, eli radalla juokseminen.

Siihen on toki muutakin syytä kun maisemien vaihtumisen puute.

Minun vasen jalkani eli sisäkurvinpuoleinen, on huomattavasti pitempi kun oikea jalka, mikä aiheuttaa sen että pitempään (yli 5 km) juostessa alaselkä alkaa vaivaamaan.

Olen joskus blogiin kirjoittanutkin erimittaisista jaloistanikin, mistäpä en ole?

Tässäpä tämä päivä taasen meni tv:n hiihtourheilunparissa, niinko varmaan huominenkin.

Kovaa on urheiluhullun elämä:

Patterisukat.

 

Viikonloppuna katselin hiihtokisoja televisiosta.

Ski Classics kisoissa pakkasta oli -17 astetta, ja lähes kaikilla oli patterisukat käytössä.

SM- kisassa puolestaan pari kolme astetta lauhempaa ja Rebecca Immonen veteli käsivarret paljaana.

No minä en sitten tiennyt pitääkö ulos panna turkishaalarit ja huopatossut, 

vai T-paita, niinpä en ulko ovea avannut vaan pysyttelin tiukasti pirtin puolella.

Ampumahiihdossa pariviestin voitto Suomeen. 👍

Täytyy tässä vielä mainostaa Suomen kaikkien aikojen parasta ampumahiihtäjää, Kaisa Mäkäräistä maailmancupin palkintopallisijoituksia 85 kappaletta!.

🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Tänään kävin vuoden toisen ulkoilmajuoksulenkin, kahdeksankilometriä, samanmittainen se oli ensimmäinenkin lenkki jonka kävin toinen päivä tätä vuotta.

Ei tää tästä oikein käynnisty, tämäkään vuosi.

Ei ole edellytyksiä elämään tällä näöllä.

Tänään oli käytävä apteekissa, samalla reissulla päätin käydä ostamassa elämäni ensimmäiset nastalenkkarit Intersportista.

Tammikuun toinen päivä kaaduin pyörätiellä tien pintaan jäätyneeseen lumipaakkuun, jota en näkökyvylläni nähnyt.

Pelastautumisyritys kaatumiseen pitkällä toisen jalan askeleella epäonnistui tien liukkaudesta johtuen, ja taas oli ranteet paketissa.

Siksi päätin ostaa nastalenkkarit, jos ne estäisivät edes jonkun kaatumisen. 

No niin.....

Kassalle kenkiä maksamaan mennessä tuli hätä, missä minun lompakko on.!!.

Sitten juoksujalkaa Sampokeskuksen apteekkiin!.

No tuskanhiki haihtui, ja jalat heitti tärräämästä, kun apteekin kassalta kuulin että hukkaamani lompakko oli viety Sampokeskuksen vartijalle.

Vielä tämänkerran selvisin säikähdyksellä, mutta tällä näkökyvylläni en kohta enää selviydy mistään, aina on jotain hukassa ja kaatuilusta sekä kaikenlaisista törmäilystä on tullut iso ongelma.

Minä kun en näe selvästi kun pienen alueen kerralla, mihin on katse kohdistettu.

Kun selviäisi vielä kesänyli, syksyllä voisi jo vaikka itse luojaa auttaa jos kuolo ei aikaisemmin ole korjannut, ei tästä elämästä näin avuttomanakaan mitään tule.

Ei pidä lupaukset.

Saa sitä muutkin olla tarkkana elämässään, lupaukset ei pidä, aina kustaan silmään.

Syntyessäni lupauksia oli ettei minun koskaan tarvitsisi vuoden 2007 jälkeistä kurjuutta nähdä.

Mutta toisin kävi, nyt lupauksissa on että kituvuosi käynnistyisi ensi toukokuussa.

Paljon on ihmisten eliniät pidentyneet meikäläisen elinaikana, kun olin vielä nulikkaiässä kuusikymppinen oli vanhus.

Seitenkymppistä ihmeteltiin, on siinä sitkas ihminen, tai että luoja on tainnut unohtaa sen laskuista kokonaan, kun ei ole poiskaan korjannut. 

Tänään alkaa tämän viikonlopun tv:n tuijottelu urheilunmerkeissä, on hiihdon SM-kisoja (joista puuttuu kaikki kärkihiihtäjät, niin naisissa kun miehissäkin).

Lisäksi on ampumahiihtoa ja ski clacik lähetyskin.

Siispä kahvinkeittoon ja töllönäärelle.

Silmättömän liukasta.

Silmättömälle päivä kun päivä on hyvä kaatumispäivä.

Heti vuoden ensimmäisenpäivän kunniaksi kaaduin, se näin heikkonäköiselle on tuttua puuhaa.

Nyt sitten käsi oli paketointivuorossa, kesäisin yleensä polvet, kämmenet ja sääret ovat verillä, nyt sitten enemmän luuvauriota.

Oli pyörätielle jäätynyt lumikokkare, jota en huonolla näölläni nähnyt ja varpaat siihen tökkäsi, sen verran oli liukkauttakin tiellä, etten kaatumatta selvinnyt.

Tää on niin tätä...

Tänään sitten asensin mainokset estävän selainlaajennuksen tietokoneen edge selaimeen.

Se on hyvä, ei hypi enää mainokset silmille.

Tietokoneella ollessani laitan usein -70 luvun rokkia tai bluesia soimaan you tubelta, mainokset katko ja ohjelma kyselee, "jatkatko kuuntelua", semmoinen 'kyrsii'.

Eipä mainosta eikä kysele enää..

On se hyvä, enkä mitään haittaa ole AdBlock selainlaajennuksesta muuhun toimintaan havainnut.

Nyt kahville ja odottelemaan hiihtojen jatkumista tuolla töllöttimenpuolella.

Katsaus vuoteen 2024

Uudenvuoden aattona Torreviejassa 2013?

Nyt kun käynnistellään vuotta 2025 on aika tehdä katsaus elettyyn vuoteen.

Vuosi -24 käynnistyi vertakusten, edellisen vuoden joulukuun eturauhasleikkauksen jäljiltä.

Tammikuun alkupäivinä aloitin heinäkuun loppuun kestävän rankan tuberkuloosilääkityksen.

Maalis-huhtikuun vaihteessa olin silmien kaihileikkauksessa.

Lokakuunlopulla sitten oli vuorossa leikkaus tuonne vatsanalueelle.

Joulukuulla jälleen näytepalojen otto eturauhasesta.

Siinäpä ne suuremmat toimenpiteet, kertakatetrointi ja kaksikertaa viikon kahden kestokatetrinpitoa mahtui myös kuluneeseen vuoteeni.

Siinä pääosin terveyspuolen isommat tapahtumat.

Urheilupuolella ei paljon tapahtunut, noiden terveydellisten murheiden takia.

Kaksi puolimaratonkilpailua kuitenkin juoksin (1:36:08 ja 1:38:57).

Juoksukilometrejä vuodelle tuli 2901, joista suurin osa ihan hidasta hölkkää 

(6-7 min/km). 

Välillä oli pidettävä kävelytaukojakin kesken lenkin.

Hiihtelyä välillä taukoja pitäen sauvoihin nojaille, ihan vain ulkoilunkannalta, tuli vuoden aikana 656 kilometriä.

Tuo yli puolenvuoden rankka lääkekuuri, haittavaikutuksineen piti kyllä huolen ettei liikaa vauhtia pidellä.

Siinä oli sitten se liikunnallinen puoli.

Muuta merkittävää elämässäni ei vuodessa ollutkaan, reilu puolivuottahan oli joka päivä oltava kello 12 terveyskeskuksessa valvotussa lääkinnässä, ei siinä kotoa mihinkään päässyt lähtemään.

Mutta jaksonpahan kuitenkin sinnitellä vielä tähän uuteen tulevaan vuoteen, voihan sitäkin jonkinlaisena saavutuksena ja voittona pitää.

Elämästä väsynyt.

Joulunaikaan kävin talven ensimmäisen hiihtolenkin.

Vanhanmiehen väsynyttä laahustusta hiihtely oli, niin kun valtaosin muukin elämää on.

Siksipä on tarkasteltava minkälaisia aikoja olisi ensivuona juostava maratonilla ja puolikkaalla, jotta ne olisivat ennätykseni, tai verrattaessa ikähyvityskertoimilla parhaiden vuosien tuloksiin verratessa samantasoisia.

Ikähyvitys laskuri löytyy täältä:

Maraton:

Ennätystä 2:29:54 - 39 v. - vastaa 76 vuotiaan tulosta 3:33:33 

(miten tuli mieleen Veikko Hakulinen)

58 vuotiaana juoksemani tulos 2:48:48 - vastaa 76 v. 3:21:28

61 vuotiaana juoksemani 2:58:46 - vastaa 76 v. 3:27:10

Eli nuo iäkkäämpänä juostut tulokset ovat meikäläisellä olleet suhteessa parempia kun nuorempana köpötellyt.

En sillä tuota vertailua pannut että aikoisin ensivuona maratonille lähteä,  

tuli vain mieleen, minkälaisia tuloksia vaatisi olla takavuosien kunnossa.

Panenpa vielä katsauksen, mitä pitäisi puolikkaalla juosta:

Ennätys 1:09:14 - 42 v. (Olin saman ajan juossut jo nuorempanakin, mutta sivusin nelikakkosena aikaa) Vastaava tulos 76 vuotiaalle 1:36:42

58 vuotiaana juoksemani 1:15:56 vasta 76 vuotiaan tulosta 1:30:00

Viimekesänä 75 v. juoksin 1:36:06 se vastaa 76 v. 1:37:03 joten noin minuutti vuodessa tässä iässä on lupa hidastua.

Ne minun kilometrimääräisesti kovimmat harjoitusvuoteni 2006 - 2007  toivat suhteessa parhaat tuloksetkin, kun niitä verrataan ikähyvityskertoimilla.

Joten, kilometrejä se kunto vaatii..