On se aika vuodesta.

 

Syksy on vaihtumassa talveksi, siis on aika talvisarjajuoksujen.

Ai niin minähän olen vissiin Rainbowilla töissä.

Ikävä tuo dementia, nyt tuli kiire duuniin.

😊😊😊😊😊😊😊😊

"Cmabridgen yilopitson tuktimusken mukaan ei ole väilä msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla. Loput voivat olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lukea tekstin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijraitna eriskeen, vain sanan kokoniasuuetna. Hevletin ällitsyttävää."

Tämäntyylistähän se minun kirjoitteluni tuppaa olemaan, vaikka parhaani yritän.

Aivoni ovat vain epämääräistä mössöä, minun lapsuudessa ei lukihäiriöistä välitetty.

Opettajan aika koulussa kului lähinnä karttakepillä huitomiseen.

Heh, semmoita oli vanhoina hyvinä aikoina.

Kärsi kärsi sinä vaivainen.

 Tänään sain kovetettua luontoani ja kävin 'juoksemassa'.

No vauhti ei ollut näin vauhdikkaan oloista, eikä sitä suoritettu juoksumatolla.

Yhteensä juoksumatkaa tuli 8 kilometriä, josta yhtämittaista juoksua 5 kilometriä, loput erimittaisina pätkinä kävelyn välissä.

Ensiviikolle lupailevat jo lumikuurojakin, ja Levillä ja Rukalla painellaan suksella jo täyttähäkää tosin viimetalvenlumilla.

Ensiviikonloppuna juostaan sitten jo RDS:n talvisarjajuoksujakin

Normipäivä.

Normaalia perjantailiikennettä lokakuisella G4 tiellä Kiinassa.

 Normaali lokakuun sää Suomenmaassa, sadetta pakkasta tai sumua.

Aamun pienellä kävelylenkillä oli noustava tuonne Ounasvaaranpäälle, kun alempana oli niin sumuista.

Maanantain juoksukokeiden uusintaa en ole saanut tehtyä, kipuja on muutenkin, lisäkipujen kärsintä ei ole jaksanut kiinnostaa.

En piilotellut läskiä.

Aamun auringonnousunkajo olisi ollut varmaan kuvauksenarvoista jos olisi jossain vesistön rannalla ollut.

Nappasin kuvan ulkooveltani Ounasvaaransuuntaan.

Teippauksien tarkoitus ei ole piillotellä läskiä.

Virittelin taasen yhdenlaista teippausta kylkiluille, eläinkokeita varten.

Teippausten päälle vähän tiukempi paita varmistamaan teippien kiinitykseen pitämistä.

Tuosta kuvastakin näkee kuinka surkeeksi on jo tuo vasen käsi surkastunut.

Nyt vain Gabrionia ja Panadolia naamaan ja kokeilemaan minkäpitusia juoksutapailuja tänään saisi aikaan.

Ennätys on kilometri yhteenmenoon, ja neljäkilometriä yhteensä, yhdellä koelenkillä.

Kyllä lähtee...

No palataan asiaan kokeen jälkeen.

******************

Enkka, 2,5 km yhteenmenoon, ja lähes seitsämän yhteensä, no juoksuvauhti oli 6:20 - 6:25 kilometri, mutta kuitenki.

Teippaukset tähänastisista paras, ei siitä ainakaan haittaa ollut, lääkitys ehkä ei niinkää.

Kiva repiä tuo teippi pois, kun se kiinnitämiseen lisätartuntana iholiimaakin käytin.

Oon mie kova jätkä...

Ei tullut filosofii ei virkamiestä.

Aamulla kävin kympin käveleksimässä, välillä oli tuulenpuuskia jolloin koivuista tippui runsaasti lehtiä, oli kun lunta olisi satanut.

Sitten tuuli tyyntyi täysin ja alkoi hienonen tihkusade.

Siinä kävellessä tuli mieleen äitini kertomat jutut ajalta jolloin olin ehkä jotain kolme neljävuotias, luullakseni.

Olimme istuneet syntymäkotini ulkoportailla isäni ja äitini ja minä.

Oli kovia tuulenpuuskia olin seurannut kuinka puut taipuilivat ja oksat heiluivat tuulenaikana, ja tuulen tyyntyessä puut taasen rauhoittuvat. Ilmeisesti olin ajatellut että tuuli tulee puidenheilumisesta.

Siispä olin käynyt ohjeistamaan vanhempiani.

 "Kannattaisi ainakin nuo lähistöllä olevat puut kaataa ettei aina tuulisi".

No ohjettani ei oikein otettu vakavasti, ne pihapuut ovat pystyssä vielläkin.

Myöskin ajatelmani siitä miksi kuu näkyy joskus kokonaan ja joskus vain puoleksi, ei ehkä sekään ihan täydellinen ollut, mutta osa kyllä ihan tottakin.

"Kun siellä toisellapuolen kuuta sataa vettä siellä on niin pimeää ja harmaata ettei se näin kauas näy, mutta jos aurinko paistaa kuussa, kyllähän se sillon näkyy".

Ehkä noissa pikku havukkaahon ajattelijan ajatuksissa oli pientä viilaamisen varaa, Pääasia kuitenkin että pohdiskellen kyllä syyt ja korjausohjeet löytyi.

Tämä puu on neulasensa tiputtanut jo vuoskymmeniä sitten.

Päivän musikiksi vaikka tämä

Eläinkokeet jatkuvat.

Olen jatkanut kokeiluja minkälaista liikuntaa nuo kylkiluut ja käsi sallivat.

Kävelyhän onnistuu ihan hyvin, pyöräilykin onnistuu, mutta kättä täytyy väliin lepuutella irroittamalla otetta ohjaustangosta.

Mutta se juoksu ottaa kylkiluihin, tähänastinen ennätys on 700 metriä yhteenmenoon.

Päiväennätys on kolmisen kilometriä, Saarenkylän kentän tekonurmella 300 metrin pätkissä kävelytauoin juostuna.

Juostessa nuo kylkiluidenpäät ikävästi vastakkain jurnuttavat.

Olen kokeillut erinlaisia kyljen teippauksia, ja vahvoja kipulääkityksiä ennen juoksua.

Hyvää yhdistelmää ei ole vielä löytynyt.

Kädenosalta leikkaus ei ole ainakaan vielä minkäänlaista parannusta tuonut, ja vahva tunteeni on että se vika on tuolla hartiaseudun korkeudella.

Koko käsi on surkastunut, eikä siinä voimaa ole juuri nimeksikään, peukalohangasakaan kohta ole kun nahka jäljellä.

Pitäisi varmaan tuo muukin hermosairaus selvittää.

No huomenna eläinkokeet peuralla jatkuvat, ellei sitten itsesääli iske.

Aamukävelyllä kamerakin mukana.

Puut jo menettävät lehtiään, mutta vielä auringon paistaessa värikäs on maisema.

Muutama otos kävelylenkiltä.