Olympialaisten hiihtolajejakin jo käyty.

 

Hiihtolajit käynnistyneet aika odotetusti, 

Norja on hallinnut miehissä ja Ruotsi naisissa.

Suomen sijoitukset eivät yhdistelmähiihdossa ihan kärkipäätä ole uhkailleet, 

Kerttu Niskanen 5. ja Arsi Ruuskanen 11.

Ampumahiihdossa viestissä aika odotettu sijaluku 6, ei erinomainen mutta ei niin huonokaan.

Katsellaan paraneeko sijoitukset kisojen jatkuessa.

Uuno maaliin 2025 Manolo Jaenin yleisurheilustadionille.

Uuno (Jukka Villanen RDS) oli Elchessä rotarikympin käynyt juoksemassa, itsekkin olen kisan 4 kertaa juossut, Nuorempana joskus kisamatkan jopa polkupyörällä yli 40 km suuntaansa polkaissut.

Ihan hyvä harjoituspäivä silleen tulee.

Oma harjoittelupäiväni, aamulla tunti kuntosalivetelehtimistä.

Päivä tv:stä kisoja tuijotellen.

Voihan sen sohvalla selällään makoilunkin reeniksi laskea, 

ohjaskelkkailun kuivaharjoitteluksi.

On aika suunnata anteenit kohden Italiaa.

Lautas anteeni.

Talviolympialaiset alkavat on aika suunnata lautasanteeni kohden Italiaa.

Itellä on vähän sellainen tunne ettei oikein Suomelle menestystä jaksa odottaa, ainakaan näissä hiihtolajeissa.

Mutta toivottavasti olen väärässä..

Ite tänään aamulla puoli viidenaikoihin lähdin vetäytymään kohden kuntosalia, mutta ei oikein omakaan vireys ollut kehuttava, vajaan tunnin jaksoin laitteissa rimpuilla, mutta sitten jo kotiinlähtö vei voiton.

Ajatuksena kyllä oli että olisin puolituntia vielä juoksumatollakin hölkkäillyt, 

mutta ei kiinnostanut eikä jaksanut, ja kahviakin teki jo mieli.

Että silleen tämäpäivä.

Onko elämässä mitään järkeä.

 

Toukkavaihe talvi.

Yöperhosentoukka. Aika inhottavan myrkyllinen.
Siinä sokea ohjaa kaltaisiaan matkalla päämääräänsä.

Jos nyt ajattelee vaikka Espanjassa näihin aikoihin reissuun lähteviä Isokulkuekehrääjiä.

Talven ovat pinjamännyn neulasia syöneet, kasvaakseen ja vahvistuakseen että jaksaa keväämmällä lähteä etsiskelemään sopivan mureaa maata, mihin voi kaivautua, muuttuakseen yöperhoseksi.

Perhonen parittelee, synnyttää jälkeläissiemenensä ja kuolee pois, ja kaikki saman vuorokauden aikana.

Siinä oli se elämä... Kannattiko elää...

Ite ajattelin illalla mennä tuonne huonosti näkevien kahvitapaamiseen.

Taitaa jäädä lähtemättä, kun viime torstaina otettujen eturauhasnäytepalojen oton jälkeen pitää vielä niin tiheään vessavierailuja tehdä, ettei viitsi lähteä.

Ei tavallisesti näin pitkään ole vaivanneet eikä verta vuotaneet.

Yhtä järjetön oli päiväni, ja koko elämä kun kulkuetoukallakin, eikä minusta taida edes perhosta kuoriutua ennen kuolemaani.

Oikeesti pitkänmatkan juoksijoita.

Tässä kuva Rovaniemellä 2014 juostusta maratonkisasta.

Kuvasta näkee kuinka tärkeää reitinmerkkaus on, vaikka paikkakunnalla asuvalle homma vaikuttaa siltä että, 

'Nyt ei ainakaan voi reitiltä eksyä'.

Voi se vierailevalle juoksijalle olla vaikeaakin reitillä pysyä.

 

Pakkaset kiristyivät taasen lukemiin ettei ulos uskalla.

Niinpä aloin etsimään löytäisinkö Amerikan halkijuoksusta elokuvaa.

Joskus puolikymmentä vuotta aikaisemmin ISTV muistaakseni sellaisen esitti, mutta en silloin sitä joutanut katsomaan, oli muita menoja.

Mutta en elokuvaa nyt löytänyt.

Mutta nyt siihen oikeesti pitkänmatkan juoksuun.

Pekka Aalto on monelle juoksu urheilun seuraajalle tuttu nimi, kun puhutaan todella pitkien matkojen juoksuista.

Mutta Suomalaiset juoksijat niittivät mainetta Amerikan halkijuoksussa ja Flanganin halkijuoksussa jo noin 100 vuotta sitten.

Sen ajan kova ylipitkien matkojen juoksija oli mm.

John Salo:       Wikpedia    Juoksijanomaidi

Mutta nyt lyhyiden matkojen laahustaja menee käymään postilaatikolla.

Hullu se on ihminen.

 

Vaikka kuinka kurjaa olisi ihmisen elämä, 

niin uutta päivää se odottaa tulevaksi.

Ensi viikonvaihteessa Murciassa juostaan maratonia, puolikasta ja kymppiä, paljon olisi mukavampi siellä olla vaikka vain yleisönä, kuten 2023 jouduin olemaan.

Ei ole helppo katsojan ura, kun halu kisassa juoksijana olisi olla.

Eikä se muutenkaan oikein putkeen mennyt katsojana olo, 

tässä seison ja odotan juoksijoita tulevaksi.

Reitillä kyllä olin, mutta se juoksu lähtikin vastapäiseen suuntaan.

En muistanut vaikka olenhan siellä useamman kerran kisassa mukana ollut.

Ei aina voi onnistua.!!.

Syy miksen itse starttiviivalla tuolloin ollut oli siinä, että Quironin sairaalalla olivat päätelleet että 'kusipää' tuo kaveri on, laitetaan sille katetri, 

Eikä sitä oikein letkun kanssa juoksemaan pystynyt.

No tutkimuksissa tänäänkin olin, 12 koepalaa otettiin, 

Yrittivät selvitellä olenko lintu vai kala, vai liekkö ihan peura,

ja pystyisikö se kusematta poronkusemaa juoksemaan.

Ja miksi psa arvot ihan piirinennätyksiä rikkoo....

Ei näitä koepalan ottopäiviä elämänkirjaan ihan parhaiksi päiviksi viitsi kirjata.

Ei kannata odottaa sitä päivää tulevaksi että pääsisit vaivoistasi, 

sillä kun se päivä tulee, tiedät olevasi kuollut.

👶   Ajattelin tuossa vain.....

Pitäisikö minun anoa lapsilisää eläkkeen lisäksi ?..

Ainahan tuolta urologi koepalanottokäynniltä vaippaikäisenä palaa....

Aikoinaan Kemijärvellä juostiin juhannusaattoisin Poronkusema niminen juoksukilpailukin.

Ensimmäiset yleisurheilun SM-kisat 1907.

Olisikohan se heittäjien ja hyppääjien vetäydyttävä jo harjoituskentille ettei kovin paljon 1907 vuoden tuloksista jälkeen jäädä.

SVUL:n ensimmäiset kuninkuus ja mestaruuskilpailut vapaassa urheilussa järjestettiin vuonna 1907 Tampereella.

Naisethan eivät vielä siihen aikaan kisailleet.

1907 tulokset:

Pituus: Uuno Railo               12,33      (12,56)

Korkeus: Iivari Launis             310       (332)

Seiväs: Urho Aaltonen            580       (620)

Keihäs: Oiva Jääskeläinen   83,12      (97,24)

Kuula: Tommi Arranmaa       23,20      (27,01)

Kiekko: Tommi Arranmaa     68,25      (81,58)

Vuona 1910 ensimmäisen kerran kilpailtiin Kalevanmaljasta, silloin jo useat tulokset olivat huomattavasti kovempia kun ensimmäisistä Suomenmestaruuksista kilpailtaessa.

1910 tulokset edellä olevissa lajeissa (Suluissa)

Vaikuttaako tulokset kovilta ?.

Siihen aikaan kylläkin nämä lajit oli hallittava kummallakin jalalla tai kädellä, ja tulokset ovat yhteistuloksia.

Kyllä siihen varmaan saa kovasti harjoitella, että siltä väärältä puolenkin tyydyttävän tuloksen saa.

Vuoden 1907 kisojen pisiin juoksumatka oli 1500 m, jonka voitti Frederik Svanström 4:29:0

Vuoden 1910 pisiin juoksumatka oli tunninjuoksu, jossa Kolehmaisen veljekset Hannes ja Tatu juoksivat 17,815 km.

Oma päiväni: Yritän vaikka mitä puuhailla ettei tarvitsisi kuntosalille lähteä, 

ei kiinnosta.

Minun menestykäs palloiluhistoria.

Vain harva tietää, minulla on menestykäs palloiluhistoriakin.

Aikoinaan vuosina välillä 1985 - 2005 kävin usein Agadirissa talvileirilläni, yhteensä 10 kertaa.

Aouitana vieraalla maalla.

Alkuaikoina Said Aouita oli oli Marokkolaisten suuri suosikki, ja kaikki saivat kyllä nimityksen Auita kun vähänkään nopeampaa juoksi.

Hyvä juostava rantahietikko laskuveden aikaan, ja ennen kaikkea aurinko ja lämpimät kelit ja suhteellisen edullinen lomakohde, miestä sinne veti.

Toki joskus tuli pistäydyttyä urheilukentälläkin harjoitus tekemässä.

 No siihen palloiluhistoriaan...

Yhden vähän laadukkaamman rantahotellin asukkaille oli siinä rannalla aina jotain aktiviteettia järjestetty, johon kyllä muutkin saivat osallistua, pientä maksua vastaan.

Kerran päivän toisena harjoituksena kävin vain rantakävelylenkin.

Siihen hotellin rantakaistaleelle oli pystytetty pylväät joiden väliin oli viritetty "pressu", jonka keskellä oli reikä ja ympärille oli maalattu 'tikkataulu'.

Siihen lyötiin väriaineessa kasteltua golfpalloa, päivän parhaan tuloksen lyönyt palkittiin kahdenhengen illallisella hotellin ravintolassa.

Seurasin hetken touhua, ja kun tulokset ei niin kovin hyviä olleet, ja kolikoita taskunpohjalta löytyi uskaltauduin minäkin kokeilemaan.

Koskaan en golfmailaa ollut edes kädessä käyttänyt, ja kun löin palloa, ei pressu edes heilahtanut.

Siinä jo niskat köyryssä olin poispäin lähdössä, häveten kun en osunut edes siihen pressuun.

Mutta taputukset ja huudot pressun luona saivat palaamaan paikalle.

Se pallo oli mennyt siitä reiästä, sehän oli "hole in one", ja voitto tuli heti ensikisailussa.

Sen jälkeen en ole toista kertaa golfmailaan koskenut, siinä lajissahan ei olisi ollut enää parannetavaa.

Joskus hullullakin on tuurintynkää.