Saa siinä lompsaa venytellä.

Huolettaa nuo rikkaiden ongelmat.

Elon Muskin Teslatkin on myyneet hyvin, siitäkin lomsa on paisunut. 

Oikein ilmatiiviisti pakattuna 100 euron seteleitä 1 millimetriin mahtuu tuhat euroa.

500 miljardia on 500 kilometrin korkuinen pino.

Vertailuksi Mount Everest on 8848,86 metriä korkea, elikkä satasia olisi Everestin korkuisia pinoaja n. 56,6 kappaletta.

Voiko tämä nyt olla oikein??.  Kansakoulun matikalla näin se näyttää. Voiko se olla totta.??

Saa korjata jos mulla on tullut pilkkuvirhettä.

1 miljoona mm = kilometri.

1000 €  = 1 mm. 

5 00 miljardia / 1000 € = 500 miljoonaa tonnin nippua 

jaettuna miljoonalla mm = 500 km.

No tulihan sekavasti sanottua, olisihan tuohon voinut selvän laskentakaavankin laittaa. 

Taitaa olla parempi olla köyhä ja kipeä, ei ole ongelmana pelko rahojen homehtumisesta, eikä siitä että Everestille kiikkuja pistäisivät rahoja omiin taskuihin.

Mie en ala mithän lähen kävelylle.

Ei kilpaurheilu helppoa ole.

 

Nyt kun kilpaurheilut on taaksejäänyttä elämää, voi tarkastella kisamatkoilla tapahtuneita monenlaisia kommelluksiakin.

Viimeisenä kisavuotenakin  (2025)  ajattelin käydä Kiimingissä puolimaratonille jonkinlaisen ajan juoksemassa, kun kevään Terwapuolikas meni ihan 'löntystelyksi'.

No se jäi aikomukseksi, elin sokeuttani väärää kellonaikaa.

Kun saavuin rautatieasemalle siellä oli hiljaista kun huopatossutehtaalla kesäloman aikaan, juna Ouluun oli mennyt jo tunti sitten.

Kerran taasen hurautin autollani Pelloon kisoihin, 

Siellä oli kanssa hiljaista, kisa olikin vasta huomenna, 

oli päivät mennyt sekaisin.

Parissa kisassa  (Tunisia, Espanja)  on kaiken mukana olleen omaisuuden voro vienyt, 

Sinne olet jäänyt vain kisa asu yllä ihmettelemään. 

Niiden pienten kärsimyskorvausrahojen  (palkintojen)  metsästyksestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta aina on homma hoidettu vaikka olisi vähän aikaa ottanutkin, ja vaivaa vaatinut, kestävyysurheilijoita kun ollaan.

Toisinaan on tuloksia joutunut oikomaan, ja kerran on huijarikin kisan voittajaksi julistettu, vaikka ei omannut lähtöaikaa eikä yhtään väliaikaa, kun vasta kilometri ennen maalia, käytti tuohon viimeiseen kilometriin yli seitsämän minuuttia.

Ei kaveri toki kehdannut palkintojen jakoon ilmaantua.

Niitä itsellä mukana olleita asusteita ym. on kyllä jäänyt kisapaikoille huomattavia määriä, omaa huolimattomuutta.

Kerran mielestäni olin ilmoittautunut neljännesmaratonin kisaan, tulin kovalla loppukirillä maalilinjan ohi ja pysähdyin siihen huohottamaan, ajanottaja sanoi jatka toiselle kierrokselle sinullahan on puolimaratonin rintanumero.

En uskaltanut jättää lähtemättä, ajattelin olenkohan sittenkin ilmoittautunut puolikkaalle?.

No palkintosija tuli siinäkin juoksussa, välikiristä huolimatta.

Samoin niitä kisassa harhaan juoksuja ja muuta ´normaalia' kisatapahtumaa, niitähän sattuu varmaan kaikille.

Mutta hauskaahan se on aina ollut, se kisailu.

Aina kun juoksemisesta puhutaan, kannattaa katsoa video Alisa Vainiosta

Turhia lupauksia.

Olisiko se nyt lupauksien toukokuu.

 Kun synnyin lupausta oli, se on 58 vuotta ja pääset autuaammille metsästysmaille.

Nyt minua alkaa huolettaa, pitääkö se 2020 annettu lähtölupauskaan, vai vieläkö aikovat kituuttaa vanhaa miestä.

Aikapaljon se elinikä on ihmisillä pidentynyt niistä ajoista kun minä synnyin.

Siihen aikaan yli kuusikymppisiä pidettiin jo tosivanhana.

Kun olin sellainen kansakoulun alaluokilla oleva pojannulikka,

Kotikylällä oli yksi nainen joka iältään lähestyi seitsämänkympin loppuvuosia. 

Ihmiset leikkisästi keskenään jutellessaan sanoivat, "Onkohan se luoja unohtanut xxxxxx:n tänne kokonaan".

Niin harvinaista silloin oli että joku pitempään eli.

Itestä tuntuu että 'kroppa' ja terveys on jo sillä mallilla että en panisi pahakseni vaikka se minun lähtövuoro olisi jo lähelläkin.

Huonomuistinen kun suunnon kello.

 

Tämä huono laatuinen kuva kertoo Rovaniemen urheilukentän kunnon 1981

Muisti on niin huono että en ole varma mikä  kisa on kyseessä, luulisin toukokuunkymppi?

Siinä kisassa oli seitsemän juoksijaa, sillä perusteella?

Lopputuloksissa kärjen järjestys Seppo Harjumaa, minä, Rainer Naakka, Jouko Takkinen.

Voittoaika 32:30

Perjantaina aikaa tappaakseni makailin sohvalla tv:tä tuijotellen, välillä kahvia keitellen ja tietokoneella selaillen kaikenlaisia turhuuksia.

Radiosta kuului Haloo Helsingin joku kappale, jossa laulettiin, "voiko ajan tappamisesta joutua vankilaan".

Siitäkös minä säikähdin, ei kai tässä vain vankilaan...

Lähdin lenkille.

Juoksin kahdeksaan kuukauteen pisimmän lenkin 20 kilometriä.

Olinhan väsynyt.

Suunon kello näytti palautumisajaksi vaatimattomat 120 tuntia, viisi vuorokautta!.

No eilen sitten oli etureidet niin kipeät että yläkerrasta rappuja laskeutuessa piti kaiteesta pidellä.

Eikä muuta kun kaupassakäynnin viitsinyt niillä jaloilla liikkua.

Tänään sitten hölkkäsin 8 kilometriä, nyt suunon kello kertoi että 20 tuntia olisi palautusta oltava seuraavaan harjoitukseen .

Sehän per,,, oli ihan unohtanut että mulla jäi velkaa palautumiseen vielä 70 tuntia edellisestä narjoituksesta.

Sehän on huonomuistisempi kun mie ite.

1980 vielä puitakin uitettiin.

Raamatullisia säkeitä.

 

Eilen pienen juoksulenkin kävin.

Loppumatkasta piti jo muistella juoksijan 1000 sivuisen raamatun kirjoituksia,

että jaksoi juosten kotiin asti.

(Tim Noak. Lore of  Running) 

"Kun olet edennyt niin pitkälle, että seuraavan askeleen ottaminen tuntuu lähes mahdottomalta, olet puolimatkassa siitä mihin pystyt."

No juosten tulin kotia asti.

Mutta tällaisen erimittaiset tynkäjalat omaavan ei pitäisi edes koskaan juoksukenkiä jalkaansa sovittaa.

Joskus Torniossa puolikkaan jälkeen.

 Vasemmalla kuvassa esimerkki, 

 tynkäjalka jollaisen ei koskaan  juoksemaan pitäisi alkaakaan, 

 ainakaan kilpaa.

Eilisen Lohijärven vappuhölkän tulokset löytyy

Täältä.

Tänään sitten en taida muuta ulkoilua käydäkään, kun kaupassa käynti, jäätelöä on saatava.

Lapissa niitä on harvassa.

 

Että piti tämäkin päivä vielä nähdä, ettei paljon mitään nää.

Harvassa on.

En tarkoita huononäköisiä, vaan juoksukilpailuja lapinläänissä joita on järjestetty 50 vuotta tai kauemmin.

Tänään kerhoon liittyi Lohijärven vappuhölkkä.

Onko niitä muita kun RDS:n sarjajuoksu, Muurolanpiikki ja nyt mukaan liittynyt Lohijärven vappuhölkkä?

Äkäslombolon ympärijuoksu on muistaakseni järjestetty ensimmäisen kerran 1946, mutta välillä on pitkiä aikoja ollut ettei kisaa ole järjestetty.

Monestikko on kisailtu, sitä en tiedä.

Muita pitkään, yli 50 vuotta järjestettyjä kisoja ei tule kyllä mieleen, Ruskamaraton kyllä lähestyy jo tuota rajaa.

Pitääpä itsekkin yrittää tänään ulkoilulenkkiä, ja illemmalla näkee sitten kuinka Lohijärvellä on juostu.

Sain Koivuniemen Sepolta vinkin. Sieppihölkää on järjestetty vuodesta 1981 lähtien, joten taitaa olla seuraava viidenkympin kerholainen.

Aloin etsiskelemään, en löytänyt.

 

Eipä tuota muutakaan hommaa ollut, aloin etsiskelemään tietoa kuinka pitkä keskimäärin oli askel Sepastian Sawella ME juoksussa Lontoossa.

Paljon tietoa miehestä, juoksusta ym. kyllä löysin, mutta en maratonilla otettujen askelten määrää löytänyt.

(Hiukan alle kolmentunnin maratoonarin askelmäärä Lontoossa netistä löysin

 n. 32 000 askelta, antaisi askelpituudeksi n. 130 cm.)

Huippujuoksijoiden askelpituus ei ole kasvanut näiden pomppukenkien myötä, vaikka ajat ovat parantuneet.

Palautusenergian täysimääräisesti kengästä saadakseen on täytynyt opetella uusi juoksutekniikka, hiukan nopeammalla askelluksella.

Myös sellaista tietoa harjoittelusta maratonia varten oli, että nykyisin juoksunaikana energian saantia ja imeytymistä harjoitellaan ihan aktiivisesti, 

ja energian imeytymisessä juoksunaikana on saatu huomattavaakin edistymistä.

(Juoksun aikana nautitusta geeleistä ja juomista oli selvitys Sawe osalta myös netissä.)

Sepastian Sawen harjoittelun kerrottiin olevan määrältään noin 125 mailia

(n. 200 km) viikko, tehostettuna toisinaan 150 mailin (240 km) viikolla.

Ja mainitaan vielä tässä se mihin aina kovien tulosten yhteytessä viitataan, Dobing.

Mies on neuvotellut kenkäfirmansa tekemään lahjoituksen testaustoimintaan, jotta saa näyttöä ettei tarvitse epäillä mitään vilppiä hyvien tulosten takia.

 (testattu lähes joka toinen viikko!!)

Tuosta adidaksen kengästä vielä, pompun lisäksi kengän keveys, ajatellaanpa esi 100 g paiavampi kenkä.

Jos tuo kolmentunnin maratoonari  otti 32 tuhatta askelta, joka askeleella tulee ilmaanponnistus, 32 000 x 200 g  = 6400 kg !!, kai sekin våhän vaikuttaa.

Entä jos jätkällä on 5 kg ylipainoa, ilmaan pitäisi ponnistaa n.(160 tonnia).

Sehän olisi esm. penkkipunnerruksessa 50 kilon painolla 3200 toistoa, kyllä siinä salihirmutkin jo hikoilis.

Adidaksen kengän vapauduttua myyntiin kaikki kengät oli myyty alle 4 minutissa.

Bisnes älyisetkin olivat olleet kaupoilla, 'mustassapörssissä' oli kenkävaihtanut omistajaa jo yli 2000 dollarin hintaan.

No niin tämä oli tätä, Salomon oli jo kerennyt tiedottamaan että heiltä on tulossa vielä tuotakin paremmin energiaa palauttava kenkä.

Taian lähteä päivä kävelylle, ennen kun liika paino nosee, sitten se olisi raskaampaa.