Lämmintä lokakuuta.

 Nyt olisi vielä hyvä sää vaikka juoksukisojen järjestämiseen.

Itse muistan menneiltä ajoilta kivoja maasto ja tiejuoksukisoja myöhään syksyllä, kisoissa suurimpana mietinnän kohteena aina oli, 'laitanko lyhyet vai pitkät urheiluhousut'.

Eteläsuomessa oli vielä tänään parikin maratonkisaa, Kaarinassa ja Kankaanpäässä.

Varmaan ollut ihanteellinen sää juoksukisojen järjestämiseen.

Lappilaisväriäkin Kankaanpäässä oli ollut, Peltoniemen Ossi lähelle vuoden parastaan maratonilla.

Itsekkin haaveilin että olisin vielä Kankaanpäässä startannut, mutta terveysmurheet Pieksämäen juoksun jälkimainingeissa pisti pisteen juoksemiselle, luultavasti koko loppuvuodeksi.

Cartagenan puolikkaalla 2023 pääsin vielä viikatemiestä karkuun 

(jalka näkyy kuvassa),

Mutta kyllä sen hengityksen tuntee aivan jatkuvasti niskavilloissaan.

Huomenna heti aamupäivästä voi seurailla Amsdertam maratonia tv-vastaanottimesta, lohtuahan se on sekin.

Elämä ei ole kivaa.

 

Tänään jalkakäytävät vähän liukkaat, eteenkin suojatiemaalausten kohdalla.

Kävin yrittämässä ulkoilua lenkkivarusteissa, juoksin jos sitä juoksuksi voi sanoa, kahdeksan kilometriä, kilometrivauhti 7:04

Ongelmaa piisaa, vähän joka saralla, ei kyennyt parempaan. 

Tänään myös sairaalalta soitettiin, sanottiin että 30.10 peura heitetään leikkuulaudalle.

Lieneekö siellä jotkut Lapin perinneruokapäivät tai jotain. 

Uskaltaisiko.

Olen siinä kahdenvaiheilla, uskaltaisiko jo katetrin poistattaa, vai oottasko vielä huomiseen.

Syksyistä talvimaisemaa.

Olisi ihan hyvä sää lenkkeilyynkin, mutta nyt ei tuon katetrin kanssa voi kun se aiheuttaa kipujakin.

Vuoden 2023 tammi helmikuussa Torreviejassa elin katetrin kanssa kuusiviikkoa, silloin neljänä viikkona kyllä kävin jonkunlaista lenkkiäkin juoksemassa, vaikka se ei helppoa ollutkaan.

Paljon tulee katseltua tv:stä elokuvia ja sarjoja, nyt kun ei pysty muuhunkaan.

Hirmuvauhtia Chicagossa.

 Chicagon maratonilla Ruth Chepngetich 2:09:57 !.

Aikahan on lähes minuutin kovempi kun miesten Suomenennätys.

Kiva oli seurata televisiosta todella kaunista, eteenpäin vievää askelta ja taloudellista menoa.

Kovaa meni myös miesten voittaja.

Chicagossa juostaan nykyisin runsaasti maratonaikoja maailman kymppikärkeen.

TV kuvan perusteella reitti näyttää sellaiselta että minä pitäisin siitä, mielestäni näyttää jopa Berliinin reittiä paremmalta.

Chicagon kärkimenijöiden suosikkikenkä näytti olevan tämä, vain hieman tuoreempana versiona ja väriltään keltaisena.

Ikävämpää uutista kantautui Romaniasta veteraaniurheilunpuolelta.

Meikäläisen sarjalainen, ruskamaratonillakin kilpaillut kova maratoonari menehtyi kisanjälkeen.

Otan osaa.

🏃

Oma viikonloppuni yöt oli tuskaisaa valvomista, samoin myös päivät oli tuskaisaa oloa.

Sunnuntai iltana sitten jouduin alistumaan ja menemään päivystyspoliklinikale, letkutettavaksi.

Kurjaa on vanhan ihmisen elo.

Joskus vuosikymmeniä sitten mökkityömaalla.

Ennen lenkille lähtöä tuli vain mieleen..

 

"Jokaiseen ikäkauteen ihminen tulee harjoittelijana." (Sebastien Chamford)

Näin iäkkäänä harrastejuoksijana tulee joskus ajatelleeksi, mitä ne juostut kilometrit tai harjoitustunnit ovat suhteessa siihen, miten nuorempana harjoitteli. 

Sepä ei ole aivan niin yksinkertainenjuttu, että katsoisi harjoituspäiväkirjan kilometrit ja harjoitustunnit.

Jos vertaisi esim: Nyt syyskuun juoksukilometrejä (499) ja (46,5) harjoitustuntia,

aikaan jolloin olin (n.35-40) vuotias.

Silloin noilla kilometreillä harjoitustunteja olisi tullut vain noin (35)

Päinvastoin verratessa 46,5 tunnin harjoittelulla, silloisilla harjoitusvauhdeilla, 

kilometrit olisivat yli 660 kilometrin.

Sitten on vielä ajateltava sitä iäntuomaa hidastunutta harjoituksesta palautumista.

Minullahan oikeastaan vuosi 2016 on viimeisin vuosi jolloin olen pystynyt harjoittelemaan ilman sairauksien aiheuttamia suurempia esteitä.

Olin silloin 67 vuoden ikäinen.

Juoksua 4709 km- Hiihtoa 209 km- Pyöräilyä 1445 km- Kuntosali 28,5 t- Harjoittelu yht: 538,5 t

"Vaikka intoa riittäisi, niin yli voimiensa ei voi kamppailla" (Homeros)

Mutta nyt sitten sinne lenkille.

Ja jäätelöä menee.

Päivä ei mitään uutta eikä positiivista elämääni tuonut, jos ei kovin negatiivistäkään.

Tilanne jatkuu edelleen linjalla tutkia täytyy, ja jotain on tehtäväkin. 

Johan tässä kaksi ja puoli kuukautta tuli oltua ilman antibiootteja, joten uutta kuuria tuli syötäväksi.

Kyllä kai sitä jäätelöä kuitenkin...

Miettiessä oliko lekurikäynnin tiedot positiivisia vai negatiivisia.

Oli miten oli näillä nyt mennään.

Olisihan se jäätelönsyönti kaksin verroin parempaa etelän auringossa kun napapiirin tuntumassa.

Rovaniemelle ensilumi.

Tänään se luoja pisti maan valkoiseksi täällä Rovaniemelläkin. 

Märkää ja liukasta oli aamulla kun kävelin tuonne Liikun kuntosalille.

Tähän nyt vain on totuttava.

Seuraavat 7 kuukautta sateet tulee lumena ja pakkanen panee palelemaan.

Parvekekalusteetkin on paras siirrellä talviasemiin.

Tänään ei juoksulenkille viitsinyt lähteä, kengät kastuu ja liukastelee sohjossa rämpiessä.

Huomenna sitten sairaalalla tuomionluentapäivä.

Pitäisiköhän käydä hakemassa kolmen ainojäätelön annos kaupasta, että saa sitten iltasella suruunsa edes jäätelöä.