Ihminen on kyllä huonosti suunniteltu olio, jos liikuntasuorituksia ajattelee.
Tuli tämmöisiä ajatuksia mieleen, kun lintuja pyrähteli pyörätieltä lentoon kun lähestyin niitä löntystelylenkilläni.
Lintujen sisäelinanatomia on suunniteltu niin että kulkee ja jaksaa.
Lintujen keuhkoissa ei ole ihmisenkaltaista keuhkojen tyhjennyspuhallusta.
Ihmisen uloshengitys on muutenkin huono, sitä hapetonta käytettyä ilmaa sekoitetaan jokaiseen sisäänhengitykseen.
(Hengitä normaalisti ulospäin, ja jatka sitten edelleen ulospäin hengittämistä, vähintäänkin samamäärä siellä on vielä ulospuhallettavaa.)
Linnuilla on sellaisia ilmapusseja (6-8) jotka täyttyvät hapekkaalla ilmalla sisään hengittäessä, joiden ilma työntyy keuhkoihin työntäen samalla käytetyn ilman ulos eri kanavia pitkin, eli joka hengitysliike tuo happea keuhkoihin.
Entäs sitten sydän, linnun sydän ruumiinpainoon verrattuna on jopa yli kymmenkertainen ihmiseen verrattuna.
Syke linnuilla rasituksessa on useita satoja kertoja minutissa, esim. kolibrilla yli 1000 kertaa minuutissa.
Tuli vain mieleen kun oma ulkoilulenkki tuntui niin vaikealta.
Aivojen osaltakin etevämpiä ovat, monet linnut mm. muuttomatkallaan nukkuvat puolet aivoista kerralla, näin matka jatkuu ilman yöpuulle menoa.
Itse harrastin nuorenamiehenä metsästystä.
Usein lintujen jänisten ruhot joutuivat ruumiin avaukseen ennen ateriaksi päätymistä.
Kiinnosti eteenkin jänteiden ja nivelten rakenne, mutta kyllä niitä sisäelimiäkin tuli ihmeteltyä.
Siihen aikaan ei ollut nettiä, mistä tietoa ja kuvia olisi voinut etsiskellä.






