Se oli sitten siinä.
Lauantaina 4.10 2025 juoksen viimeisen juoksukilpailuni RDS:n talvisarjajuoksussa.
Juoksu-urheilun ja kilpahölkkäämiseni päätepiste on saavutettu.
Oman turvallisuuteni takia, huonosta näkökyvystäni johtuen olen päättänyt lopettaa kilpailemisen ja juoksuharjoittelun tähän lokakuuhun 2025.
Katkeraahan se on muuttua sauvakävelijäksi, mutta minkäs teet, ikä tekee tehtävänsä.
Juoksusta olen pitänyt ihan pienestä pojannulikasta asti, mutta varsinaisen säännölliset kilpailuissa käynnit aloitin vasta 1977 jolloin olin jo 28 vuoden ikäinen, ja heti ensimmäisenä vuotenani tavoite oli juosta maraton.
Ensimmäisestä maratonista olen sivullani, ensimmäinen ja viimeinen kerta kertonutkin.
Mutta siitä en kenellekään julkisesti kehdannut sanoa, mitä päätin maaliin tultuani:
"Juoksen vielä maratonin nopeampaa, mikä oli syntymähetkelläni Suomenennätys".
No se SE aika oli heinäkuussa -49, jolloin olen syntynyt, Mikko Hietasen nimissä 2:31:39
Suomessa yleistyi -70 luvun loppupuolella hölkkätapahtumien järjestäminen,
ja se imaisi minutkin säännölliseksi kisojen kiertäjäksi.
Sen jälkeen ilman kilpailutapahtumaa ovat jääneet vain vuodet:
2008 Akillesjänteen katkeaminen.
2021 Auton yliajamaksi suojatiellä.
2022 Sekamuotoinen sensorisvoittoinen polyneuropatia.
Harjoituspäiväkirjani jotka sisältävät yli 1600 sivua kertovat:
Tähän päivään mennessä (4.10 2025)
Juoksukilometrejä on kertynyt 208 287 km.
No paljonko on paljon:
Vuodessa on keskimäärin 365,25 vuorokautta.
8766 tuntia.
525 960 minuuttia.
208 287 kilometriä 5 min/km vauhdilla = 17 357 tuntia,
eli noin 2 vuotta yhtämittaista juoksua.
Teollisuudessa työskentelevän työtunnit ovat vuodessa n.1708 tuntia.
Eli työpäiviksi muutettuna 208 287 kilometriä 5 min kilometrivauhdilla on on yli 10 vuoden työtunnit!.
Kilpailujen määrää en jaksanut laskea, mutta arvio?
Taitaa mennä toiselle tuhannelle?
Laitan tähän kaavion juoksukilometreistäni vuosittain, joista minulla löytyy kirjaukset.
 |
| Kuvan saa suuremmaksi 'klikkaamalla' |
Varmaan vieläkin saatan satunnaisesti kävelylenkillä lyhkäisen pätkän hölkätäkkin, siihen asti kunnes kunnoltani en enää jaksa.
Kilometrejä ja ulkoilulenkeillä viettämääni aikaa en enää seuraa, enkä ylös kirjaa, enkä sitä harjoittelumielessä tee.
Talvella varmaan istun yöllä jollakin laavulla polttamassa harjoituspäiväkirjani, kyynel silmäkulmassa.
Kaikesta on näin vanhetessaan luovuttava, ja varmaan hyllyssä oleva historiikki harjoituspäiväkirjojen muodossa, vetää liian usein muistelemaan aikaa jolloin jotain vielä kykeni tekemäänkin.
Juokseminen on ollut osa minua, ja minulle se rakkain harrastukseni.
Maaliintulon jälkeen:
Näiden kuvien väliä on 48 vuotta ja yksi kuukausi, ja se kyllä näkyy.
 |
| Napapiirin maraton 1977 - Kempele Z-maraton 10 km 2025 |
Juoksua kuvien oton välissä on yli 190 000 kilometriä.
Ajattelin aina että jos joskus juoksemisen joudun lopettamaan, syy on joko nivelten kuluma tai joku muu jalkavaiva, tai sydänvika.
Mutta se olikin näkökyky joka pakottaa kilpa ja harjoitusmuotoisen juoksun lopettamaan.
Ei sille voi mitään se oli siinä.
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.