Saariselälläkin kisaillaan.

Lisäsin tuonne pohjoisen juoksutapahtumiin uuden linkin.
Minutkin nähtäisiin varmaan siinä juoksussa, mutta silloin on myös Kaarlonjuoksu Posiolla.
Olen aina tykännyt lenkkeillä ja myös kilpailla Saariselän maastoissa.

Nyt kun eletään parasta syksyn maratonjuoksuaikaa voi vaikka tarkastella maratonille tankkauksen historiaa.

Eli palataanpa aikaan jolloin meikäläinen oli iältään jotain tuon kuvan luokkaa.

Vuona 1967 tehdyssä tutkimuksessa (Ahlborg) huomattiin että kun lihasten hiilihydraattivarastot ensin tyhjennetään ne latautuvat täydellisemmin kun ennen tyhjennystä.

Alkuperäisessä tankkausmenetelmässä 3-4 päivään oltiin minimaalisella hiilihytraatti ravinnolla (alle 10%) harjoitellen kovaa.

Jonka jälkeen 3-4 päivää syötiin runsaasti hiilareita (yli 90%) ravinnosta.

1980 luvulla siirryttiin enemmänkin tankkaukseen ilman tyhjennysvaihetta.

Aussitutkijat havaitsivat kokeissaan 2002, että  sama ylitankkaus hiilarien suhteen saatiin 24tunnin menetelmällä, kun kisaa edeltävänä päivänä tehdään muutama kovatehoinen sprinttiveto, ja loppupäivä puputetaan hiilaria 12 g per rasvaton painokilo.

Menetelmä vaatii kilpailua edeltävänä päivänä kovatehoista harjoittelua, mikä ei välttämättä kaikille sovi.

Mutta saahan sitä kokeilla, kerronmpa omista hurjista tyhjennyksistä, tahallisista ja tahattomasta.

Minulla oli aina toiminut hyvin tuo perinteinen tyhjennys/tankkausohjelma, niinpä ajatus: Rajumpi tyhjennys ja vielä toimivampi tulos?.

Eiku  kokeileen, elettiin vuotta 1984, suoritin maratonille valmistautumisen pitämällä 3 päivän tyhjennysvaiheen nauttimalla vain vettä, harjoitellen siten että,

1. päivänä juoksin 30 kilometriä + 10 x 400 m radalla täysillä.
2. päivänä 22 km juoksua mäkisessä maastossa.
3. päivä juoksua 16 km + 3 x 300 m ylämäkivetoa.

Painokin tässä tyhjennysvaiheessa tippui 61 kilosta 56 kiloon.

Sitten 3 päivän tankkaus ja ei kun Hämenlinnaan veteraanien SM-maratonille.

No se kisa oli nälkäkuurilla väsytetyn miehen väsynyttä taivallusta, 

Eikä siinä kisassa kaikki muukaan oikein putkeen mennyt, juostiin ratakierros liikaa, lisäksi vielä pieni harhaanjuoksu reitiltä toi 2-3 minuttia lisää aikaa tulokseeni.

No siitä sisuuntuneena seison viidenpäivän kuluttua Pietarsaaressa Jakobin-maratonin lähtöviivalla.

Kisassa odotin vain että missä vaiheessa se sippaaminen tulee, mutta ei sitä tullut, vaikka edellisestä maratonista oli vasta viisi päivää.

Saavutin maaliviivan hyvävoimaisena ajassa 2.33.31 sijoittuen kisassa toiseksi Peter Klemetsin jälkeen.

Toinen raju tyhjennykseni oli tahaton.

Oli vuosi 1991, olin ilmoittautunut SM-maratonille Posiolle.

Maratonviikolla tein pitkää työpäivää ja hain pienestä kyläkaupasta lenkkimakkaraa illan tyhjennysvaiheen ateriakseni, no se makkara oli aika vetistä, ja ilmeisesti pilaantunutta.

Seuraavat neljä päivää olin ripulissa ja pienessä kuumeessa.

Kilpailua edeltävän päivän pystyin sitten kyllä tankkaamaan mutta se ei ollut riittävää.

Menin kyllä Posiolle kisailemaan olihan kyseessä kuitenkin lähes kotikisa, mutta juoksussa jo noin 16 kilometrin kohdilla tunsin että hiilarit on loppu, jatkoin puolimatkaan jo hiipuneella (n.1.16) vauhdilla, ja keskeytin.

Minullahan oli jo kokemusta että sippaamisen jälkeen jo alle viikonjälkeen kulkee hyvin.

Niinpä löysin itseni kuusipäivää myöhemmin Oulu-maratonin lähtöviivoilta.

Juoksu kulki 40 kilometriin hyvin, mutta viimeiset parikilometriä tulivat pääasiassa  rasvavarastojen turvin. 

Maaliviivan saavutin ajassa 2.30.22, mutta tästä kisasta palautuminen vei kyllä sitten aika pitkään.