Hyvä merivesisuihku.

Säätilassa näyttäisi olevan tulossa korjausliike, sateisempaa ja kylmenpää on lupailtu ennustuksissa.

 Luonnon järjestämä merivesi suihku, eikä vaadi kovin isoja aaltojakaan.

Siinähän olisi hyvä ja edullinen suihku, vaikka juoksukisojen järjestäjille.

Näin käynnistyy yleensä minun päivä.

Yleensä herään noin neljänaikoihin, ylösnoustua ensimmäisenä on vessakäynti, on mentävä kuselle..

Sehän on vähän pitempi toimitus, joskus ihmettelen, ’tuleeko se ihan päästä asti’ kun se niin kauan kestää.

Onhan sitä eturauhasta höylättykin, mutta kun siellä on muutakin häikkää, 

kun vain iän tuomaa suurenemista.

Sitten kahvin keittoon, ilman kofeiinia ei päivä käynisty,

Sen jälkeen yleensä avaa tietokoneeni lukeakseni mitä maailmassa on tapahtunut,

ja joko liikekannallepano on julistettu.

Minähän olen saanut koulutuksen Suomen armeijassa, sotatilaa varten.

Aluksi opeteltiin petaamaan sänky että se on kun tiiliskivi, ja ruutukuvioisen päiväpeitteen kuvio on just eikä melkein.

Sitten pihalle ja rivit oli saatava suoriksi kun luodin lentorata, tai tuli ”taakse poistu käsky” ja sehän tuli tapahtua sähäkästi.

Kun nämä tuiki tärkeät sotilaan ominaisuudet oli saatu kuntoon, tulikin koulutus meikäläisen kohdalla tutkamieheksi.

 

No minut sotatilassa pantaisiin tutkalle, ja tällä näkökyvylläni, sitten järeillä tykeillä ammuttaisiin hirveästi tutkan ruudulla näkyvää kärpäsenpaskaa.

Tai ehkä ne sittenkin sijoittaisivat minut esikävelijäksi miinakentille, että saataisiin mies pois muonavahvuudesta.

Sen jälkeen kun huomaan ettei isänmaa tarvitse tänäänkään minua, voikin päivän käyttää johonkin muuhun, vaikka paskansuoltamiseen blokissani.

 Hirveästi se dementiakin nykyään vaivaa, saa hypätä yläkerran ja alakerran väliä yhtenään, sitten kun toiseen kerrokseen pääsee, ei enää muista miksi tänne tulin.

Yksi hyvä puoli muistamattomuudessa on.

Tässä iässä kun mitään positiivista ei enää päivissä ole,

on vain hyvä asia, ettei muista eilistä päivää.

Kuva lauantain Terwamaratonin vitoselähdönjälkeen.

Tässä vaiheessa en enää kisan viimeinen ole, parihenkilöä  on jo ohitettuna.

Toinen kuva, maali jo lähestyy.

Ei ole ihme jos pottuvarpaan kynnet on mustana, kun askel on kengänmittaa lyhempi.