torstai 14. helmikuuta 2019

Nokan toipumispäivä.

Tänään on jonkimoisia poutapilviä seilaillut taivaalla, joten meikäläisen palanut ottanahka, kalju ja nokka saavat vähän palautusta, kun aurinko pistäytyy väliin pilventakanakin.

Aamusella juoksentelin kympin lenkin keskivauhdiksi tuli 6 minuttia ja 7 sekunttia, tuomosessa hurjassa vauhdissa pitää jo olla pitävät tossunpohjat että jokakurviin taittuu.



Lenkillä köpöttelin mm. tätä tietä, jota useinkin tuli 1997 mentyä lenkille kun asuin tuossa Alferdo Nobel kadulla.
Silloin pystyi vielä vetelemään yli 200 kilometrin viikkomääriä, ja vauhti lenkillä useimiten kaksiminuttia nykyistä kovempi.



Tätä polkua on myös usein tullut lasketeltua kohden urheilukenttää.



Urheilutalon julkisivua.



Urheilukenttä oli hiukan tummunut viimenäkemältä, ennen se oli punaisempi, pintaan on vissiin jotain ruiskutettu ensiavuksi, tai sitten kesän polttava aurinko on tehnyt tehtävänsä.
Ei siinä kyllä paljon näkynyt rataviivojakaan.



Muutenvain punaista, iltapäivän käveleskelylenkiltä.
Tänään oli sellainen kevyt tuuli, ja sieltä pohjoisensuunnalta, tuli pantua turhanpaljon vaatetusta päälle, hikeähän tuo pukkasi.
Mutta niin on ollut tänään(kin) väsynyt olo, ette etanan vauhdilla löntystellesäkin tuntui että pitää välillä istahtaa lepäilemään.

Päivän musikkitarjonnaksi vaika tämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti