On siinä pitänyt olla optimismia aika lailla, kun kaikesta oli vielä puutetta ja ruokakin vielä kortilla, niin aletaan penikoimaan oikein urakalla.
Pakkohan meitä raunioista maamme uudelleen rakentajia ja sotavelan maksajia oli tehdä.
Tarkastelempa Suomenväestöä painottaen omaa syntymävuottani.
Vuosina 1946 - 1949 syntyi lapsia yli 100 000 vuodessa.
Vuona 2022 syntyneiden määrä oli 44 755
Tällähetkellä elossaolevista suurin ikäluokka on 1983 syntyneet, eli nelikymppisiä.
Meistä -49 syntyneistä elossa on 65,6 %
Eli 67 936, enemmän tai vähemmän vaivasta känttyrää.
Suomen väkiluku vuoden 2022 lopussa
5 563 970
Joista 8,5 % oli syntynyt jossain muualla kun Suomessa.
No niin helepompaa olis ko ei olis syntynytkään.
Nyt kun oli taas tämä jokavuotinen Ruotsi-ottelu, niin huomasi taas kuinka suomalaiset pitkien matkojen juoksijat jäivät lopussa. Siihen on helppo hakea syitä. Suurin syy on liian yksipuolisessa harjoittelussa, joka yhdessä puutteellisen luontaisen nopeuden kanssa ei anna mahdollisuuksia edes EM-tason menestykseen. Maratonilla voi monilla silti olla paljon paremmat saumat.
VastaaPoistaMinusta kaikki lähtee nuoruuden kovasta vauhtikestävyys/nopeusharjoittelusta, joka onnistuessaan tuottaa pitkille maantiematkoille kovia tekijöitä. Itse en esimerkiksi koskaan ehtinyt juosta 1500 ja 3000 metrin kisoja saadakseni parannettua vauhtikestävyyttä ja hapenottoa. Näin pitkillä matkoilla ei ollut yhtään vauhtireserviä, ja homma meni sellaiseksi väkisin rutistamiseksi.
Kaksi sanaa: anaerobinen kynnys. Siinä on kaikki kaikessa, jos juoksusta puhutaan. Itselläni se ei koskaan ollut varsinaisena kehityskohteena, kun se olisi pitänyt olla kaikista tärkein asia alusta alkaen. Jos nyt olisi 2000-luku, niin lähtisin suoraan keskittymään maratonille, ja huolehtisin anaerobisen kynnyksen nostamisesta mahdollisimman lähelle 3 min./km, ja pidemmällä tähtäimellä sen alle.
1500/3000m jos ei kule niin turha on räpistellä,mitään muutakaan matkaa.
VastaaPoistaNiin......
VastaaPoistaMaraton vaatii että anaerobinen kynnys on korkealla, ja mikä tärkeintä, oleellista on että pystyy juoksemaan lähellä anaerobista kynnystä mahdollisimman pitkään (aikaa, matkaa).
Eteenkin 1500 metriä ja kolmetonniakin vaatii myös sitä että pystyy juoksemaan kovasti happivelallekkin, kun taasen maratonilla happivelalle juoksulla parannetaan aikaa vain muutama sekuntti.
Joten saa sitä maratonia ainakin räpistellä vaikka mitään ihmeitä ei mailerina saavuttaisikaan.
Pitkillä matkoilla tulee taas kuvioihin juoksun taloudellisuus. Jos askellus on kuluttavaa, niin ei puolimaratonia pitemmät matkat kulje.
VastaaPoistaEi se mistään happivelasta ole kiinni,kolomosen keskivauhtiin noin puoliminuttia lisää maraton vauhtiin. Se on suunnilleen vaikka olisi minkä tasoinen maratoonari.
VastaaPoista