Optimisti olla täytyy.

Tänään tein karantteeniretken apteekkiin.
Silmänpainelääkkeet alkoivat olla lopussa, ostin tippoja kolmen kuukauden annoksen, olikohan siinä liikaa optimismia mukana.
Aika hiljaista oli kaupungilla ja apteekissakin, selvästi normaalia hiljaisempaa.

Apteekilta kotiinkävellessä tein havainnon.
Bensakin on nyt niin halpaa, jos omistaisin ajokortin ja auton, niin ajaisin hullunlailla kahtaalle, sillä näillä bensanhinnoilla tankkaaminenkin on kun panisi rahaa pankkiin.

Onkohan sanat karantteeni ja läski, synonyymejä keskenään?.
Ainakin karanteenin aikana on läskiä alkanut kertymään, painokin on jo noussut lähes 4 kiloa vajaassa kolmessa viikossa.
Enää ei saa mahaa vedettyä kuopalle, niinkuin Espanjassa sai.

Tänään yrittelin myös pientä juoksulenkin tapaistakin saada aikaiseksi, mutta siitäkin tuli lähinnä kengänkastelulenkki, ja tuulikin siellä niin ettei tälläkunnolla juurikaan vastatuuleen juksuintoa löytynyt.

Koronavirusepidemia näyttää etenevän Suomessa samanlaisella kaavalla kun muissakin maissa, tartuntamäärien kasvu on kiihtyvää ja tehohoitotapaukset lisääntyvät, samoin kun kuolleiden määrät.

Meikäläisen on viisainta olla saamatta tautia, kuulun riskiryhmään ikäni ja sairauksien takia.

'Riski'ryhmäläinen.

Kusessa ollaa koko saakelin sakki.