Aamulla kun neljänaikoihin lähdin kävelylle Ounasvaaralle sumua ei paljoakaan ollut.
Tarkoitukseni oli mennä kuvaamaan teerien soidinta, mutta kun vajaan tunninkävelyn jälkeen tulin suolle jossa teeret pitävät turnajaisiaan, siellä oli aivan järjetön sumu, ei juuri kengänkärkiä kauemmas nähnyt.
Eipä niitä lintuja tarvinnut paljon kuvata kun oli tämän näköstä.
Istuskelin jängänreunalla mättäällä varmaan yli puolituntia, mutta sumu ei hälvennyt ja minulle alkoi tulla kylmä, lähdin käveleksimään kohden kotia.
On siellä metsässä aamuyöstä melkoinen mekkala, kun kaikki linnut pitävät omaa konserttiaan.
Kannatti käydä vaikka kuvat ja videot jäivät ottamattakin.
Kotimatkalla nappasin kuvan hämähäkin sateliittianteenista.
Terävämpi h häkki ihmistä verkon teossa
VastaaPoistaOn kyllä verkonpunonnan mestareitä.
VastaaPoistaOllistahan on kuoriutunut melkoinen luontokuvaaja
VastaaPoistaLiian mukavuudenhaluinen luontokuvaajaksi, siellä pitäisi jaksaa norkoilla ja kytätä, jos esim. eläimiä kuvaisi.
VastaaPoistaSamoin maisemia kuvatessa pitäisi kytätä sopivaa ilmaa ja valaistusta, ja kun sellaista ei sitten välttämättä tule kun harvoin.
Ja kun ei enää jaksa kävelläkään kotinurkilta kovinkaan kauas, nykkin tuli polvi niin kipeäksi.
Aikoinaan kun asuin Jyväskylässä, ja harrastin myös pimiötyskentelyä (ennenhän kuvat tosiaan tehtiin laboratoriossa) siellä kansanopiston laboratoriotiloissa kävi kaveri joka varmaan keväisin ja syksyisin nukkui enemmän öitä metsässä kun kotona.
Sellaista innokuutta kuvaamiseen, hyvät kuvat vaatisivat. Tietysti myös hyvät välineet, mutta ei viitsi hommata kun ei riitä into aktiiviseen kuvaamiseen.
Eikä tuon näön heikkeneminenkään apu ole kuvattaessa.
Valmiin otoksen näkee vasta kotona isommalta näyttöruudulta.