Tänään, tai siis eilen olin Jäälissä juoksemassa puolimaratonia.
Oli mentävä suorittamaan korjausjuoksu, Kempeleessä helle verotti tulosta ja ennenkaikkea vaivaamaan jäi loppumatkan vauhdin hyytyminen.
Pitäs jo tälläiällä osata sovittaa vauhti kykyjen mukaan. Se vain on nyt vaikeampaa tuon pumppuvian takia. Ennen hellejuoksuissa syke nousi tavallista korkeammalle, ja sillä pystyi osan helteen hidastavasta vaikutuksesta eliminoimaan, nyt syke ei nouse ja läpät 'valskaisivat' vain enemmän jos pumppausteho nousisi.
Kisareissusta tuli aika pitkä, lauantaiaamuna 4:35 lähdin talsimaan junalle, ja kotioven lukkoa availemassa olin kellonviisareiden osoittaessa 23:45 Muutama ylimääräinen kymmenminuttinen meni siihen kun juna ajoi hirven päälle. Sellaisia on autottoman kisareissut.
Itse kisaani:
Aikani 1:32:18 Jäin 33 sekunttia tavoitteestani, siinäpä se, kunto ei riittänyt.
Juoksu meni muuten aika suunnitelman mukaan tavoiteeni oli 4:21 kilometrivauhti, Toteuti 4:22,5
Ensimmäisen kympin täyttyessä katsoin ensimmäisen ja ainoan kerran kelloa, aikaa oli kulunut 43:34 Ajatus oli hyvinhän tämä menee, ehkä toinenkin vilkaisu kelloon olisi voinut vähän yritystä lisätäkkin.
Siinä daattaa juoksustani.
Eihän tuo ole huono aika ollenkaan kun huomioi iän ja sairaudet. Mikäs aika se puoliminuuttia kovempi olisi ollut SE tai...
VastaaPoistaSepä se.
VastaaPoistaOn kyllä niin kovaa menoa ollut, että juoksulippis pois päästä. Nämä jää kyllä harmittavasti liian vähälle huomiolle. Harmi kun et ollut Lahdessa mutta oli siellä Rovaniemeltä kovaa porukkaa muitakin. Jonkun Rovaniemi RR:n herrasmiehen kanssa pukukopissa pääsin juttusillekkin. Hiukan sinustakin puhuttiin.
VastaaPoistaJoo meillä Rovaniemellä on kovaa veteraaniporukkaa ja SM kisoissakin aina edustusta.
VastaaPoistaItse en enää ole viitsinyt niissä karkeloissa käydä, kun tuo juokseminen ei enää pumppuvikojen takia oikein onnistu halutulla tavalla, ja toisinaan pitää panna ihan kävelyksikin.
Nyt tuli vielä nuo näkökyvyn rajoituksetkin, niin ettei esim maastojuoksua voi enää harrastaa edes lenkkeilymielessä.
Olli se eikun jaksaa. Mistä ihmeestä sinä taijot tuon motivaation noin kovaan vauhtiin. Pikkasen kade minulla kun ite en kykene,vaikka läpät ei fuskaa. Lakin otan päästä ja kumarran. Terveisin Telkkari Savosta.
VastaaPoistaJos rehellisiä ollaan pelko on nyt ollut suurin motivaattori että olen yrittänyt viellä juosta kilpaakin, ja tilanteeseni nähden harjoitellut ihan ylärajoilla.
VastaaPoistaMinulla kun tuo näkökykykin on menemässä ja nyt jo pienien epätasaisuuksien näkeminen on huonoa, ja jalka tökki, olen neljäkertaa jo kesälläkin kaatunut asvalttitiellä juostessa, kun ei näe kohoumia tiessä ja jalka tökkää.
Elikkä siis pelkään etten pian enää pysty juoksemaan kun hitaasti hölkäten, niin päätin vielä tänäkesänä yrittää kilpaillakkin, korona ja ajokortittomuus vain pistää kovasti hanttiin.