Tänään tein 14 kilometrin juoksulenkin Ounasvaaran ulkoilureitillä.
Teki mieli edes kerran kesässä juosta Ounasrinteen lenkki.
Minä en nykyään juokse juurikaan muualla kun päällystetyllä tiellä, kun tuo näkökykyni on jo niin rajoittunutta, korkeuserot, kuopat yms. jäävät näkemättä, ja kaatumisvaara on ilmeinen.
No tänään sitten juoksin päin autoliikenteen esteeksi asetettua puomia, ja kaatuminenhan siitä seurasi.
Minä en vain nähnyt sitä, aurinkokin hiukan häikäisi.
Tuo polven ruhjen on vain 'hiekkatieihottumaa', vasemman jalan reisi on kyllä arka ja jalka on aivan pökkelön tuntoinen, toivottavasti ei pitempään vaivaa.
Onneksi varustuksena oli paksut juoksutrikoot ja hansikaat, kämmeneet säily ilman ruhjeita, mutta trikoot ja hansikaat kyllä repeämisvammoja sai, mutta niitähän saa kaupasta.
Kyrsii tämmönen elämä...
Se oli sellainen lenkki tänään, se oli myös kesän viimeinen maastolenkki, pitää pysyä asfaltilla tai sitten ihan pirtinpuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti