Meikäläinen on istunut tietsikalla väsyksiin asti.
Tänään jaettiin SM-mitalleja Vantaalla oikein urakalla, ja meikäläisen tietysti täytyi tapahtumia seurata ihan livenä.
Rikkoutuhan se, Jaakko Niemisen toimesta, siitä ennätti kulua 27 vuotta aikaa edellisestä kerrasta kun sm-kisassa raja on alitettu.
Rovaniemeläisiäkin kisassa nähtiin useampiakin, parhaana Ossi Peltoniemi, 2.34.04 sehän oli uusi enkka.
Jyrki Ilvesluoto omansarjansa voittoon 2.54.36
Jani ja Jukka eivät parhaaseen tahtiinsa tänään yltäneet.
Laura Manninen naistensarjan voittoon 2.42.43 ja tietysti ikäluokkansa SE:tä parannelleen, kuten on tullut tavaksi lähes joka juoksussa tehdä.
Puolikaan SE-kisassa Johanna Peiponen hopealle ajalla 1.14.50
Aikahan on tämän kesän Lapintilastossa toiseksiparas aika miehetkin mukaan huomioituna.
Yllättävän hyvin Peiponen juoksi kyllä. Puolikkaan ajat miehissä yllätti kans ex-juoksijan - positiivisesti. Ehkä en sitten ollutkaan niin huono (paska) juoksija kuin vielä joskus kuvittelin. Parasta juoksussa on kuitenkin ollut sen lopettaminen, ihan ehdottomasti.
VastaaPoistaItellä lahjoja on kyllä enemmän mm. tutkimustyöhön, ja moneen muuhunkin hommaan jossa saa jäsentää ajatuksiaan. Mukava tehdä jotain sellaista, missä kehittyy koko ajan paremmaksi, ja missä omia rajojaan voi venyttää aina vaan pidemmälle.
Hyvin Johanna juoksi, vähän lisää näitä pitemmänmatkan tiekisoja, ja joko olisi aika ensisyksynä kokeilla maratonia?..
VastaaPoistaVaikka parasmatka Johannalla taitaa olla maastojuoksu..
Niinn... ei se meikäläisestä hyvältä kuullosta, jos juoksussa on ollut sen lopettaminen.
Minulle se juokseminen kilpailuissa ja muutenvain lenkillä on ollut sitä paraasta elämässä.
No itse olen ollut/työskennellyt vain metsä, metalli ja hierontahommissa ja työtä on pitänyt tehdä että olis katto päänpäällä ja ruokaa syötävänä, eikä koskaan ole voinut valita että tekisi sitä mikä kiinnostaisi.
Kyllä sinun juoksutuloksillasi ihan turhaa on itseään huonoksi juoksijaksi tituleerata, mutta tietysti.... tyytyväisyys tuloksiinsa helposti pysäyttää kehityksen..
Jokainenhan asettaa omat tavoteensa kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan, ja jokainen voi tuloksiinsa olla tyytyväinen, tai tyytymätön.
Kuten mediassa uutisoitiin, niin ei ole helppoa huippu-urheilijoillakaan, on kaikenlaisia psyykkisiä vaivoja ja vastaavaa. Meillä harrasteurheilijoilla ja ex-harrastelijoila on helpompaa, kun ei ole kenellekään tilivelvollinen, eikä koskaan tarvitse selitellä turhia. Kello kertoo kaiken. Sekin on/oli hyvä, ettei nin halutessaan tarvinnut väsyttää itseään harjoituksissa, vaan kykeni aina tarpeen tullen löysäämään harjoittelua.
VastaaPoistaTuloksiin sitten oli tai ei ollut tyytyväinen, mutta mitään psyykkistä ei siihen ainakaan itellä liittynyt, kunhan suoritti vaan minkä kykeni. Ammattilaisilla on vähän eri juttu, kun ulkomailla vietetään kuukausia, eikä siltikään ole varma miten kehitys etenee kun elimistö ei ole mikään kone. Veriarvot heittelee, paikat hajoaa, ja sellaista. Meillä harrastelijoilla ei juuri sellaista tapahdu, jos vaan pysyy muuten kaikki tekeminen tasapainossa.
Tuli vaan mieleen, että maratonilla keveys on valttia, mutta jos se menee lihaskunnon kustannuksella, niin ei kyllä hyvä kokemus tule yrittää kehittyä. Omalla kohdalla esim. hiihto jäi väliin juoksuvuosina ihan kokonaan, joka tietysti oli karmea virhe. No, en kyllä viime talvenakaan hiihtänyt, mutta lihasta olen kehittänyt juoksuvuosista vajaan 10 kilon verran.