keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Pahasti on mies dementoitunut.

 Eilen kun oli puhetta vanhoista talvisarjajuoksun reiteistä, kauhukseni huomasin kuinka sellaisetkin paikat ovat unohtuneet joita on juossut satojakertoja.

Aikoinaan kun juostiin siltojen lenkkiä, Ounasjoen silta oli vielä kaksikaistainen, ja kevyenliikenteen väylä kulki sillan Kittilänpuoleisella reunalla, sillalle noustessa tehtiin sellainen täysi silmukka.
Mutta yhtään en muista miten se tie meni siellä nykyisen Citymarketin kohdilla tien toiselle puolen?.

Saarenkylässä ylitettin Kemijoki silloin vielä junat ja autot samaa siltaa pitkin.
Suutarinkorvan silta rakennettiin vasta 1995.
Jäämerentienreunassa ei luonnollisesti vielä ollut kevyenliikenteen väylää, vaan juostiin tietäpitkin autojen seassa. 
Silloinhan ei myöskään ollut Jätkänkynttilä siltaa, silta valmistui loppuvuodesta 1989.

Jätkänlenkkille siirryttiin jotta päästiin pois jäämerentien autojenseasta juoksemasta.
Nimensä juoksu sai lähtö ja maalipaikasta joka sijaitsi jätkänpatsaan kohdalla.

Alkumatka silmukoineen Ounasjoen sillalle, Kittilänpuoleiselle reunalle.
Jätkänlenkki -83 Ounasjoensillanalitus.
Siitä eteenpäin onkin vähän muistin hämärälläalueella, Saarenkylän paloasemalla kuitenkin kääntymässäkäytiin, mutta en oikein muista miten kevyenliikenteen väylät kulki.

On se tuo pään kovalevy jo pahoin kalkkeutunut, mitään ei muista.

Siihenaikaan nykyinen sarjajuoksunreitti oli vielä vailla kevyenliikenteenväylää ja tie oli soratietä.
Minulla se olikin pitkänlenkin juoksualustana, silloin kun viikonloppuna ei kisoja ollut.
Oikaraisen Hakan talonkohdalla kun kävi kääntymässä sai kolmekymppisen, jos tarvetta oli pitemmälle lenkille kiersin yleensä Valajaisenlenkin 35 km kotiportailta kotiportaille.
Muita sellaisia vakiolenkkejä ei juurikaan itselläni ollut, koska tein matkatöitä ja lenkit tuli juostua milloin missäkin Suomessa, ja parinatalvena Norjanpuolellakin.


Talvisarjajuoksukausi avataan lauantaina. säänkin on luvattu kylmenevän pakkasille tapahtuman kunniaksi, ja sunnuntaille jo hiihtokelejä....
Siitä se lähtee, pimeys, kylmyys ja kurjuus.

3 kommenttia:

  1. Siinä on kunnon vaatetus muuten pojilla, varsinkin nuo shortsit. Itse en koskaan kokenut tuota aikaa, mutta 90-luvulla taisin kerran juosta jonkun Martin vartin, joka kiersi siltojen lenkkiä. Silloin oli jo Suutarinkorvan uusi siltakin valmistunut, taisi olla vuosi -96. Pakko myöntää, että itse en silloin ollut vielä kilpajuoksija, vaan enemmänkin yöjuoksija vielä muutama vuotta senkin jälkeen. Elämäntapa se on juokseminenkin, tuli tulosta tai ihan mitä nyt vaan, mutta ainakin hyvää oloa ja mieli pysyy tasapainossa.

    VastaaPoista
  2. Vaatetus asioissa on menty hirveästi hyvään suuntaan, etenkin-70 ja -80 luvulta.
    Ei silloin trikoita ollut, jotakin lököjä vettäimeviä verrytelypukuja vain.
    Samoin myös kenkäpuolella on edistystä tullut ajan saatossa, varsinkin sieltä -70 luvun alkupuolen nahkakenkiajoista. Nykykengillä asfaltti on ihan hyvä juoksualusta, ennenvanhaan yritettiin juosta tien piennarta, ja etsiskellä sorateitä.
    Kyllähän kivetön tasainen soratie ihan miellytävä juoksualusta on nykykengälläkin.

    VastaaPoista
  3. Itsekkin muistan juosseen sisaruksien sukkahousuissa kun trikoita ei ollut. Se oli silloin 70 luvulla.

    VastaaPoista