Pääsi lumiauramiehetkin tositoimiin.
Eikai se auta kun alkaa suksien tervaukseen.
Vuona 1968 syyskuussa pukkasi kunnontalven ainakin tänne Lapinperukoille.
Itse olin tuolloin Salon / Turun seutuvilla tekemässä tietä ja siltoja.
Niillä seuduin ei toki talvitullut vielä syyskuulla.
Minulla oli metsätyöt loppuneet, ja armeijaanlähtöön oli vielä yli puolivuotta, joten... Savottakämpä vaihtui parakkimajoitukseen.
Siihenaikaan ei nuoriamiehiä kortistossa makuutettu, jos ei muutamaanviikkoon töitä löytänyt, eikun niinkutsuttuihin hätäaputöihin, tai ulosheitto päivärahoilta.
Olihan tuollaiset parakki ja kämppämajoitustyömaat melkoisia korkeakouluja elämäävarten, pääoppiaineena elämänkurjuus ja rahanansaitsemisen kovuus.
Paljon Lapinalueelta 60 luvulla muutti väkeä Ruotsinpuolelle helpomman elämän ja työnperään.
Minulla jäi lähtemättä, olisi ehkä elämän alkuajat helpommalla päässyt, mutta onhan sitä tähänikään päässyt näilläkin kuvioilla.
Tämä blokini kun on lähinnä juoksuunpainottunut, väännän vängällä jotain siltäkin sektorilta.
Arvakkaa innostiko tuovaihe elämää juoksulenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti