Langaton sykkeenmittaus urheilussa on jo maratoniässä.
Sport Tester 2000 ilmestyi markkinoille1982, eli 42 vuotta sitten.
Meikäläisen sykkeenseuranta juostessa alkoi 1983.
Ensimmäisen kerran mittaria kilpailussa käytin Jätkänlenkillä 1983.
Kisan keskisykkeeksi sain 170/minuutissa.
Silloinen mittari tallensi sykkeen puolenminuutin välein, ja toki se keskisyke sitten tuli itse laskea näistä lukemista.
Nykymittarit kertoo jo vaikka mitä, mutta siihen aikaan maailma oli hiukan toisenlainen.
Mutta juoksijoita kisoissa oli hiukan enemmän kun nykyään, ainakin täällä pohjoisessa.
Tuossa minun ensimmäisessä 'mittarijuoksussakin' neljänsadan juoksijan määrä ylittyi.
Tulokset tuosta juoksusta. (kuvaa saa isommaksi klikaamalla)
 |
| 17.4 1983 |
Eilisen rokotuskäynnin (korona + infulenssa) jälkeen olkapäät ovat vähän arkana, mutta lumitöitä aamusella pystyi kyllä tekemään.
Tuli laitettua Polarin Vantage V3 sykemittari. Laiteessahan on ominaisuuksia vaikka ja mitä. Sykkeen mittaus on kyllä aika onneton. Kevyellä lenkillä yli 200 sykkeitä näyttää melkein aina. Voi sanoa ettei rahalla saannut laatua. Onneton kapistus.
VastaaPoistaJoo jotain häikkää, joko sydämessä tai mittarissa, veikkaan mittaria.
VastaaPoistaTuossa tuloksissa mainitaan 400 juoksijaa?, veikkaan että tarkoittaa koko vuoden sarjaan osallistunutta eri henkilöä.
Sanotaan tuossa lehtijutussa kyllä että tämänkertaiseen juoksuun.
VastaaPoistaEn kyllä muista, paljonhan niitä startaajia oli, mutta..
Eipä noihin akoihin juuri paljoia yli 100 osallistujan rajaa ylitetty osakilpailussa. Kyllä toi 400 tarkoitaa koko sarjajuoksukautta
VastaaPoistaTarkistin asian niin tuossa kisassa oli 57 juoksijaa ja maantiejuoksuissa koko kaudella283 kisailijaa. Luvussa saattaa olla mukana myös hallijuoksut. Multa lötyy exeliedot kaikista kisoista 1974-2014 kisoista. Joskus sitä oli intoa tuohonkin.
VastaaPoistaPositiivisuuden sävyttämät jutut, joissa urheilija oli vielä keskiössä, kertovat hyvin lehdistön asenteesta koko lajia kohtaan. Likaisuudestaan huolimatta laji nautti edelleenkin laajaa arvostusta Suomessa 80-luvun alkuvuosina. Ammattimaista kilpailua korostavasta asenteesta oltiin hiljalleen siirtymässä kohti harrastejuoksua, jossa päällimmäisenä on terve kilpailuhenki, ja ajat ovat sivuseikka.
VastaaPoistaSiihen harrastelijoiden maailmaan itsekin aikoinaan tulin mukaan, ihan huvin vuoksi, ilman mitään ylimääräisiä resursseja. Hyvin se meni, erityisesti tausta ja olosuhteet huomioiden, jotka olivat lajin harrastamiseen surkeat. En koskaan käynyt ulkomailla harjoittelemassa, vauhdit tippuivat talvella rajusti, oli kylmä ja sairastelut vaivasivat jatkuvasti. Silti oli tavallaan hauskaa.
Ammattiurheilu on kokonaan toinen maailma, raaka maailma, jossa oma epäonnistuminen vaanii joka nurkan takana. En koskaan halunnut lähteä siihen leikkiin mukaan, ja hyvä niin. Minullahan oli jo korkeakoulututkinto ennen kuin aloitin juoksemisen, mutta ikävä kyllä sillä ei Suomessa paljon saavuta. Hankin sitten pari lisää, korkeimman mahdollisen, ja nyt lähes 1000 opintopistettä kasassa, mutta edes se ei tunnu kiinnostavan ketään.
Ehkä joku päivä muutan pois Suomesta, jos tämä on tällaista pidempään. Ehkä olisi pitänyt aikoinaan ottaa se riski, että laitan kaiken mahdollisen likoon juoksu-uralla. Ehkä kaikki olisi nyt toisin. Ehkä ja ehkä, niinhän se aina menee. Järki on sentään tallella, eli kaikki on tallella. Rikoksia en ole koskaan tehnyt koskaan, ja alkoholin käyttö jäi nuoruuteen.
Hankin vielä korkean asiantuntijatehtävän jostain, ehkä se on se ainoa tie, ja myös realistisin vaihtoehto. Se myös korvaa sen tuhansien tuntien ja yli vuosikymmenen raa-an työn osaamisen kehittämisen parissa, johon en ole saanut mitään tunnustusta tässä maassa.