tiistai 10. helmikuuta 2015

Ensmmäinen kisamatka YBY:llä.

YBY:n kunniaksi laitan tähän ensimmäisen kilpailumatkan jonka YBY:llä kävin.
Kyseessä oli ensimmäinen Posion puolimaraton, 
joka juostiin sunnuntaina 18.5 1997
Olimme Erkki Sieppi, Kari Peltokorpi, Sakari Taskila ja minä YBY:llä liikkeellä.

Kevät teki tuloaan Lappiinkin, mutta lumisade yllätti juoksun aikana, eihän se juoksua hidastanut mutta kyllä oli kiire kuumaan suihkuun heti maaliin tultua.
Lunta tuli senverran sakeasti että lumiharja oli etsittävä esille ennen autolla liikkeelle lähtöä.
Erkki voitti kisan ajalla 1.13.21, Sakari juoksi 1.16.31 ja Kari 1.17.15
Minun aikani oli 1.15.44
Olin silloin tuon rasitus astmani kanssa vielä senverran vaikeuksissa, että olin pariviikkoa aikaisemmin käynyt urheiluopistolla mattotestissäkin, ihmettelemässä miksi juoksu on niin raskasta.
Joten minulla on tähän laittaa testattua faktaakin selitykseksi.

Ikäähän minulla tuoloin oli n.48 vuotta.
Paino 62 kg
Kehon rasva  %  7,6
Punasolujen määrä  (B-Eryt)  4,7               (viitearvo 4,5-6,1)
Punasolujen tilavuusosuus  (H-Hkr)  43%   (viitearvo 40 -54%)
Hemoglobiinipitoisuus   (B-Hb)  136          (viitearvo 135-180)
Seerumin ferritiinipitoisuus  (S-Ferrit) 167   (viitearvo 50-250)
Aerobinen kynnys syke     142
Anaerobinen kynnys syke  159
Maksimisyke                    171
Max Vo2    ml/kg/min       65,4

Tähän kun vielä lisään harjoituspäikirjan kisaviikon näkymän, niin eiköhän siinä historiaa ole aika perinpohjaisesti YBY:llä tehdystä ensimmäisestä kilpailureissusta.

8 kommenttia:

  1. mikä noissa arvoissa ilmaisee astman ,maallikon silmin kaikki viitearvoissa

    VastaaPoista
  2. Eihän noilla arvoilla ole mitään tekemistä astman toteeamiseksi.
    Testasin kuntoani mattotestillä lähinnä siksi, että minulla oli rahallisia saatavia urheiluopistolta, ja kun kuntoni ei noussut sitä tahtia kun harjoittelun perusteella olisi pitänyt.
    1994 sairastin sydänlihastulehduksen ja kun olin heikossa kunnossa silloin sairastuin myös astmaan.
    Kilpailutulostasonihan romahti pysyvästi tuolloin, ja kun astman kunnolliseen hoitotasapainoon saanti vei vuosia, niin siinä kerkesi tulla jo vanhuus eikä enää lähellekkää entisiä tulostasoja koskaan päässyt.
    Tuosta tilastostani näkee selvän kilpajuoksu tulosten selvän romahduksen sen jälkeen.

    http://www.opeura.com/omatparhaatv.htm

    Nuo mattotestin tulokset ja punasoluarvojen perusteella, Posion juoksutulos oli jokseenkin siinä linjassa kun arvojen perusteella ja iän huomioon ottaen voi olettaakkin.

    Normaalistikkin minun esim: hemoglopiiniarvot ovat olleet 135 - 145 luokkaa,

    VastaaPoista
  3. Jaa, Posiollakin on ollut juoksukisoja näköjään juhannuskisojen lisäksi. Eihän se ole ihme, kun paikkakunnalta on sentään ponnistanut juoksu-urheilun edustajia Kaarlo Maaningasta, Jouko Elevaarasta, Matti Karjalaisesta ja Petreliuksen veljeksistä lähtien, mm.

    Näitä juttuja on mukava lukea ja niissä on arvokasta juoksuhistoriaa. Lisää vain!

    VastaaPoista
  4. https://sites.google.com/site/luusuankylae/home
    Tuonne sitte ensi kesänä!! Se on parahiksi Sulkavan pippaloitten jälkeen....muistaakseni..

    VastaaPoista
  5. 48v ja 58vuotiaana olet juossut n,1.15 puolikkaan eikös se osoita että kuntosi on noussut selvästi ikä huomioiden

    VastaaPoista
  6. Niin ikäkertoimilla korjattujen tulosten perusteella paras puolikkaani on tullut juostua vuonna 2007 Kiimingissä 1.16.12
    Vastaa kansainvälisen Wavan ikäkerroin laskurilla aikaa 1.02.48
    Elikkä 58 vuotiaana.

    Luusuassa on parikertaa tullut puolikas juostua,
    Ihan kiva kylätapahtuma, ja päälle saunonta puulämmiteisessä rantasaunassa.

    VastaaPoista
  7. Muistan reissun kuin tämän päivän, mentiin ensiksi väärään paikkaan ilmoittautumaan, siellä oli jotkut tikkajuoksukilpailut ja kyllä sielä tepinä alko kun neljä outoa laihaa kaveria tuli ilmoittautumaan.Lupasin tarjota munkkikahvit ENNEN juoksua mutta kukasn ei jostain syystä halunnut.Yksi asia on viime vuosina alkanut vähän harmittamaan ja se on se että olis pitäny oikeasti ruveta reenaamaan tuolloin.Se jäi semmoseksi muurarin harrasteluksi.Mutta eikö se ole niin, että tikulla silmään joka vanhoja muistelee ja mukavaa oli silti ja hienoja muistoja jotka ovat kantaneet minua silloin kun aurinko ei jaksanut paistaa pirttiin asti.

    VastaaPoista
  8. Sitähän se on itsellänikin, että joskus tulee mieleen että minkälaisia tuloksia sitä olisi pystynyt juoksemaan jos olisi nuorempana tosissaan pystynyt urheilua harrastamaan.
    Mutta kun ne työt ovat olleet niin fyysisiä ja päivien pituus on suurimman osan vuotta on ollut aivan jotain muuta kun 8 tuntisia.
    Mutta kyllä se urheiluharrastus on kuitenkin ollut koko elämän tärkein harrastus, ja onhan näin vanhempana sitten hyvä muistella kisareissuja ja hauskoja sattumuksia niin kisa kun harjoitusmatkoillakin.

    VastaaPoista