Tältä näyttää tilasto kahden ja puolentunnin sekä kolmentunnin alituksista Suomessa viime vuosikymmeniltä.
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Tuo tilasto on koottu lähinnä Juoksijalehden
maratontilaston pohjalta. Vuoden 1983 tilastoliitteen olen johonkin hukannut, jos joltakin ko. vuoden tilaston lukemat löytyy, niin lisäyksen vaikka kommentteihin otan mielelläni vastaan. Tämän vuoden tämänhetkinen tilanne näyttäisi siltä että alle 2.30 juosseiden määrä jää alle 10 juoksijaan. Kolmentunnin alittajien määrä jäänee puolestaan alle 250 juoksijaan. No vuotta on vielä jäljellä... |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Itse tein tänään lenkilläni ensimmäisen liukkaankelin kaatumisen.
Pyörätien pinta oli osittain jäinen, ja suojatien valkeat viivat peilikirkkaan jään peitossa. Lipathan siinä tuli vedettyä, taidan huomenna suosiolla tyytyä kuntosaliharjoitteluun, vai meniskö hiihtämään.
Hiihtoladulla taitaa vain olla semmoinen liikenne, että siellä tuntisi itsensä tientukoksi.
Talvirenkaat taidan kuitenkin autoon vaihtaa, jos ei oikein laiskuta.
Onpa määrät laskenut. Kuitenkin maratonin juokseminen tuntuu olevan nykyisin hirmu trendikästä. Ilmeisesti kuitenkin tosissaan treenaajat aika vähissä. No, kansanterveyden kannalta tuo terveysliikunta on kuitenkin tärkeintä.
VastaaPoistaJoo enempi ennen -80 luvulla ja vielä -90 luvullakin juostiin kilpailumielellä, ja tuloksiatavoitellen.
VastaaPoistaNykyään maratonin vuosittain juoksevien määrä on kyllä huomattavasti suurempi kun ennen, mutta ehkä aikatavoitteet ovat vaatimattomampia.
Tuo 2.½ tunnin alittajien määrä, mitä aikaisemmin on ollut, kuvastaa kuinka suuri joukko harrasti siihenaikaan maratonjuoksua ihan tosissaan kilpailumielessä.
Seppo Martiskaisen Suomen Maratonjuoksun Historia
VastaaPoistakertoo vuoden 1983 lukemiksi 60 ja 927.
3 tunnin alittajien määrässä mielenkiintoinen romahdus v. 1993-1994. Tuon jälkeen ei määrä olekaan yhtä radikaalisti laskenut, vaan viime vuosina jopa hieman noussut.
VastaaPoista1993-1994 loppuivat pervitiinipakkaukset mitä sodanjäljiltä jäi käyttämättä.
PoistaKiitti tiedoista.
VastaaPoistaNiin näyttää siltä kun pyyhe olisi heitetty kehään, ei tästä mitään tuu jatketaan kevyellä hölkkälinjalla.
Eipä osaa muuta kun ihmetellä.
Pervetiinit loppu kyllä paljon aikaisemmin, eikä niitä urheilun apuna osattu käyttääkään, ikäviä sodanjälkeisiä huume riipuvaisia oli kyllä vielä 50-60 luvullakin.
Mitä olen lääketieteen historiasta lukenut.
Aikoinaan oli vielä Hota pulveria, (olikohan se niin että siinä oli vähän heroiinia, tai sen johdannaista, en nyt muista, mutta jotain kuitenkin) johon oli ihmisiä myös koukussa.
Myöhemmin Hotapulveria vielä myytiin vaikkakin siitä oli kaikki huumaavat aineet poistettu olivat jotkut silti 'henkisessä' koukussa lääkkeeseen.
Tämä nyt ei mitenkään tähän urheiluun kuulu mutta kirjoitinpa vain lukemastani asiasta.
Tutkijan ura on tavoittelemisen arvoinen asia. Se haastaa, toisin kuin kilpaurheilun harrastaminen, josta ei jää yhtään mitään käteen. t. ex-hrrastelija
VastaaPoistaNiin kilpaurheilu on vain harvoille työura,
VastaaPoistaTyö on arvosteltava useimmille ihan eri kastissa.
Itse ainakin olisin kuollut alle kuustoistakesäisenä nälkään, pelkällä urheilun harrastamisella.
Näin harrastetasolla urheilun kulurakenne on satojatuhansia miinnuksella.
Verokalenterien mukaan joillakin urheilijoilla pyyhkii tosi hyvinkin, jää käteen urheiluuran jälkeenkin leveä elämä.
Tutkijan homma olisi todella kiinnostava, sehän on hienoa ihmiselle kun saa jotain uutta oivaltaa.
Kun stressaa ihan liikaa jostain harrasteurheilusta, on parempi siirtyä pois, tekemään jotain muuta kehittävää hommaa. Sen oivalsin. Itse asiassa, juoksu on melkeinpä lomaa verrattuna yliopisto-opiskeluun, voin nyt kertoa ensimmäisen isomman tavoitteen saavuttamisen jälkeen. Urheilussa tavoitteet ovat yksittäisissä kisoissa enemmänkin.
VastaaPoistaNiin harrastetasolla ei urheilun pitäisi aiheuttaa tressiä, päinvastoin.
VastaaPoistaHuippu urheilu on sitten eri asia, on erinlaisia tukijoita, bonsoreita, lähipiiriä, tulevaisuuden turvaaminen, jotka asettavat omat paineet menestymiselle oman kunnianhimon lisäksi,