Yöllä heti kahden kahvien jälkeen puin päälle lenkkivaatteet, mutta sitä intoa astua ulos ei oikein löytynyt, joten tuli vielä istuttua tietsikan eteen ja selailtua noita koronalukuja.
Eihän tämä mitenkään hyvältä näytä.
Joulun aikoihin tänne Lappiin on vielä odotettavissa kymmeniä tuhansia joulunviettäjiä, saapa nähdä kuinka se lisää tautitapauksia läänimme alueella.
 |
| Infulenssakuolleisuus |
Omana elinaikanani on jo useitakin infulenssoja ennättänyt olla,
pahimpana aasialainen, johon Suomessakin kuoli n. puolitoistatuhatta ihmistä.
Hongogilainen on myös jäänyt mieleen, olin armeijassa, lomat ei oikein pyörineet taudintakia.
Siihenkin Suomalaisia kuoli n.tuhat ihmistä.
No niitä lomia siellä armeijassa jäi pitämättä muutenkin, kun palvelin eteläsuomessa eihän sieltä Lappiin asti jaksanut matkustella.
Siviliin pääsyn edellisenä iltana patterin vääpeli vieraili tuvassamme ja sanoi, "Teillä muillahan se on huomenna siviliinlähtö, mutta Peurahan se joutuu tänne jäämään, kun sillä on niin paljon pitämättömiä kuntoisuuslomia".
Pääsin minäkin silti siviliin, vaikka niitä lomia oli jäänyt pitämättäkin.
Lomia olin saanut siitä kun olin 'huonokuntoisten joukossa' pärjäillyt hiihto, juoksu ym. kuntoavaativissa koitoksissa.
Moskovalainen -80 luvun korvilla tappoi noin seitsämänsataa Suomalaista.
Siihenaikaan ei vielä ollut internettiä ja uutisoinnin pääpainot olivat enemmän muissa asioissa, joten se ohitettiin enemmänkin vähin äänin.
Sikainfulenssa kymmenkuntavuotta sitten ei päässyt riehumaan pahasti kun siihen saatiin pian rokote.
Neljäkymmentä neljä kuoli, mutta rokoteesta yli 300 sairastui narkolepsiaan.
Syntymäni aikoihin polio ja tuberkuloosi olivat vielä pelättyjä ja huonostihallittuja tauteja, Suomessa tuberkuloosiin kuoli 48 ihmistä vielä vuona 2010
Tälläviikolla olen huonosti saanut itseni lenkille, mutta kyllä nyt on mentävä, että kerkeää ennen kukonlaulua kotia.
90-luvulla riitti armeijassa vielä pärjäämiseen hyvä kunto, nykyään varmaan täytyy olla sosiaalisesti kyvykäs tai jotain. Muistan kuinka muutamat huonokuntoiset "pakotettiin" kirjurin ja vastaaviin hommiin, ja me fyysisesti kyvykkäämmät mentiin raahaamaan IT-tykkejä tai vastaavaa. Ei paljon tarvinnu aivoja rasittaa, toisin kuin ehkä nykyään. Se oli kyllä ihan mukavaa aikaa, näin jälkeenpäin ajateltuna ainakin. Auttoi todella paljon, kun vedin ennen alkamista itseni kovaan kuntoon, ja pääsin sillä tavalla heti useita muita helpommalla kaikista fyysistä rasitusta vaativista jutuista läpi. Siitä se kai lähti sitten kestävyysurheiluinnostuskin kasvamaan, hiljalleen.
VastaaPoistaOma armeija aika oli myös lepokodissa oloa.
VastaaPoistaSilloin sivilissä tein metsätöitä, siihen aikaan se tarkoitti metsäkämpillä asumista, ja raskaita ruumiillisia ponnisteluja.
Armeija oli kun lepokoti, viellä kun minut koulutettiin tutkalle, sehän tarkoitti istuskelua pienessä kopissa.
Eväinä oli usein sotkun munkkeja ja limsaa sekä tietysti suklaata, siihen lisäksi montakertaa päivässä marssittiin armeijan ruokalan annokset syömään.
Armeijasta kotiutettiinkin kymmenen kiloa lihavampi läski.
Pian ne tulleet kilot kyllä karisi sivilissä odotti jälleen metsähommat, ja runsasluminen talvi.
Ai niin nyt on Lucian päivä!
VastaaPoistaSe on meidän näkövammaisten ja sokeiden pyhimys.
Kasvaspa mullekin uudet silmät päähän..