Berliinin maratonilla hurja maailmanennätys naistensarjassa,
Tigist Assafa 2:11:53
Eliud Kipchoge otti jo viidennen voittonsa Berliinissä.
2:02:42
Suomalaisnimiä lähtöluettelossa oli 190, mutta tulostenosalta ei hurrata kannata.
Kautta aikojen vain 3 Suomalaista ja 1 tuontijuoksija on juossut tuota naistensarjan voittotulosta nopeammin.
Oma päivän aamulenkki vähän toistakymmentä kilometriä etanavauhdilla.
Sen jälkeen parvekkeella yritin kuvata kylmänkankeaa ampiaista, kameran super makro ominaisuudella.
Sokean kuvaajan otos.
Ampiaisen etujalka, mitään muuta edes vähäistä tarkkuutta ei kuvassa ollut, olipahan vain keltamusta karvainen pörriäinen muuta siitä kuvasta ei selvää saanut kun tuon etujalan.
Odotellaan Eveliina Määttäsen maraton uraa 3-5 v. päästä, kenties. Ilmeisesti 800 metrin raju nopeusharjoittelu toimii myös maratonjuoksijan kohdalla hyvin, jos siirtymä maratonille on muuten mutkaton. Joka tapauksessa, on selvää että maratonia voi lähestyä muutenkin kuin pitkien matkojen harjoittelun/kilpailun kautta. Itselläni jäi nopeusharjoittelu kokonaan kokematta aikoinaan.
VastaaPoistaLoogisinta on katsoa ensin, mitä lihastyyppiä urheilija edustaa, ja keskittyä heikkouksien vahvistamiseen, sen sijaan että vain juntataan puuduttavaa määrää päivästä toiseen. Jos ei koskaan käy kunnolla maitohapoilla missään harjoituksessa, ei myöskään voi kehittyä yhtään. Toisaalta taas, jos ei koskaan kunnolla rytmitä harjoittelua, ja lepää kovimpien harjoitusten välissä juosten ihan hiljaisilla vauhdeilla, ei varmasti kehity yhtään mihinkään. Minusta Suomessa on vain liikaa varottu rajun tehoharjoittelun kanssa, ja Holmenin jälkeen ei kukaan ole uskaltanut kokeilla todella kovaa tehoharjoittelua. Tosin uskon, että Holmenkin harjoitteli väärin, etenkin jos vertaa nykyisiin huippujuoksijoihin.
Niin..
VastaaPoistaMaratonille on tultu kautta aikojen monenlaisilla juoksutaustoilla, mutta nykyään näyttää että suuri osa suuntaa harjoittelunsa suoraan maraton juoksijaksi.
Aikanaan ratajuoksuissa pitempiä matkoja hallinneet "ikääntyessään" siirtyi maratonille, kuten mm. Begele (2:01:41), Gebreselassie (2:03:59), ym. ja tekivät hyviä aikoja myös sillä saralla.
Mutta kun tarkastelee nopeimpien maratoonareiden listaa aika iso ryhmä on vailla menestykästä ratajuoksu taustaa.
Esimerkiksi toiseksi nopeimman maraton ajan juossut Kiptum (2.01.25) löytyy kymppitonnin (28:27:87) maailmanlistalta vasta 2400 sijan jälkipuoliskolta.
Lista maratonin nopeimmista https://www.tilastopaja.eu/db/allt30.php?Sex=1&Event=All&Age=99&Ind=0
Maraton vaatii kyvyn pitää juoksuvauhtinsa mahdollisimman lähellä anaerobista kynnystä maratonjuoksun ajan, mikä vaatii hyvää juoksun taloudellisuutta.
Kyllä se maratonjuoksu on edelleen kestävyyslaji, ja pääosa harjoittelua on kestävyystyyppistä juoksemista.
Toki nykyiset maratonin ME:t on sitä luokkaa, että juoksuvauhtikyvyt on oltava sitä luokkaa että ratatulokset ovat Suomalaisittain katsoen valtavan kovia.
Eihän se toki este hyväksi maratonjuoksijaksi tulemiselle ole vaikka juoksisi nuorempana lyhempiäkin ratamatkoja, mutta kyllä nykyisinkin maratonkärjessä olevat juoksijat harjoittelevat kovia kilometrimääriä, ja valtaosin harjoittelu on tasavauhtista juoksua eri nopeuksilla.
Ne happivelkaiset harjoitukset ovat murto-osassa kokonaisharjoittelumääristä. (Mitä olen lukenut Kenialais maratoonareiden harjoittelusta)
Kipchogen harjoittelu on kyllä uskomattoman kevyttä, etenkin kun kun sitä vertaa takavuosien huippujen hullutteluihin. Myytti kovasta harjoittelusta alkaa hiljalleen murtua, ja palautumisen sekä levon merkitystä aletaan enemmän korostaa. Varmaan myös koko ajan lisääntyvä tutkimustieto ja tutkimusmenetelmät myös ovat vieneet kehitystä eteenpäin. Nykypäivänä ei myöskään sovi unohtaa kenkien merkitystä. Niiden kehitys ei todennäköisesti ole vielä päättynyt.
VastaaPoistaAikoinaan täysin erilaisissa lajeissa harrastajana olleena voin kertoa kokemuksesta sen, että väärä lihastyyppi torppaa kehityshaaveet melko nopeaan tahtiin. Itse yritin aikoinaan kasvattaa lihasmassaa ja voimaa, jotta menestyisin alppilajeissa, mutta olin kuitenkin ihan väärää lihastyyppiä lajiin, joka vaatii paljon nopeita lihassoluja. Ero keskimatkojen ja maratonjuoksijoiden lihastyypissä ei lopulta liene kovinkaan merkittävä, joten siirtymä niiden välillä on lahinnä harjoittelukysymys.
VastaaPoistaHarjoittelussa kaikki mikä toisen vie huipulle voi toisella huonontaa tuloksia kovastikin, sehän siinä onkin kiinnostavaa. Matkimalla sokeasti ohjelmia jotka toiselle sopii, saattavat olla tuhoisia vähän heikompitasoiselle urheilijalle.
VastaaPoistaPaljon on maailmalla Ingebrigtsenin mallista harjoittelua kokeiltu, vailla menestystä, oikeastaan päinvastoin on oma entinen vauhtikin hidastunut.
Kiva on kuitenkin lueskella erinlaisista harjoittelu ohjelmista.
Täältäkin löytyy jotain ohjelmointia.
https://www.sweatelite.co/eliud-kipchoge-a-typical-week-of-training-preparing-for-a-sub-2-hour-marathon/
Tekisin monta asiaa toisin, jos vain voisin, mutta nyt on mahdollisuus kertoa asioista ilman mitään paloa kilpakentille, tai parempien tulosten tekemiseen kuin aikoinaan tuli tehtyä. On täysin mahdollista, että olen vielä joskus jossain valmennukseen liittyvässä toiminnassa mukana. Toistaiseksi olen kuitenkin testannut erilaisia systeemejä itselläni. Uusimmat havaintoni ovat olleet varsin mielenkiintoisia, etenkin palautumiseen liittyvät havainnot kovemman harjoituksen jälkeen. Aina oppii uutta.
VastaaPoista