Olen aikaisemmin kirjoittanut meneväni tänään Oulun juoksuun.
Saahan sitä aikoa, paljon on tullut eläissään aiottua, teot on jääneet vähemmälle.
Eilisen lenkki jäi seitsemään kilometriin, kummasti ne jalat ei oikein totelleet, juoksu oli sellaista kahtaalle heilumista, ja päässäkin oli sellainen huimaava tunne,
enkä kaatumattakaan lenkistä selvinnyt.
Jotenkin tälleen ne jalat löi setsuuria, kun näillä tytöillä, mutta heillä se oli tarkoituksellista jalkojen hallintaa.
Pitää nyt lähteä yrittämään miten juoksu luonnistaa, vai viekö puuskittainen kova tuuli mennessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti