Tänään on uutisissa kerrottu että ensitalvi on juoksijan kannalta hyvä.
Lumi ja Pyry lähetetään Kiinaan.
Kilpisjärven suunnilla kyllä jo lumikin on maassa, ja kovin on syksyistä täällä Rovaniemelläkin.
Oma aamulenkki käynnistyi ennen aamukuutta ja kovin oli pimeää.
Tuo pumppuni ei jaksa kovin kovilla sykkeillä työskennellä, aamun 12 kilometrin lenkkini ei keskisykettä saanut nousemaan kun 105 lyöntiin.
Vauhtia etenemiseen saisi lisää, kun tuo pumppukin suostuisi yhteistyöhön paremmin.
Vanhanmiehen pumppu on yleensäkin laiska, ja kun sinne sydämeenkin niitä sairauksia on ajan saatossa ilmaantunut, niin ei kai siltä paljoa voi vaatia.
Posti toi kirjeen seuraavasta sydänkontrollista 25.10
Siinä lähinnä ultrataan aorttani koko, ja läppävuotoja.
Rytmihäiriöt, nykyään olleet ihan siedettävällä tasolla, eikä sepelvaltimotautikaan kovin paljon ole pahentunut, ainakin tuntuu siltä.
Huomenna sitten taasen sadelenkki?
No aika monta täysin hyödytöntä juoksijan talvea tuli joskus vietettyä Suomessa. Vajaan puolen vuoden hyödyttömän jakson jälkeen pääsi sitten taas harjoittelemaan oikeasti. Aina nollasta liikeelle, kunhan ensin tuli juostua se 1.08-1.09.
VastaaPoistaPuuttui vaan kokonaan oikea harjoittelun rytmitys. Jos teet yhden hyvän tuloksen ennen kuin kausi edes kunnolla alkaa, on aika istua pöytään miettimään, mikä on oikea suunta tästä eteenpäin. Itsellä nuo mietinnöt jäivät kerta toisensa jälkeen väliin. 20 vuotta tuo hieman perspektiiviä, ja 11 vuotta yliopisto-opiskelua/tutkimustyötä.
VastaaPoistaMinulla on 11 vuotta ollut aikaa pohtia, miksi elimistö toimii kestävyysurheilussa niin erikoisesti kuin se toimii. Tuhansia harjoituksia ilman ainuttakaan kilpailusuoritusta. Tuo runsas vuosikymmen kilpailemisen ulkopuolella olemista mahdollistaa uudenlaisen tarkastelunäkökulman, jota en kilpailu-uralla koskaan päässyt kokemaan.
VastaaPoistaTänään esimerkiksi juoksin omasta mielestäni vain kohtalaista vauhtia, varmaan n. 4 min./km. Olisin voinut juosta vielä paljonkin kovempaakin, ilman liikaa raistusta, mutta tiedän 25 vuoden kestävyysurheilukokemuksesta, että se tarkoittaa aina muutaman päivän viivettä palautumisessa.
Monesti urheilija oppii kunnolla elimistönsä palautumismekanismit vasta siinä vaiheessa, kun mahdollisuus tehdä tuloksia on jo mennyt, ja ikää on liikaa. On tämä kokeileminen silti paljon kivempaa kuin kilpaileminen, josta en pitänyt.
Anonyymille: eikös tuon 11 vuoden pohdinnan tulokset kannattaisi sitten esitellä vähän laajemmalla foorumilla kuin täällä yhden blogin anonyymeinä kommentteina. Eli ilmoittaudu vaikka johonkin kestävyysurheilun seminaariin ja laadi sinne oma esitys.
Poista