maanantai 15. lokakuuta 2018
Rautanen teräsmies.
Kjell-Erik Stål (17.2 1946)
Länsinaapurin teräsmies, 71 kertaa maratoni alle 2.20 vuosien 1979-1995 aikana.
Vuodenmittaisella jaksolla 1981-1982 juoksi 14 maratonia, joiden keskimääräinen aika 2.16.11
Helsingin MM- kilpailuissa 1983 Stål sijoittui neljänneksi, tuolloin hän oli jo 37 vuotias, ja teki täyttä työpäivää, siinä ohessa harjoitellen 190 km viikossa.
Helsingin MM-maratonin tulokset:
1. Robert de Castella 2.10.03
2. Kebede Balcha 2.10.27
3. Waldemar Cierpinski 2.10.37
4. Kjell-Erik Stål 2.10.38
Muistan tuon kisan hyvin, kun jännitin tv:n ääressä jännittävää kisaa.
Viikonvaihteen Vantaan maratonilla korjailtiin vähän Suomen tämänvuoden maratontasoakin, niitä kolmentunnin alittajia tuli joitakin lisää.
Ne yli kolmituntiset maratonithan on lasten ja vanhusten aikoja ;-) 😏
Nuorimmat alle kolmentunnin maratoonarit virallisissa kilpailuissa ovat alle 10 vuotiaita, ja tytöissäkin 10 vuotias Julie Mullin (usa) 2.58.01
Jos Kenialaisia lapsia maratonia juoksmaan pääsis, mahtaisi nuorimmat olla jotain seitsämän kahdeksan vuoden ikäisiä jotka kolmetuntisen alittaisi.
Se 8 vuotiaiden ennätys on tytöllä, Tabitha Francks (usa) 3.13.24
Vanhin kolmentunnin alittaja on kanadan ihmemies Ed Whitlock, 74 vuotiaana 2.58.40
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Keveys on juoksussa kaikista tärkein ominaisuus. Jos lihasta tulee liikaa, se painaa, jäykistää tärkeitä liikkuvuusominaisuuksia, kuluttaa happea, ja niin edelleen. Itse painoin 10 vuotta sitten 63 kiloa ja olin 174 pitkä (olen toki edelleen) kun juoksin. Se oli siltikin muutama kilo liikaa. Mitä kevyempi, sen parempi, kunhan muistaa syödä tarpeeksi että lihakset eivät kuihdu kokonaan, ja palautuu harjoittelusta. Proteiinin saanti on äärettömän tärkeää palautumisen kannalta. Itse söin aikoinaan liian vähän lihaa. Vaikuttaahan se jo verenkuvaankin, kun syö esim. täyslihaa.
VastaaPoistaJ
Itekkin olen 174 tai siis armeijaaikana olin, enää ei viitsi pituutakaan mitata kun sekin ikääntyessä lyhenee, välilevyjen menettäessä nestepitoisuutta.
VastaaPoistaNuorempana painoin kisakaudella 58-59 kiloa, sitten veteraanisarjoissa vähän reilu 60 kiloa.
Nyt kisailisinkin jo norsujenkanssa samassa painoluokassa, sitä se liikumattomuus tekee.