Se on kesä nyt.

 

Aamupäivällä kävelin lumituiskussa kohden kaupunkia, jätkänkynttilä sillalla vastaan tuli lenkkeilijä T-paidassa ja shortseissa!

Se on kesä nyt.

Eikös se Suomalainen sanonta kuulu, 'puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, ja shortseissa juoksevasta ei päivääkään', tai jotain sinnepäin.

Varmaan juoksija oli vierasmaalainen, ei kukaan Suomalainen uskaltautuisi sellaisessa asussa lenkille.

mm. Englantilaisia on vieraillut RDS:n talvisarjajuoksussa, ja kelissä kun kelissä juoksevat urheiluhousuissa.

Kaupungilta tulomatkalla nappasin sitten kännykkäkuvan sillalta,

pakkasta oli 2-3 astetta ja tuultakin kohtuullisesti, mutta lumentulo oli huomattavasti vähentynyt, ja kännykuvassa näyttää ihan kun ei sataisi.

Mutta satoi se kuitenkin silloinkin vähän.

Onhan se juoksu niin kivaa, että eihän siinä edes vuodenaikaa huomaa.

Minä ja koirajengi Toreviejassa.

"Parasta juoksemisessa on kaikki"

Näin on haastattelussa sanonut 

John Treacy, kun kysyttiin miksi juokset.

Jos nelijalkaisten ystäviemme jengi hyväksyy matkaseuraksi, se on vieläkin parempaa, sanon minä.

Nämä koirat oli ihan pannallisia jonkun koiria jotka olivat keskenään päivälenkillä, ja hyväksyivät minut mukaansa.

Aikoinaan kun usein kävin Marokon Agadirissa talvileirilläni, minulla oli lähes aina rantalenkillä iso kulkukoirajoukko lenkkikavereina.

En minä siellä muiden juoksevien mukana nähnyt koiria hölkkäilevän, 

Mutta kyllähän rakki rakin tuntee.

Minä en sitten tuonne pöperöisille pyöräteille saanut intoa lähteä, ja se mattojuoksukaan ei jaksa kiinnostaa.

Tekorepolaiset.

Kun tuo näkö tekee valokuvaamisenkin hankalaksi, täytyy antaa tekoälyn tehdä kuvat, tai käyttää vanhoja kuvia ankeaa tekstitystä piristämään.

Niin.. tänään taas tuon näköni takia töppäilin niin että hävettää.

(Eteenkin keinovalossa näkökenttäni edessä on sellainen sumuverho, enkä myöskään näe yhteen paikkaan katsomalla kovin laajaa aluetta)

Oli apteekissa käynnin aika, reseptitiskille mentyäni, ojentaessani kelakorttia tökkäsi se oikein vauhdilla siihen lasiseen seinään, joka on asiakkaan ja farmaseutin välissä, kun en nähnyt millä kohtaa on lasia ja millä kohtaa aukko.

No eihän se mitään..

Mutta kun yritin istua tuolille, ei se tuolikaan ollut ihan sillä kohtaa johon yritin istua, ja lattiallehan siitä sitten loppujen lopuksi päädyin.

Kyllä hävetti, farmaseutti katseli, ja selvästi näki että minua humalaiseksi epäili.

Yritin siinä sitten selittää että olen melkein sokea.

En tiedä uskoiko minua, vai pitikö omaa arvailuaan oikeana.

Minua kyllä hävetti niin etten siinä apteekissa aivan heti vieraile.

No sitten samalla reissulla kävin ruokakaupassa, ja ei se aivan putkeen mennyt sekään.

Sämpyläpussi ja kanamunakenno meinasi jäädä kassanjälkeen tiskille kun jo porhalsin ulko ovea kohden, ja kassaneiti sai huhuilla perääni, 

"Hei herra teillä jäi vielä nämä".

Mutta sen töpeksimisen otin ihan suuremmin häpeilemättä vastaan, 

meikäläistä kun niin harvoin puhutellaan herraksi.

Että tällainen oli tämä päivä.

Kesäisempiä kelejä ootellessa.

Näissä pakkaskeleissä voi vain haaveilla kesäkeleistä, ja odottavan aika on tunnetusti pitkä.

Näin seitenvitosena tuntuu että nelikakkonen on aika nuori mies.

Näissä Kreikan maisemissa palauttelin maratonilta 1991 joka päättyi kakkossijaan, mitalitoive oli kyllä ollut enemmän tuohon kallionväriin viittaava.

Mutta nyt tähän ankeaan Suomen talveen.

Eilen laiskuus ja pakkanen piti minut sisätiloissa koko päivän, tänä aamuna sitten pakotin itseni juoksulenkille.

Juoksumatkaa tuli 18 kilometriä, tätä pitemmän lenkin olen juossut viimeksi joskus lokakuulla viimevuona.

Lenkin jälkeen katsoin lenkkikengän pohjaa, tältä näytti Brooksin kenkä parinvuoden lenkkeilyn jälkeen, tosin näillä kengillä on juostu ehkä joka neljäs lenkki?..

Lenkeilläni kuluttelen kolmea neljää paria yhtä aikaa, päivittäin vaihdellen, joten juostua matkaa en kengistäni osaa sanoa. 

Kengällä juostuja kilometrejäkin olisi kiva seurata, jos olisi merkannut mikä kenkä milläkin lenkillä on ollut jalassa.

Kantapää ja varvasosa näkyy näissäkin kengissä kuluneen vasemman jalan puolelta enemmän.

Se johtuu tuosta pitemmästä vasemmasta jalastani, josta kirjoitinkin aikaisemmin.

Harvaksi on mennyt tämänkin joukon kisasuoritukset nykypäivinä.

RDS:n joukkoa maantiejuoksun 21,1 km SM-kisassa Helsingissä 2010.

Tässäkin kuvassa näkyy tuo minun lyhempi oikea jalka, vyötärönkohdilta on on aikalailla kallellaan lantio, vaikka hiukan vasenta jalkaa polvesta koukistelenkin.

Kaupassakin pitäisi käydä mutta väsyttää ja laiskuttaa, 

per ärkele tätä ihmisen eloa. 

Processori hommia.

Kun ei ulkoilukaan jaksanut kiinnostaa, remppasin yhtä tietokoneistani.

Eilen juostiin Santa Pola mediamaraton.

Kyseisessä juoksussa olen monesti ollut mukana, ja on siellä useasti ollut hyvä Suomalaisosanottokin.

Viimevuona Suomen kaksi parasta puolikkaantulosta juostiin kyseisellä maratonilla.

Kisan reittihän on hyvä, ei mutkat eikä mäet häiritse, ja sääkin on oivallinen kovien aikojen juoksemiseen.

Reittiennätyksetkin on sen mukaiset, miehet- 59:09 naiset- 67:07

Juoksijoita kisassa on nykyvuosina ollut noin 6000 aikaisemmin enemmänkin.

Meikäläisen sarjan voittaja juoksi 1:41:53, olisi ollut mukava olla mukana juoksussa.

Tukokset:

Espanjassa kisat ovat tasoltaan, juoksijamääriltään ja osanottajien sukupuolen sekä ikärakenteeltaan hiukan Suomenjuoksuista poikkeavia.

Esim: tässä juoksussa miespuolisia oli 84% naisia 16%, 

Meillähän useissa massajuoksuissa naispuolisia on enemmän kun miehiä.

Ikäjakaumassa on myös eroa tässä kisassa:

55% juoksijoista kuului ikäryhmään 20 - 40 vuotiaat.

43% ikäryhmään 40 - 60 vuotiaita.

2% yli 60 vuotiaita.

Meillä suomessa ikäryhmä 40 - 60 vuotiaat on useimmiten suurin.

Tässä juoksussa 1:30 ajan alitti 712 juoksijaa.

Missään suurimmankaan juoksijamäärän kisassa Suomessa ei puolentoistatunnin alittajia lasketa useissa sadoissa juoksijoissa.

Jospa huomenna kiinnostusta enemmänkin riittäisi muuhunkin kun velttoiluun.

Hiihto tekee uniseksi?

Tekoälyn käskin tehdä kuvan murtomaahiihtäjästä vuorimaisemassa.

Onko hiihtäjillä tavallista enemmän uniongelmia?.

Kun ahkerasti katselen tv:n hiihtolähetyksiä, jatkuvasti selostajat sanovat, "nyt ei saa nukahtaa",  ja usein hiihtäjäkin haastattelussa voi sanoa jossain kohdassa nukahtaneensa.

Ei juoksukisojen selostuksissa nukkumisesta puhuta mitään.

Eilen urheiluopistolla ei myöskään paljoa uniaikaa ollut vietetty, niin pitkiä juoksusuorituksia oli kuudentunnin aikana juostu.

Tästä juttua ja kuvia aiheesta.

Itse aamusta kävelin liikun kuntosalille ja juoksin juoksumatolla tunnin ja kymmenen minuuttia, matkaa taittui 11 kilometriä maton mittareiden mukaan.

Minuksi matolla olo aika oli pitkä, en oikein jaksa innostua juoksemisesta missä maisemat eivät vaihdu.

Toinen juoksumuoto joka ei minua kiinnosta on ympyränjuoksu, eli radalla juokseminen.

Siihen on toki muutakin syytä kun maisemien vaihtumisen puute.

Minun vasen jalkani eli sisäkurvinpuoleinen, on huomattavasti pitempi kun oikea jalka, mikä aiheuttaa sen että pitempään (yli 5 km) juostessa alaselkä alkaa vaivaamaan.

Olen joskus blogiin kirjoittanutkin erimittaisista jaloistanikin, mistäpä en ole?

Tässäpä tämä päivä taasen meni tv:n hiihtourheilunparissa, niinko varmaan huominenkin.

Kovaa on urheiluhullun elämä:

Patterisukat.

 

Viikonloppuna katselin hiihtokisoja televisiosta.

Ski Classics kisoissa pakkasta oli -17 astetta, ja lähes kaikilla oli patterisukat käytössä.

SM- kisassa puolestaan pari kolme astetta lauhempaa ja Rebecca Immonen veteli käsivarret paljaana.

No minä en sitten tiennyt pitääkö ulos panna turkishaalarit ja huopatossut, 

vai T-paita, niinpä en ulko ovea avannut vaan pysyttelin tiukasti pirtin puolella.

Ampumahiihdossa pariviestin voitto Suomeen. 👍

Täytyy tässä vielä mainostaa Suomen kaikkien aikojen parasta ampumahiihtäjää, Kaisa Mäkäräistä maailmancupin palkintopallisijoituksia 85 kappaletta!.

🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Tänään kävin vuoden toisen ulkoilmajuoksulenkin, kahdeksankilometriä, samanmittainen se oli ensimmäinenkin lenkki jonka kävin toinen päivä tätä vuotta.

Ei tää tästä oikein käynnisty, tämäkään vuosi.

Ei ole edellytyksiä elämään tällä näöllä.

Tänään oli käytävä apteekissa, samalla reissulla päätin käydä ostamassa elämäni ensimmäiset nastalenkkarit Intersportista.

Tammikuun toinen päivä kaaduin pyörätiellä tien pintaan jäätyneeseen lumipaakkuun, jota en näkökyvylläni nähnyt.

Pelastautumisyritys kaatumiseen pitkällä toisen jalan askeleella epäonnistui tien liukkaudesta johtuen, ja taas oli ranteet paketissa.

Siksi päätin ostaa nastalenkkarit, jos ne estäisivät edes jonkun kaatumisen. 

No niin.....

Kassalle kenkiä maksamaan mennessä tuli hätä, missä minun lompakko on.!!.

Sitten juoksujalkaa Sampokeskuksen apteekkiin!.

No tuskanhiki haihtui, ja jalat heitti tärräämästä, kun apteekin kassalta kuulin että hukkaamani lompakko oli viety Sampokeskuksen vartijalle.

Vielä tämänkerran selvisin säikähdyksellä, mutta tällä näkökyvylläni en kohta enää selviydy mistään, aina on jotain hukassa ja kaatuilusta sekä kaikenlaisista törmäilystä on tullut iso ongelma.

Minä kun en näe selvästi kun pienen alueen kerralla, mihin on katse kohdistettu.

Kun selviäisi vielä kesänyli, syksyllä voisi jo vaikka itse luojaa auttaa jos kuolo ei aikaisemmin ole korjannut, ei tästä elämästä näin avuttomanakaan mitään tule.

Ei pidä lupaukset.

Saa sitä muutkin olla tarkkana elämässään, lupaukset ei pidä, aina kustaan silmään.

Syntyessäni lupauksia oli ettei minun koskaan tarvitsisi vuoden 2007 jälkeistä kurjuutta nähdä.

Mutta toisin kävi, nyt lupauksissa on että kituvuosi käynnistyisi ensi toukokuussa.

Paljon on ihmisten eliniät pidentyneet meikäläisen elinaikana, kun olin vielä nulikkaiässä kuusikymppinen oli vanhus.

Seitenkymppistä ihmeteltiin, on siinä sitkas ihminen, tai että luoja on tainnut unohtaa sen laskuista kokonaan, kun ei ole poiskaan korjannut. 

Tänään alkaa tämän viikonlopun tv:n tuijottelu urheilunmerkeissä, on hiihdon SM-kisoja (joista puuttuu kaikki kärkihiihtäjät, niin naisissa kun miehissäkin).

Lisäksi on ampumahiihtoa ja ski clacik lähetyskin.

Siispä kahvinkeittoon ja töllönäärelle.

Silmättömän liukasta.

Silmättömälle päivä kun päivä on hyvä kaatumispäivä.

Heti vuoden ensimmäisenpäivän kunniaksi kaaduin, se näin heikkonäköiselle on tuttua puuhaa.

Nyt sitten käsi oli paketointivuorossa, kesäisin yleensä polvet, kämmenet ja sääret ovat verillä, nyt sitten enemmän luuvauriota.

Oli pyörätielle jäätynyt lumikokkare, jota en huonolla näölläni nähnyt ja varpaat siihen tökkäsi, sen verran oli liukkauttakin tiellä, etten kaatumatta selvinnyt.

Tää on niin tätä...

Tänään sitten asensin mainokset estävän selainlaajennuksen tietokoneen edge selaimeen.

Se on hyvä, ei hypi enää mainokset silmille.

Tietokoneella ollessani laitan usein -70 luvun rokkia tai bluesia soimaan you tubelta, mainokset katko ja ohjelma kyselee, "jatkatko kuuntelua", semmoinen 'kyrsii'.

Eipä mainosta eikä kysele enää..

On se hyvä, enkä mitään haittaa ole AdBlock selainlaajennuksesta muuhun toimintaan havainnut.

Nyt kahville ja odottelemaan hiihtojen jatkumista tuolla töllöttimenpuolella.