Saa sitä muutkin olla tarkkana elämässään, lupaukset ei pidä, aina kustaan silmään.
Syntyessäni lupauksia oli ettei minun koskaan tarvitsisi vuoden 2007 jälkeistä kurjuutta nähdä.
Mutta toisin kävi, nyt lupauksissa on että kituvuosi käynnistyisi ensi toukokuussa.
Paljon on ihmisten eliniät pidentyneet meikäläisen elinaikana, kun olin vielä nulikkaiässä kuusikymppinen oli vanhus.
Seitenkymppistä ihmeteltiin, on siinä sitkas ihminen, tai että luoja on tainnut unohtaa sen laskuista kokonaan, kun ei ole poiskaan korjannut.
Tänään alkaa tämän viikonlopun tv:n tuijottelu urheilunmerkeissä, on hiihdon SM-kisoja (joista puuttuu kaikki kärkihiihtäjät, niin naisissa kun miehissäkin).
Lisäksi on ampumahiihtoa ja ski clacik lähetyskin.
Siispä kahvinkeittoon ja töllönäärelle.
Antti Tuisku pesee huomenna koko porukan. No, tuskin ainakaan välinepuolella häviää läheskään yhtä paljon kuin itse aikoinaan hävisin. Yksillä suksilla hiihdin kaikki talven kisat, joskus oli kahdetkin, kunhan luovuin niistäkin, kun eivät toimineet millään kelillä. Keväällä oli yksi vesikelin pari, joka ei toiminut missään kelissä kunnolla.
VastaaPoistaKoskaan en päässyt testaamaan suksia, joista valita parhaat parit eri keleille. Joskus jäin runsaat pari minuuttia kympillä Suomen maajoukkuehiihtäjille, toisinaan paljon enemmän. 2000-luvun alussa hiihdettiin vielä todella kovissa maastoissa, eikä yhteislähtökisoja juuri ollut. Pakkaskeleillä selkeä kaluston puute rankaisi aina armotta, niinpä jäin kärjestä minuuttitolkulla. Laskuissa muut pyyhkivät ohi kymmeniä metrejä lyhyessä ajassa. Mäissä en saanut suksea liukuun, kun runko/hionta oli väärä lähes poikkeuksetta.
Kerran Muurolassa testasin kisan jälkeen toisen kilpailijan suksia, jotka luistivat todella paljon paremmin kuin omani. Totesin siinä kai jotain, en muista mitä, mutta se taisi olla jotain suksien luistoon liittyvää kritiikkiä. En ottanut niitä juttuja kovin vakavasti, harrastus mikä harrastus, aikuisiällä aloitettu huvi. Toki olisin toivonut resursseilta hieman enemmän, jotta kova lahjakkuus siirtyisi tulosten muotoon. Niin ei vain koskaan käynyt. Edes 71 millimoolin hapenotto lähtötasona systemaattiseen harjoitteluun keväällä 2000 ei auttanut, kun resurssit olivat käytännössä nolla.
Saa nyt nähdä, auttaako 11 vuoden menestyksellinen yliopisto-opiskelu saamaan työpaikan.