perjantai 24. tammikuuta 2025

Kesäisempiä kelejä ootellessa.


Näissä pakkaskeleissä voi vain haaveilla kesäkeleistä, ja odottavan aika on tunnetusti pitkä.

Näin seitenvitosena tuntuu että nelikakkonen on aika nuori mies.
Näissä Kreikan maisemissa palauttelin maratonilta 1991 joka päättyi kakkossijaan, mitalitoive oli kyllä ollut enemmän tuohon kallionväriin viittaava.

Mutta nyt tähän ankeaan Suomen talveen.
Eilen laiskuus ja pakkanen piti minut sisätiloissa koko päivän, tänä aamuna sitten pakotin itseni juoksulenkille.
Juoksumatkaa tuli 18 kilometriä, tätä pitemmän lenkin olen juossut viimeksi joskus lokakuulla viimevuona.
Lenkin jälkeen katsoin lenkkikengän pohjaa, tältä näytti Brooksin kenkä parinvuoden lenkkeilyn jälkeen, tosin näillä kengillä on juostu ehkä joka neljäs lenkki?..
Lenkeilläni kuluttelen kolmea neljää paria yhtä aikaa, päivittäin vaihdellen, joten juostua matkaa en kengistäni osaa sanoa. 
Kengällä juostuja kilometrejäkin olisi kiva seurata, jos olisi merkannut mikä kenkä milläkin lenkillä on ollut jalassa.

Kantapää ja varvasosa näkyy näissäkin kengissä kuluneen vasemman jalan puolelta enemmän.
Se johtuu tuosta pitemmästä vasemmasta jalastani, josta kirjoitinkin aikaisemmin.

Harvaksi on mennyt tämänkin joukon kisasuoritukset nykypäivinä.
RDS:n joukkoa maantiejuoksun 21,1 km SM-kisassa Helsingissä 2010.
Tässäkin kuvassa näkyy tuo minun lyhempi oikea jalka, vyötärönkohdilta on on aikalailla kallellaan lantio, vaikka hiukan vasenta jalkaa polvesta koukistelenkin.

Kaupassakin pitäisi käydä mutta väsyttää ja laiskuttaa, 
per ärkele tätä ihmisen eloa. 

5 kommenttia:

  1. moikka,onhan siinä kovan näkönen porukka ja mitaleita kaulat täynnä,koitetaan jaksella.terv,kake.

    VastaaPoista
  2. Ikävä kun se tällaisen vanhemman iän saavuttaneilla juoksuharrastuskin käy vaikeaksi ja muutenkin pärjääminen elämässä vaikeutuu ihan kohtuuttomasti.
    Yritellään kuitenkin vielä eteenpäin.
    Uuno taitaa tästä joukosta olla se joka seuraavaksi pukee numerolapun rintaansa?

    VastaaPoista
  3. Moikka, tuota kenkien kulumisen seurantaa voisi mielestäni enemmänkin seurata askellukseen liittyvissä asioissa ja vammojen ehkäisyssä.

    Toinen on tuo kenkien kilometrimäärä, siihen voisi joku insinööri seuraavaksi sisällyttää matkaa tai askelien lukumäärää mittaavan sensorin.

    Mielenkiintoista blogia kirjoittelet, ja hyvällä huumorilla, siis oikein mukavaa seurattavaa. Jatkahan samaan malliin!

    VastaaPoista
  4. Kyllä kengän kulumisesta näkee askeleen muuttumisen mitä on tullut näin ikääntyessäkin.
    Käytetyn kenkien juoksumäärät olisi ollut helppoakin seurata kun olisi vain harjoituspäiväkirjaan merkannut millä kengällä juoksi.
    Nyt olisi mukava seurata nykykengän ja vanhanajan kengän kilometrimääriä mitä kulloinkin on kengällä juossut.
    Varsinkin alkupuolella elämää yksi tekijä oli ettei rahaa ollut tai ei viitsinyt niin paljon kenkiin sijoittaa, tuli joskus kun oli kenkä joka miellytti juostua niillä vaikka kaikki vaimennusominaisuudet olivat jo menneet.
    Nykyään hiilikuituvahvistetut 'pomppukengät' maksaa paljon, mutta ei ne silti niin kohtuuttoman kalliita ole entisaikoihin verrattuna, palkkatasotkin olivat huomattavasti vaatimattomampia joskus -70 - -80 luvulla, ja vielä 90 luvullakin.

    VastaaPoista
  5. Minulla ei ole edelleenkään rahaa tai työtä, on vain valtava määrä korkeakoulutasolla hankittua osaamista, hyvällä menestyksellä, mutta ei se tunnu kelpaavan nyky-yhteiskunnassa kellekään. Normaalisti minun koulutustasollani pääsee 4000-6000 euron palkkoihin, mutta itse en saa edes kaikista matalimmin palkattuja töitä.

    Olen tehnyt satoja ja satoja hyviä työhakemuksia tarkkojen ohjeiden mukaan, mutta kerta toisensa jälkeen tehtäviin valitaan ylioppilaita, tradenomeja ja maahanmuuttajia minun sijastani. En pääse edes haastatteluihin, vaikka teen kaiken oikein.

    Monen vuosikymmenen Sm-tason kilpaurheilutaustani ei sekää paina yhtään mitään missään. Itse en kyllä koskaan sitä korosta, saatan sen ohimennen mainita joskus, mutta kukaan ei arvosta edes minun äärimmäisen terveitä elämäntapojani, jota olen pitänyt yllä kymmeniä vuosia.

    Olen menettänyt luottamukseni tähän yhteiskuntaan, mutta en luottamusta itseeni. Kunpa nyt olisin alle se epävarma alle 30v lahjakkuus, niin laittaisin seuraavina vuosina SE-tulokset uusiksi, täysin uudella asenteella, vaikka velaksi elämällä ulkomailla talvet viettäen. Ihan sama, se olisi vain pitänyt tehdä. Mustafe Muuse voisi sitten yrittää ne rikkoa.

    VastaaPoista