Kun näillä näkemättömillä silmilläni yrittää maailmaa tiirailla saa olla tyytyväinen kun lenkiltä kotiin osaa.
Aamulla hiukan ennen viittä kun hiippailin 13 kilometrin lenkilleni tuntui etten meinaa pyörä/kävelytiellä pysyä, tienvarren lumipenkat tuntuivat jatkuvasti olevan liian lähellä.
Osan matkasta tuntui että rinnasta puristaa ja kipua tuntui jossain tuolla vasemmanpuolen rinnan ja kyljen alueella, keuhkot vai sydän? tuli mieleen...
Kotiin tultua piti tarkastaa mitä syksyn sydänkontrollissa olikaan sanottu.
('Sydänkontrolli läppävuotojen ja aortan tyven dilataation vuoksi'.
Statuksessa yleistila hyvä, erittäin hoikka mies. Systolinen sivuääni mitraalialueelta.
Vasen kammio normaalikokoinen LVEDD 52 mm. Seinämä 11 - 12 mm, ejektiofraktio 60%
Mitraaliläpässä takapurje prolapoi ja leveä vuoto täyttäen neljäsosan eteisestä.
Vasen eteinen 18² cm, aorta yli 40 mm aortaläpässä pieni vuoto.
Sydämen oikeapuoli on hieman kookas.(laajentunut)
Mitraaliläpässä gradus 2/4 vuoto, ei selkeästi suurentunut.
Syketaso hyvin matala, ei kuitenkaan presynkopeeoireita.
( Hiippaläpän vuoto, aortaläpän vuoto, rinta-aortan aneurysma, ei repeämää, sepelvaltimotauti., kahdensuonen ahtauma.)
Eipä suuremmin muuttuneita arvoja edellisestä mittauksista.
Liekkö oireiluun syynä vain huono kunto, ja kun ei muista hengittää kun pitää niin tarkasti tiirailla reittiä ettei ojiapitkin taivaltaisi.
Tänään taasen välipäivän jälkeen hiihtojen seurantaa tv:stä.
Aikoinaan sanottiin että Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailman kartalle, saapa nähdä hiihtävätkö Suomen hiihtäjät Suomen pois maailmankartalta?
Ei vainenskaan, on vain naapurimaamme Norja ja Ruotsi jotenkin niin paljon vahvempia urheilukansoja, lajissa kun lajissa.
