Urheilua pukkaa tv:stä niin että itse ei ulkoilemaankaan ennätä.
Kerrankin alkaa lähetykset jo järkevään aikaan, ettei tarvitse neljänaikaan itse ulosvääntyä.
Ennestäänkin kauheaa kahvinjuontimäärää ne urheilulähetysten seuraamiset lisää, ja kun kahvin hinta on kohonnut jo pilviin, pitäisikö perustaa KK-kerho.
(Kovat kofeinistit, Kauheat kahvinjuojat)
Siellä sitten kerrottaisiin montako päivää on jo ollut ilman kahvia.
Edellisestä työtuolista murtui jalka, ja se kippasi minut selälleen lattialle.
En hitsailemaan tuolia viitsinyt alkaa, oli jo niin vanha ja ajansyömä, että uuden hankinta oli jo paras vaihtoehto.
Kelpaa siinä nyt istua, ja selailla nettiä tai värkkäillä muita pöljyyksiä.
Tänäänkään en minkäänlaista liikunnallista suoritusta saanut aikaan, vaan laiskuus voitti.
Ehkä sitten huomenna?.
Katselin youtube:sta filmin
Siinä filmillä näytti olevan tie joka sopisi minullekkin bussikuskin hommiin, eikä pelottas yhtään, kun tuo huononäköisyys olisi paremminkin etu, ei tulisi turhaa arasteltua.
Kuvassa murtunut tuolinjalka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti