On se kova, legenda jo eläessään.
Kaisa Mäkäräinen päihitti SM-kilpailuissa kaikki muut ihan vain vanhasta muistista.
Ajattelin tilaisuuden olevan katsaus missä valitaan määränpää jonka jälkeen on kuljetus krematorion.
Silloin en vielä ollut mieltänyt ajatusta, että se maailmalla tallustelu olisi nyt sitten siinä.
Niinpä suuntasin Mazdan keula kohden pohjois Norjaa, kiipeilemään vuorimaisemiin ajatuksella täältä ne ei minua löydä.
Eikä ne löytäneet, 2016 juoksentelin vielä kilpaakin 21 kertaa, joista 10 oli puolimaratonin matkalla, juoksukilometrejäkin sain aikaiseksi 4709 kappaletta, ja hiukan hiihtoa ja pyöräilyäkin vuodelle tuli.
No myöhemmin kuulin, ei ne siellä tilaisuudessa lopullisia lähtöpasseja jakaneet, oli vain joku teatteriesitys iltapalatarjoiluineen, johon minut oli kutsuttu.
No paljon oli mukavampaa Norjan upeissa maisemissa tallustelu.
Nyt tuollaiseen lajittelukutsuun olisin jo ihan valmis menemään.
🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃
Ei tää elo kivaa ole, kun mitään ei nää, mitään ei jaksa, mikään ei kiinnosta, kaikenlaisia kipuja ja rajoitteita on ihan liikaa, että elämä olisi mielekästä, kyllä täältä jo joutaisi kitumasta.
No kylläpä taasen mietteet synkkäsävyisiä oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti