Ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Olisi vielä kerran kiva tuntea maratonin jännitys, kipu ja tuska, sekä juoksun jälkeinen väsynyt raukea mutta tyytyväinen tunne läpiviedystä suorituksesta.

Mutta kyllä se olotila kokoajan menee huonompaan suuntaan, aika usein joutuu lenkiltäkin palaamaan kävellen kotia, kun ei vain jaksa.

Niinpä on aika tarkastella ensimmäistä ja viimeistä maratonjuoksuani.

Ensimmäinen askel tuntemattomaan.

Tutustuminen maratonjuoksuun kohdallani tapahtui 2.7 1977 Napapiirin maratonilla.

Se oli kohdallani askel tuntemattomaan, en ollut koskaan kilpaillut juoksukisoissa yli puolimaratonia pitemmillä matkoilla.

Teinkin kaikki aloittelijan virheet,.

Ennen kisaa olin tulostavoitteissani aivan liian optimistinen.

Ja kun alkuvauhti kulki niin helposti, lähdin jo liian optimistista tavoitettakin lujempaa, ajatellen että juoksen hiukan aikaa varastoon loppumatkaa varten.

Niinhän siinä sitten kävi, että 35 kilometrin paikkeilla ylämäessä huomasin käveleväni, ja näitä kävelypätkiä tuli loppumatkasta sitten useampiakin,.

Viimeiset kaksi alamäkivoittoista kilometriä kuitenkin juoksin, ja tulin maaliin hyvin väsynein jaloin ajassa 3.13.45

Kilpailun nopein oli Lars-Erik Staffans 2.28.27 jääden kesän parhaasta ajastaan noin kolme ja puoli minuuttia, ja kertoen että oli turhan rankka rata.

Minulle se juoksu tuli rankaksi kokemattomuuttani kyseisestä matkasta,

ja turhista luuloista kuntoni osalta.

Siinä kun istuskelin kisan jälkeen autooni nojaillen, luonnollisesti pettyneenä itseeni, ajattelin mielessäni, että ikinä enää en juokse maratonia yli kolmea tuntia. 

Seuraavaan vuoteen paransinkin maraton aikaani lähes puoli tuntia, 

tällainen parannus oli mahdollista, kun pettymys lisäsi harjoittelussani pitkien lenkkien osuutta.

Ja nythän oli jo maratonjuoksukokemusta yhden maratonin verran.

Virheistäänhän on lupa oppia.

No toki sen jälkeenkin ajat vielä paranivat, mutta pienin askelin kerrallaan.

Parhaimmillaan maraton kulki alle kahden ja puolentunninkin, kunnes iän ja vaivojen mukana ajat kääntyivät huonompaan suuntaan.

Sen jälkeen niitä yli kolmentunnin maratonejakin on tullut kolme lisää.

Vauhdinjaoistani maratonilla.

Olen 7–8 maratonia juossut siten että toinen puolikas on ollut nopeampi kuin ensimmäinen.

Yksi maraton on kulkenut siten että molempien puolikkaitten aika oli sekunnilleen sama.

Parillakymmenellä puolikkaalla erot ovat olleet alle kahden minuutin, jälkimmäisen ollessa hitaampi.

Lopuissa juoksemissani maratoneissa vauhdin tai paremminkin kuntoni arviointi on pettänyt, ja puolikkaiden ero on ollut yli kaksi minuuttia.

Mukana on muutama maraton joissa reitti on ollut edestakainen ja toinen puolikas on juostu vastatuuleen, tai reitti on ollut loppuosuudelta raskaampi, mäkien ja maaston vuoksi.

Muutamassa maratonissa jonkinlaista pientä vammaa voisi syytellä loppupuolen hidastumisesta.

Mutta liiallinen optimismi omaan kuntoon, loppupuolen vauhdin hidastumisen yleisin syy on ollut.

Onnistuneena vauhdinjaollisesti olen pitänyt juoksua silloin kun puolikkaiden erot ovat olleet alle 120:n sekunnin, mikä tekee kilometrivauhtina ilmaistuna noin 6 sekuntia kilometrille.

Jälleen askel tuntemattomaan.

Reilut 34 vuotta myöhemmin, astun jälleen askeleen tuntemattomaan.

Noin 60 maratonia ja 150 000 juoksukilometriä myöhemmin olin lähdössä ehkä elämäni viimeiselle maratonille, yhtä epävarmoin ajatuksin kun ensimmäisellä kerrallakin.

Asetuin 3.9 2011 Ruskamaratonin lähtöviivalle.

Nyt vain syyt ovat toisenlaisia.

Kesällä olin joutunut sydänoireitteni takia sairaalaan, ja jatkotutkimuksissa havaittiin sitten aortan laajenemista ja läppävuotoja.

Minkään rasittavan liikunnan ei katsottu enää minulle sopivaksi harrastukseksi taikka työksi.

Lähdinkin maratonille aika tunnustelevalla vauhdilla, puolimatkan saavutin ajassa 1.32.53.

Kilpailun nopeimmat 5 kilometrin pätkät olivat 20-25 kilometriin (21.01) ja 25-30 kilometriin (21.16).

Maalilinjan saavutin ajassa 3.05.51 joka oli elämäni toiseksi huonoin maratonaika, mutta riitti aika kuitenkin 60 vuotiaiden sarjan voittoon.

Toisen puolikkaan ajaksi tuli näin ollen 1.32.58 eli vauhdinjaollisesti ihan hyvä.

Aikahan ei mitenkään kummonen ollut, olihan puolikas kesänaikana kuitenkin kulkenut alle 1.23 Tietynlaista varovaisuutta noudatin, ja liikaa itseäni rasittamatta juoksun juoksin.

Kohdallani tuskin enää maratonia tulee juostua, joten siinä net ensimmäinen ja viimeinen.