Siinähän se on päivä mennyt hikikarpaloita otsaltapyyhkiessä.

Sieltä merestä se putkahti jälleen aamulla aurinko näkyviin.
Oli aika lähteä lenkille, juoksentelin 17 kilometriä.
Crevilenten suuntaan ja takaisin pulukopeilta koukaten.
Matkalla näin nuoremmankin Rovaniemeläis juoksijan, Keskipoikelan Kalle oli matkalla reissunsa viimeiselle lenkille.
On tämä Torreviejan alue niin laaja ja hyviä juoksureittejä paljon, että saattaa mennä pitkäänkin ennen kun lenkillä samoille poluille yhtäaikaa sattuu.

Minulla tulee täällä oloa tänään kaksikuukautta täyteen, aika on mennyt kun siivillä, onneksi on vielä reilu kuukausi ennen kun pitää lentoasemaa kohden suunnistaa.

Päivää voi vietellä vaikka kattoterassilla makaillen ja poutapilviä tarkkaillen, mukavasta  +24 asteen säästä nauttien.

Iltapäivällä lähdin kävelylle 10 puistonpenkin taktiikalla, lämpömittarit kävelyreittini varrella näyttivät + 25 - 26 asteen varjolämpötiloja. Ylensäkin näin talviaikaan päivän ylliin lämpötila mitataan noin kello kuudentoista aikoihin.

Iltapäivän kahvit kangsteriporukka joi sitten parvekkeella.

Hah,,,hahaaa

Mukava kesäkeli, jovain se mulle passaa.

Tänään oli aika lämmin päivä vaikka taivas oli jonkinlaisten utupilvien varjostama koko päivän.
Aamulla lähdin juoksulenkille ennen auringon nousua, ulkona oli selvä lyhkästen juoksuvarusteiden keli-

Auringon tehdessä nousuaan olin La Matan rantamaisemissa, ja tuntui ihan siltä että taivas on tänään liian matalalla.

Laskuvesi ei rannalla ollut aivan parhaimmillaan, niinpä siirryin juoksemaan luonnopuiston ja radanpohjan maisemiin.

Kävin myös suolajärven rantaa tutkiskelemassa, kaukana horisontissa siintää Torreviejan keskusta.
Lenkille tuli mittaa 21 kilometriä, ja se saa jäädä päivän ainoaksi juoksulenkiksi.
Harvoinpa nykyään kahtalenkkiä enää samalle päivälle saakaan.

Päivällä kävin hiljalleen pyöräilemässä maisemia katsellen, kun tänäänki oli niin lepposan lämmin ilma, matkaa maisemapyöräilyssä tuli 34 kilometrin verran.

Iltapäivällä istuskelin parvekkeella, ja napsaisin uunosta kuvan kun se on lähdössä hiuksen katkaisuun, saa nähdä intoutuuko uuno vielä illanmittaan kolmannelle lenkille, mulle riitti se yksikin.

Kadunvarressa näkyy aina niin huippupuhdas naapurin tytön mini.

Elämä on valintoja täynnä.

Tänään lähdin aamulenkille ennen auringon nousua, ongelmaa piisasi taasen siinä millaisen vaatetuksen lenkille laittaisi.
Kun ei ole vielä ulkona käynyt ei tiedä onko ulkona lyhyen housun ja paidan keli, vai pitääkö päälle kiskoa pitempää rikoota ja verryttelypuseroa, ja mitä vahvuutta.
Tiedysti on lämpömittari, mutta kun aina ei tahdo uskoa sitäkään.
No tänään pukeutuminen onnistui aika kohdilleen, tosin vastaantulleilla Espanjalais lenkkeilijöillä oli kaikila lyhkäset urheiluasut, ja meikäläisellä ohkaset pitkät trikoot.

Aurinkon noustessa olin jo balmupuistikon kohdilla, josta käännyin takaisin, aamun lenkille tuli mittaa 17 kilometriä.

Täällä pidetään katujen siisteydestä hyvää huolta, joka aamu rantakadut pestään oikein pesuaineen kera.

Samoin uimarannat puhdistetaan ja hiekka tasoitetaan joka aamu, vaikka nyt ei ollaankin varsinaisella uimarantakaudella.

Aamulenkkini jälkeen makailin kattoterassilla auringon mukavasti lämmittäessä päiväuniani.
Tosin kattoterassille mennesäni ensin luulin että 'kämppis uuno' on käynyt järjestämässä terassikalustuksen uuteen järjestykseen.

Saattoi se tosin olla että eilisellä tuulellakin oli sormensa pelissä.

Iltapäivällä kävin sitten lyhkäsen juoksulenkin, nyt ei sitten pukeutuminen aiheuttanut päänvaivaa, ainoa vaihtoehto siihen keliin oli hiaton paita lyhkäsin juoksuhousuin.
Mutta juoksunautinto lenkiltä puuttui väsytti ja jalat eivät olisi halunneet juosta.

Huomenna sitten teen sitä tai tätä, ja mikä parasta voin olla vaikka tekemättä mitään jos siltä tuntuu.
Että silleen täällä Espanjanmaalla.

Niin seuraava kilpailuhan meillä on tarkoitus juosta tuolla Orihuelassa ensi sunnuntaina.
Keli vain näyttä asettavan haasteita, tuulta lupaillaan aika hurjasti.
Mutta onhan tässä vielä päiiviä ennusteet voivat muuttuakkin.

Ei onnistunut juoksuyritys.

Aamulla yritin pientä muutaman kilometrin aamuhölkkää, mutta ei se onnistunut.
Tuntu että aivot hölskyvät päässä, eikä horisontti pysy vaakatasossa, 
niinpä juoksu jäi puoleen kilometriin, ja palailin kämpille kävellen.
Kyllä ne tälläviikolla lenkkikengät ovat joutaneet olemaan vaikka sähköjohdoilla kuivumassa.

Lähdin sitten pyöräilemään, sellainen hidas pyöräily niinkin onnistuu kun se on sillälailla tasasempaa menoa.

Päivän pyörälenkiksi valikoitui tuollainen 56 kilometrin lenkki, jonka kiertämiseen meni 2 tuntia 50 minuttia.

                      Kevät se on tulossa kun nuo puutkin jo kukkii.

Mulla on huono kasvien tuntemus, eteenkin jos ne eivät ole Suomessa luonnonvaraisesti kasvavia, joten veikkaukseksi puista asettaisin joko mantelipuun tai kirsikkapuun?,
En tiiä eikä minun tarvitsekkaan tietää, mutta kauniisti kuitenkin kukkivat.

Yritänpä huomenna uudemman kerran lenkille.

Tästä se taas käyntiin lähtee.

Viimeiset paripäivää onkin mennyt ilman minkäänlaista harjoitusmeininkiä, 
on Flunssa vaivaillut.
Tänään kuitenkin kävin pyöräilemässä Santa Polassa, kaikkine kiemuroineen kaupungissa matkaa kertyi 71 kilometriä ja aikaa kului 3 tuntia 40 minuttia.

                                 Santa Polan rantakatua.

                                    Santa Polan suolaa.

                                     Flamingot Santa Polassa.

Tänään vähän tökki.

Tänään oli tarkoitus aamun lenkillä juosta reilu kympin lenkki, ja lähteä sen jälkeen pitemmälle pyörälenkille, joko Santa Polaan tai Elcheen.
Totuus oli toisenlainen.
Aamulla kun lähdin juoksemaan, heti tuntui että nyt ei kaikki ole kohdallaan.
Neljä kilometriä hölkättyäni jalat olivat aivan voimattomat, ja kun pysähdyin jalat ihan tärisi ja olo oli aika paha.
Niinpä lähdin kävelemään takaisin asuntoa kohti, tuntui että on pakko istua lepäämään mutta sitten olisi iskenyt kylmänhorkka, juoksuvaatteissa ennen auringon nousua.
Asunnolle päästyä piti makoilla parituntia enne kun jaksoi edes lenkkivehkeet riisua.
Senjälkeen teetä ja leipää, ja viellä toista tuntia makailua, jonka jälkeen lähdin ulos, pitkään piti vielä istuskella rantakallioilla enne kun jaksoi kävelylle lähteä.

Siinä merelle katsellessa tuli mieleen eräs asiakkaani, joka oli Lapin tunturialueelta Rovaniemelle muuttanut, hänellä oli tapana sanoa "Aina välillä on pakko päästä tunturinlaelle että näkee kauas, muuten alkaa ahdistaa".
Olen itsekkin huomannut kuinka rauhoittavaa on katsella esim aavalle merelle.

Iltapäivästä yrittelin sitten uudelle lenkille, väsynyttä oli meno mutta ei kuitenkaan sellaista sippaamista tapahtunut. Ehkäpä se sitten huomenna taasen on parempi päivä.

Kyllähän sen tästä sunnuntaipäivän kisakuvastakin näkee, nuoretmiehet painaa pää pystyssä, rintakaarella ja polvikin nousee korkeammalle, vanhus kun yrittää perässä tulla katse enemmänkin etsiskelee, olisiko tässä pehmeää hiekkamaata hautapaikaksi.

Keksinnöistä paras aurinko.

Tammikuu päättyi näin näyttävään auringonlaskuun.

Helmikuun eka päivä meni lähinnä kattoterassilla vetelehtien.

No kävin minä pari juoksulenkkiäkin tekemässä.

Kyllä kesäinen keli on niin mukavaa.