Cooperin testi.

Mister Kenneth H Cooper on syyllinen siihen miksi kokoonnuimme tänään Torreviejan urheilukentälle.

Minulle tämä oli elämäni toinen Cooperin testi, se ensimmäinenkin on juostuna tuolla samalla Torreviejan kentällä. Tänään matkaa taittui vaatimattomat 2735 metriä, ja sehän noiden laskukaavojen mukaan antaa maksimi hapenotoksi n.49 ml/kg, tähän on tultu.
Minulta on usein kysytty eikö teillä armeijassa juostu Cooperia?.
No ei kun Mr:Cooper ei ollut vielä keksinyt koko testiä, oon mie vain niin vanha.
Niin siinä ensimmäisessä Cooperissa meni 2952 m, ja vuosi oli 2012.

Niin tuolla armeijassa meillä oli sellainen kuntorata testi, jossa juostiin ehkä noin 2,5 kilometriä, ja välillä oli kaikenlaisia esteitä ylitettävänä ja alitettavana, ja lopuksi oli leuanveto, maksimipisteet leuanvedossa sai jollain 12-15 suorituksella (en muista).
Itse olin tullut armeijaan suoraan metsätöistä, ja olin tuolloin vielä hoikkapoika (mitä en kyllä ollut enää sotaväen päättyessä) ja voimatasapainot oli kohdillaan.
Urheilijan luonnollani päätin vähän näyttää leuanvedon mallia, kun olin vetänyt vajaan 20 leukaa, kajahti karjaisu "apinat pois tangolta että muutkin pääsee",
Että se siitä näytöksestä.

Taas tuli kuljailtua yksi päivä elämästäni.

Edellinen yö oli aika lämmin, kun heräilin vähän ennen viittä keittelemään aamukahvia, oli jo Altoksenmäellä mittarissa 21 plusastetta.
Niinpä jo ennen auringon nousua piti lähteä kuljailemaan tuonne ulos, aamulenkille ja odottelemaan millainen auringon nousu tänään tulee.

    La Matassassa odottelin auringon nousevan.

No nousihan se aurinko viimeinkin, mutta sitten pientä pilviverhoa veti taivaalle koko päiväksi, mutta lämmintä piisasi koko päivän, ylimmillään siinä 24 - 25 asteen tietämissä.
Lappilaisille tietoksi ne olivat plus asteita, eikä miinusasteita.

Muuten päivä kului turhan kuljailussa, niin kun lomalaisella kuuluukin.

Taas oltiin kisailemassa.

Tänään oli vuorossa 5 kilometrin katujuoksu tuolla Fulgensiossa.
Jos Crevilentessä oli mäkiä, niin täällä niitä nousuja olisi pitänyt hakea 'vatupassin' kanssa, jos sanoisin korkeueron olevan metrin, taitaisivat haukkua liijoittelijaksi.

                      Tämänkokoisella porukalla juoksimme tänään.

                             Marja ja minä päästiin pokalleille.

Tämä kisa järjestettiin ensimmäistä kertaa, mutta järjestelyt pelasivat loistavasti, tuloksetkin olivat ilmoitustaululla heti kohta maaliviivan ylitettyä.
Kilpailu juostiin kahtena 2,5 kilometrin kierroksena, mutta matka taisi olla hieman vajaa koska Garmin näytti juoksemakseni matkaksi 4780 metriä.
Aikani oli 19.23 ja sijoitus toinen kuusikymppisissä.

Tulokset

Siinä se vuosi kuluu.

Nyt elellään jo vuoden toista päivää, tämän näköisenä aurinko heräili kattoterassilta katsottuna.

Aamupäivästä pientä harsopilveä varjosti aurinkoa, mutta iltapäiväksi nekin pilvet haihtuivat.

Tällainen huhuilija on kattoterassin vakio vieras, mikähän mahtaa olla linnun rotu tai lajimääritelmä.

Juoksemaan en saanut tänäänkään itseäni pakotettua, mutta kävin kuitenkin pyöräilemässä vajaat kolme tuntia, jona aikana matkka Garminiin tuli 56 kilometriä.
Pyöräili samalla suunnalla missä huomenna olisi tarkoitus juosta kisastartti, matkana 5 kilometriä.
Reitti pitäisi olla aivan tasainen, kun ei niillä seuduilla ole pienintäkään mäen nyppylää.

Tässä näkemys Garminin silmin päivän pyöräilystä.

Vuosi on vaihtunut

Eilen kirmasimme vuoden viimeisen kisan tuolla Crevilentessä.

Tästä on muodostunut Caffin porukalle jo perinne,
Matkana on 10 kilometriä kaupungin alueella sahaillen mäkiä ylös ja alas, 
eikä reitiltä mutkiakaan puutu, mutta tunnelma on korkealla ja meteliä ja meinikiä piisaa.

                   Tällaista syheröä on reitti.

         Korkeuskäyrä näyttää kuvan ettei siellä tasamaata lasketella.

Oma aikani oli jotain 49.30 luokkaa, joten huononnusta viimevuoteen se tuttu seitsämisen minuttia.

Tulokset ilmaantuvat tähän, jahka ajanottajat selviäävät uudenvuoden juhlinnastaan.

Aurinko on noussut pilvettömälle taivaalle aloittamaan vuoden 2016 urakkaansa, pitää katella mitä itse päivänmittaan puuhailee.

Niin paljonhan meitä siellä oli.

Niin olihahan siellä mukana myös Suomalaisen Jortikan suvun Espanjalaishaaran osanottaja.

Myös Pamela Anderson oli kokeilemassa miten se juoksu asfaltilla kulkee, kun on vain niillä hiekkarannoilla harjoitellut.

Eletään kun vuoden viimeistä päivää.

                         

Tämä vuosi on kohta eletty, juoksun osalta kävi niin kun kuukausi sitten vähän ounastelinkin.
Vuoden juoksukilometrit jäävät sitten alle 3000 kilometrin,
Tällaista on sattunut viimeksi 37 vuotta sitten, kun ei huomioida vuotta 2008 jolloin akillesjänne katkesi ja kilometrit jäivät 275 kilometriin.
Niinpä putosin omassa luokittelussani satunnaisten kuntoilijoiden joukkoon.

Vuosi on muutenkin ollut kunnon osalta aikapaljon huonompi kun edellinen, 
Kun ei vain ole jaksanut.
Sydäntutkimukset eivät kyllä kovinpaljon huonommasta tilanteesta kertoneet, edelliseen vuoteen verrattuna. Mutta kun se oleminen ja eläminen kertoo...

Tästä vuoden yhteenvedon kirjoittamisestakaan ei meinaa tulla mitään, kirjoitus meinaa aina ryöstäytyä kun olisin kirjoittamassa elämäni tilinpäätöstä.

No päätetään juoksemisenosalta vuosi kuten jo useana vuotena, illalla juoksen Crevilenten uudenvuoden juoksussa kympin mäkisen ja mutkaisen reitin, ihan vain kuntoilu ja nautiskelumielellä.

Viimevuodelta ei niitä elämän positiivisia tapahtumia nyt vain mitään tule mieleen, joten lopetan niiden mietiskelyn.
Yritän alkavalle vuodelle keksiä jotain joka tuntuu positiiviselta vielä vuoden lopullakin, jos yhteenvetoa vuodesta vielä olen naputtelemassa.

Eipä muuta kun Hyvää vuodenvaihdetta, ja suorastaan Loistavaa vuotta 2016 blokini lukijoille.

Koiranpaskapolisin virka kiinnostaisi.

Aamupäivästä pyöräilin 2 tuntia 40 minuttia matkaa taittui 50 kilometriä.

Sen jälkeen jo nälkä ilmoitteli olemassaolostaan, söin lohta ja perunaa, jonka jälkeen kävelin jälkiruuaksi Suomibaarille munkkikahville.

Kävellessäni totesin että kyllä kaduilla on runsaasti koiranpaskakasoja.
Siitä tuli mieleen että voisin jäädä tänne koiranpaskapolisiksi.
Siinä ei varmaan kovinpaljon kielitaitoakaan tarvittaisi, kuvaisi vain tapahtuman ja koiranomistajan paperit ja löis valmiin sakkolapun kouraan.
Eli vähän niinkuin pysäköinninvalvojatkin.

Iltapäivällä kävin sitten 7 kilometriä hölkkäilemässä.
Matkalla näin pari Suomalaista huippukävelijää, lujaa menivät.