tiistai 21. tammikuuta 2014

Pitkä on ammattiurheilijan päivä.

Palkintorahojen hakureissu no:1

Aamulla yhdeksän aikaan Kari tuli hakemaan meitä Santa Polaan, meillä näet Uunon kanssa oli vielä sunnuntain juoksun palkintorahat kuittaamatta.
Ensi suunnistimme kalastajien talolle, josta saamamme lapun mukaan rahat saisi.
No ne rahat olisi saanut sieltä kisapäivänä, avuliaasti siellä oleva mieshenkilö ohjasi meidät menemään kaupungintalolle.
Siellä taasen polisimies soitteli vähän aikaa, ja antoi lapun jossa oli sähköpostiosoite, johon käski olla yhdeydessä.

No jotta ei olisi tullut turhaa Santa Polan reissua oli aika turvautua parturi Pacoon.
Siinä on ystävällinen ja auttava mies, monet kerrat hän on palkinto ja tulosasioissa auttanut meitä Suomalaisia juoksijoita, niin nytkin.
Paco kävi siestansa aikana hakemassa urheiluseuralta palkintosekkimme jotka saimme sitten kello 16 aikoihin,
Sitten alkoi pankin etsintä, sekin rahaksimuuttamista varten.
No pankit oli jo tältä päivältä sulkeutuneet, ja rahat jäi saamatta.

Olemme jo Uunon kanssa henkisesti valmistautuneet siihen että, teemme vielä pyöräretken Santa Polaan.
Pitää vielä yrittää jospa ne shekit saisi rahaksi muutettua täällä Torreviejan pankissakin.
Kaikkihan täällä Espanjassa ei käy kun Strömmsössä, näihin palkintorahojen lunastuksiin on aina sisältynyt muutaman päivän uurastus.
Toki nyt menee omaan piikkiin se ettei heti kisan jälkeen mennyt rahojenperään kyselemään.
Kotona olimme rahanhakureissulta viiden jälkeen, siihen sitten parintunnin juoksulenkki, niin tulihan siinä urheiluasioiden parissa reipas 11 tunnin päivä.
Semmosta on ammattiurheilijan elämä  ;-)


Uuno ja Kari 

Huomenna yritetään shekkejä vaihtaa täällä Torreviejassa, jos ei onnistu ei kun pyöränkeulat kohden Santa Polaa ja kampien pyöritystä, kyllä se siitä lähtee.

5 kommenttia:

  1. Saapa nähä lähteekö.....perse on jo hellänä tämänki päivän toivottomista ja välillä toivollisistakin yrityksistä....totta puhut.....ammattiurheilijan ura on aika muhkurainen, ainakin tässä uran alkuvaiheessa...

    VastaaPoista
  2. Älkää antako äijät periksi,nyt on kyse periaatteesta. Hitto kun näitä blogejanne on hauska lukea. Talven jatkoja sinne lämpimään täältä kylmästä koti-Suomesta!

    VastaaPoista
  3. Periksihän me ei anneta koskaan, ainakaan niinkauan kun rahaa riittää.
    Tänään tehtiin jo palkintorahan hakureissu no: 2, siitä myöhemmin voi lukea blogitekstistä.

    VastaaPoista
  4. Juu...eipä tarvihe kummonen ennustelija olla, kun arvaa tän päivän tuloksen. Uuno olis köyhtynny kympin, jos olis vedonlyöjiä ollu maisemissa...periksi EI kyllä ennää anneta yhtään centtijä...

    VastaaPoista
  5. Tässä se urheilijan sisu tulee esiin.
    Tavallinen pulliainen ei moisten summien takia viitsi edes pankkiin lähteä.
    Ja periaatteet on tärkeämpiä kun lopputulos, halvempaahan olisi tuollaisille summille jättää ne kilpailun järjestäjän iloksi.

    VastaaPoista