lauantai 4. heinäkuuta 2020

Jäsenissä tuntu kuolonkankeus.

"Ihmiset elävät huomista varten, koska ylihuomen on epävarma". (Friedrich Nietzsche)

Muinaiset faaraot jo käsittivät sen ettei elämällä ole niin väliä.
Kaiken elämänsä rakentelivat kolmiomökkiä ruumista varten, hyvin rakennetussa hautakammiossa voi viettää tuhansia vuosia ruumiina.

Oliskohan niitä rakennuspiirrustuksia vielä saatavilla.
No taitaa se mulla olla jo liian myöhästä alkaa rakennushommiin, saattaa kalmankankeus ennätää ennen kolmiomökin valmistumista, niin eikä mulla ole tonttiakaan.

Tuli vain mieleen, kun kävin tänään pisiimmän juoksulenkin pitkiin aikoihin, ja lopussa askel oli jo aika kankeaa ja väsynyttä.
Juoksumatkaa tuli 26 klometriä ja aikaa se otti 2 t 20 min.
Tätä pitemmän lenkin olen juossut viimeksi tasan neljävuotta sitten, 
4.7 2016 juoksin 32 kilometriä.
Sillon lenkipäivän iltana jouduinkin sitten tekemään vierailun lääkärinpakeille.

Ei sitä nuori terve henkilö voi tietää kuinka kovaa hommaa juoksu on. 
Se selviää vasta sitten vanhuuden ja sairauksien iskiessä.

Saunomisen jälkeen käveleksin Saarenkylän urheilukentälle katselemaan kisoja.
Tavallisen anemiset oli kisat.


Naiset 100 m.
Miehet 400 m.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti