Maanantai oli Quiron päivä, olin odottanut että katetri poistetaan, ja olotila normalisoituisi sellaiseksi että nesteenpoiston itse hallitsisi ilman apuvälineitä.
Mutta ei kuseminen ole ihmisen vallassa, vaan se on kusen vallassa..
Otettiinhan se letku pois, mutta se nesteen poisto oli sellaista hiljaista lirutusta, ja virtsarakkoon jäi luvattoman paljon nestettä.
Letkutta yritetään mennä, mutta hätäensiapuun käskettiin tulla jos virtsantulo loppuu.
Eilinen päivä oli sitten tuskaa täynnä, ja vessakäynnit viidenminuutinvälein,
yö oli jo helpompi, jopa puolentunnin unipätkiäkin sain.
Ehkä tämä tästä...
Minähän olen luonteeltani optimisti, vaikka ulospäin yritänkin näytellä perus pessimistiä.
Tänne Torreviejaankin lähdin elämäni viimeiselle ulkomaanmatkalle,
(Jos satun joskus Haaparannalla pistäytymään, sitä nyt ei lasketa ulkomaanmatkaksi),
Ja ennen kaikkea juoksemaan 'juoksu-urani' viimeisen ulkomaankisan.
Mutta se kisanjuokseminen on vielä pitkässä kuusessa, mutta olen optimistinen, ehkäpä sittenkin.
On sanonta että torstai on toivoa täynnä, mutta voi sitä tiistainakin toivoa, palataan asiaan myöhemmin.
😐😐😐😐😐😐😐😐😐
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti