Ensi viikonvaihteessa ratkotaan Suomenmestaruuksia Lahdessa.
Kuinkahan paljon kovempia tuloksia nyt mahdetaan tehdä kun 50 vuotta sitten, onhan radat ja piikkarit kehittyneet paljon entisaikoja paremmiksi.
Näin kestävyysjuoksun ystävänä, tarkastelen miesten ja naisten pisintä juoksumatkaa 50 vuotta sitten.
Pekka Päivärinta 28.28.6
Tapio Kantanen 28.30.0
Lasse Vireen 28.31.6
Naisten pisiin juoksumatkahan tuohon aikaan oli 3000 m.
1. Pirjo Vihonen 9.16.6
2. Nina Holmen 9.24.4
3. Irja Pettinen 9.39.0
🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃
Tänään omaliikunta kympin hölkkätaaperrus aamulla, Saarenkylän urheilukentällä seisoskelua ja kisojen seurantaa.
Vanhalta tuntui olo, tulihan tänään täyteen 74 vuotta elettyä elämää,
Huomenna sitten onkin virallisissa papereissa oleva ikääntymispäiväni.
Hoh hoijaa... Saispa peruutettua aikaa, puolisataavuottakaan taaksepäin..
Onnittelut syntmäpäivänä.
VastaaPoistaKiitti.
VastaaPoistaHuomasin juuri, kaikki nuo miesjuoksijat ja Irja Pettinen ovat syntyneet samana vuona kun minäkin -49
Nina Holmen -51 ja Pirjo Vihonen -47
Pohjat oli pojilla kunnossa, toisin kuin nykyaikana. Helppoahan siinä on lahjattomankin ollut juosta alle puolen tunnin, kun ei ole juuri ollut muuta tekemistä kuin juosta 200 km viikkoja vuodesta toiseen.
VastaaPoistasaa sitä juosta 200km viikossa eikä kaikilla näy missään on nähty.
PoistaPohjat oli kyllä tuohon aikaa juoksijoilla kunnossa, kymmenentuhannen kilometrin vuosia vetivät useimmat kärkipään juoksijat vuosikausia peräkkäin.
VastaaPoista??? mutta mitä meinaat sillä että ei ollut muuta tekemistä ??
Tuohon aikaan suurin osa noistakin kymppitonnin juoksijoista oli ihan normaaleissa ansiotöissä.
esim. tuonkin kisan voittaja oli koko juoksu uransa ansiotyössä.
Siihen aikaan myös työelämässä vuotuinen työaika oli huomattavasti pitempi kun nykyään.
Nykyään tuskin kukaan sen tasoinen juoksija jolla on juostuna aika, joka olisi tuohonkin kisaan oikeuttanut tekee säännöllistä ansiotyötä, korkeintaan jotain somettamista tai muuta hömppää.
Nykyään jo monet kylätasolla juoksevatkin, keplottelevat vailla säännöllistä työpaikkaa, tai jatkavat opiskeluja tahdilla opiskelusta eläkkeelle, että jää aikaa harrastaa urheilua.
Ja eihän siinä sinäänsä mitään niin pahaa olekkaan, mutta se ei tuolloin 70 luvun alkupuolelle, sellainen yhtälö toiminut.
Toki tuolloinkin maailman ja olympiatason urheilijoista suurin osa oli päätoimisia urheilijoita, vaikka silloin elettiin vielä ruskeiden kirjekuorien aikaa....
(Esim. kenkien nostaminen ylös juoksun jälkeen, aiheutti kuulusteluun kutsun, onko kyseessä ammattiurheilija.)
kyllä olen olan kans samaa mieltä kyllä jätkät silloin oli työ elämässä ja nykyään kyllä tehään aivan ammattimaisesti,vaikka ei tuo ihan siltä näytä.kyllä päivärinta,viren,tuominen päihittäs nämä meiän juoksijat men tullen.kyllä tämä tosi.terv.kake.
VastaaPoistaKun tänään kysyttiin mistä löytyy veteraanien Ruotsinennätykset en ollut tietokoneeni lähellä, niin en pystynyt vastaamaan selkeästi.
VastaaPoistaLupasin laittaa tiedon blogiini tämän päivän aikana, tässä osoite: https://www.friidrottsstatistik.se/recordsswesr.php?lang=swe
Kauttaaltaan niin miehissä kun naisissakin mielestäni hiukan Suomenennätyksiä parempia?
En tosin viitsinyt alkaan niitä vertailemaan, mielipide vain minun mututuntuma.
Olihan noilla juoksijoilla jotka reenasivat jo 60 luvulla se riesa ettei juoksuharjoittelua katsottu hyvällä. Laiskoina pitivät. Piti juosta metssä piilossa tai juosta piiloon jos joku tuli vastaan.
VastaaPoistaOllille myöhästyneet onnittelut.