Kumman näköinen sieni ?
Minkähän lie niminen?
Minä en oikeastaan tunne kun kärpässienen, no ehkä korvasienenkin.
Johtuisiko siitä että yliopisto-opinnot on jääneet käymättä, siltä saralta tullut vain hikipaita sponsorointia.
Yleisurheilupuolelta SM-tason kilpailut tältä vuodelta on maratonia vaille kilpailtu.
Heikosti nykyään on halukkuutta Lappilaisilla SM-kisoihin osallistua, maastoihin, tiejuoksuihin ja maratonille olisi toki monelle mahdollista osallistua, mutta haluja osallistua näyttää puuttuvan.
Kalevankisat on vähän eri asia, tulosrajat voivat tulla esteeksi kisoihin pääsylle.
Itselläni viimeinen yleisensarjan SM-kisa tuli juostua 2007 Äännekoskella maantiejuoksussa.
Lähdin mukaan kun muitakin Lappilaisia oli lähdössä, ja mukaan pyydettiin.
Olin silloin iältäni parikuukautta vaille 58 vuotias, ja kisan vanhin osanottaja yli 13 vuoden erolla seuraavaksi vanhimpaan.
Kisaan starttasi 43 juoksijaa, ja en toki ollut se viimeinen, vaikka olin se vanhin juoksija.
Sijoitukseni oli 31. ajalla 1:17:14 ja puolimaraton oli tietysti juostava matka.
 |
| Kisan viimeiset kilometrit menossa. |
Lappilais juoksijoita kisassa oli, kolme nuorissa naisissa, yksi naistensarjassa ja kolme tuossa miesten matkalla.
Pari mitaliakin Lappiin kisoista tuli.
Sateinen ilma, ruskanvärejäkin puissa jo havaittavissa, ja tuulessa koivuista lehtiä irtoaa.
Syksy tiukentaa otettaan, kuinka me tästä selvitään.
Taitaa olla suomuorakas tuo kuvan sieni
VastaaPoistaja männyn sellainen jo kuusia ei ollut lähettyvillä
PoistaAi.. En ole koskaan kuullutkaan sellaisesta sienestä.
VastaaPoistaTuolla luonnossa liikkuessa useinkin tulee mieleen, mikähän kukka tai kasvi tuokin on, tai mikähän lintu tuollaisella äänellä laulaa.
Se on aika vähäistä tuo tietämys, vaikka on maaseudulla syntynyt, ja aina luonnossa liikkunut.
Eriskummallinen kisareitti oli tuolla Äänekosken Sm-puolimaratonilla. Ei kaikista nopein mahdollinen reitti kyllä ollut, mutta ei hidaskaan. Levin vanha reitti on paras, millä olen koskaan juossut, vaikkakaan ei kaikista nopein. Sen mitä nykyisestä reitistä olen kuullut puhuttavan, niin mieluummin menen sitten vaikka sieniretkelle, kuin sinne juoksemaan.
VastaaPoistaKyllä minäkin pidin vanhasta Levin reitistä, ja yleensäkin olen edestakaisista reiteistä pitänyt.
VastaaPoistaEn vain tiedä miksi.
Ei nykyinenkään ruskan reitti hidas ole, nousut ovat lyhempiä ja jyrkempiä kun laskuosuudet.
Hyvä alamäkijuoksija pystyy laskettelemaan pitkät matkat ylivauhdilla, tasamaavauhtiin verrattuna.
Toki se vaatii ettei niitä nousuosuuksia vedä liian tiukille.
Moni tosin juoksee heti lähdön jälkeisen kahdenkilometrin nousuosuuden liian lujaa, sen jälkeen kun on kolmekilometriä laskua, sen kun siihen vielä runttaa ylinopealla askelluksella, alkaakin ennätyshaaveet olla siinä.
Lähdönjälkeen kun vedetään lihaksisto hapoille, ja sen perään ylinopealla askelluksella jatketaan alamäkeen, lihaksia hermottava hermosto ajautuu ikään kun ylikierroksille, ja väsyy.
Elimistön jo käynnistyttyä ja saavutettua normaalin kilpajuoksuolotilan, ei hermoston väsyminen yleensä muodostu ongelmaksi vastaavissa tapauksissakaan.
Itselleni ei tuollainen reitti sepelvaltimotautisena sovi, ylämäessä vauhti putoaa taaperrustasolle.
Itselle mieluisin puolikaan reitti olisi tasamaata vailla liikoja mutkia.
Santa Polassa Espanjassa kyllä aikahyvä reitti, ei juuri mäkiä ja pitkiä matkoja juostaan aika suoraa reittiä.
Mutta kun kisassa on tuhansia osanottajia, ei niitä kaarre ja mutkaosuuksia pysty juoksemaan lyhyintä mahdollista linjaa, ja niitä juoksijoiden ohituksiakin tulle paljon.
Juostu kisamatka tulee näin pitemmäksi.
Tämä ei tietenkään koske kärkipään kovia menijöitä.
Parhaimmillaan tuossa juoksussa minun kanssa samalla minuutilla on maaliin tullut yli 80 juoksijaa.
Joten ei siellä yksi tarvitse juossa.
Santa Polan reittiennätykset ovat tosi kovaa tasoa, tummat tytöt ja miehet ovat siitä pitäneet huolen.
Liian kova alkuvauhti on tietenkin harrastelijatasolla pääsyy alisuorittamiseen, ja itsekin olen tehnyt sen virheen lukuisia kertoja joskus 2000-luvun vuosina. Hyytyminen oli itsellä sitä pahempaa, mitä vähemmän olin kilometrejä kerännyt koneeseen edeltävien viikkojen aikana. Jos ei nauti määräharjoittelusta, niin ei varmasti koskaan kehity omaan maksimiinsa, tai edes sen lähelle.
VastaaPoistaOlen toki nähnyt monia kirjoituksia, joissa kova juoksija kertoo vihanneensa harjoittelua. Eivät kuitenkaan tainneet olla afrikkalaisia. Kyllä se kaikki lähtee sieltä lapsuudesta tai nuoruudesta, ja että uskaltaa kerätä koviakin kilometrimääriä. Itselläni nuo molemmat kehitysvaiheet jäivät tosin kokematta, mutta myöhempien vaiheiden karut kokemukset opettivat, että juoksijaksi tullaan vain juoksemalla riittävän paljon.
On olemassa vanha ja kulunut sanonta: ei se määrä tapa vaan vauhti. Se ei kyllä koskaan menetä merkitystään.
Ihan samaa mieltä, huippujuoksijat lähes aina juoksevat maratonilla jälkimmäisen puoliskon lujempaa.
VastaaPoistaUseat useita maratoneja juosseista alemman tason juoksijoista eivät eläessään juokse yhtäkään maratonia niin ettei se toinen puolikas olisi hitaampi.
Pitkät juoksumatkat vaativat niitä peruslenkkinä juostuja kilometrejä, ja paljon.
Mutta huumorilla... heh.
Kirjaimellisesti ajateltuna.
Olen ollut kotimaassa mukana kolmessa kilpailussa ja ulkomailla vähintään yhdessä, joissa juoksija on kuollut matkalle, ja nämä kaikki ovat olleet pitemmän matkan kisoja, ja menehtyneet juoksijat eivät niitä kaikkein nopeimpia juoksijoita.
Vauhdikkaista pikajuoksijoista en ole nähnyt kenenkään juoksussa kuolleen.
No nämä oli taas näitä...
Niin johonkihan se on joskus kuoltava .edellisille juoksijoille se sattui juoksun aikana.Ei tarvinnut kroonikkona kitua.Eli paras paikka sattui lähdölle.
VastaaPoistaNiin minäkin tahtoisin lähteä, lappurinnassa maaliviivallekaatuen juoksun päätteeksi.
VastaaPoista