Siinä on komealle paikalle rakennettu laavu.
No eihän se minun lounas ollut varmaan sitä mitä kunkulle tarjottiin, varmaan söivät poronpaistia tai loimulohta, ym. lapinherkkuja.
Mutta hyvältä se nälkäiselle maistu Lidlin halvin käristemakkarakin.
Se vain kaatuminen tapahtui tälläkin reissulla, ja sääressä on taasen ruhjetta ja kipua.
Ei yhtään viikkoa pääse kaatumatta tai ettei johonkin törmää, se minun näkö on jo niin huono.
Paljon on sairauksia ja vaivoja tullut viimeisen kolmen neljän vuoden aikana.
Osa sairauksista vääjäämättä johtaa kuolemaankin ennemmin tai myöhemmin, mutta jos saisin yhden vaivan valita pois, niin ilman muuta tuo näkökyvyn heikkeneminen olisi valintani, se vaikeuttaa niin paljon elämääni.
Jonkunlaista paranemista on tuosta lihaskadosta tullut.
Huhtikuun loppupuolella painoni oli jo tippunut 52 kiloon, enkä jaksanut pitää päätäni pystyssä neljää tuntia pitempään yhteen menoon, pää alkoi kallistumaan kun Harri Kirvesniemellä viidenkympin hiihdossa.
Nyt painoa on hiukan vajaa 59 kiloa, ja pään pystyssä pitämisessäkään ei mitään ongelmia ole.
Eihän ne lihasvoimat ihan normaaleja ole mutta paljon parannusta on tullut tuolta huhti toukokuun tasolta.
Viimeksi kävin tuolla laavulla jotain 20 vuotta sitten. Paistan makkarani mieluummin yksin keskellä metsää kuin jossain yleisellä laavulla, jossa ramppaa puoli kaupunkia. Ei siinä paljon erätunnelmaan pääse.
VastaaPoista