Kiva kisareissu.

Kiva kisareissu Kiimingin maratonjuoksutapahtumaan, kivassa seurassa.

Olipa se kiva juosta lappurinnassa pitkästä aikaa, 

ja saada kisastartti 75 vuotiaiden sarjassakin.

Pientä kauneusvirhettä toki kisaamisessani oli, kotia piti palata Ranuan terveyskeskuksen kautta.

Kiitokset hyvästä avusta Ranuan terveyskeskukseen. 

Oma puolikkaani tärkeimmät tiedot:

Aika -  1:36:08 

Keskisyke - 140

Askelpituus - 1,24 m

Askeltiheys -  171 min.

Askeleen maakosketus - 258 ms.

Pystysuuntainenliike - 7,4 cm

Keskipystysuhde - 5,8 %

Nyt vielä vähän jännittää, pitääkö tästä vielä päivystys vastaanotolle lähteä.

Se on vähän semmoista kun veteraanit urheilee.

Siinä parhaita juoksijoita.

Tulokset:

kuva: Ossi P

Kyllä se kaksimottia kestää ottaa mehua, puolikkaan maaliintulon jälkeen.

Kaiken mailman markkinoita.

Kansainväliset suurmarkkinat käynnistyvät huomenna, mutta jo tänään on telttoja ja kojuja kadut täynnä.

Pitäisikö käydä huomenna syömässä vaikka kenguru hampurilainen, on siinä kyllä omat riskinsä.

Voi vaikka joutua palaamaan kotiin tasajalkahyppelyllä.

Lauantaina minulla olisi sitten kisapäivä, kovin näyttää sateiselta sääennuste juoksupäivälle.

Juostessa se sade ei niin katastrofi ole, mutta kisapaikalle matkustelu kaatosateessa ei kyllä juoksuinnostusta nosta.

Vai olisiko vain parasta vetäytyä suosikkiviinini pariin...

Juoksuajatuksia.

Ekan juoksemani Kiiminki puolikkaan
 juoksusta kuvaa ei ollut, mutta kesän 2006  
muista 10 puolikaasta kuvia löyty
valitsin Terwan.

Ilmoittauduin Kiiminki maratonin puolikkaalle.

Harjoitteluaikaa tubilääkkeen syönnin jälkeen tulee neljä viikkoa, ja niistäkin oikeastaan yksi menee kisaan valmistautumiseen, joten ei taida tossu oikein lennolla olla.

Mutta yritettävähän se on, kun on aikonut seitenvitosten sarjaankin kisastartteja saada. 

Aikaisemmat osallistumiseni tähän kisaan:

2006 - 1:20:33 - 57 v.

2007 - 1:16:12 - 58 v.

2010 - 1:23:05 - 61 v.

2011 - 1:24:35 - 62 v.

2020 - 1:32:18 - 71 v.

Nyt kyllä tulevan tuloksen ennustaminen on vaikeaa, 

mutta kovasti on minuutteja lisää aikaan luvassa.

Wanhat markkinat.

Rovaniemen Wanhat markkinat tuli käytyä.

Paikalla oli myös puukkoseppä Harri Anttila antamassa työnäytöksiä.

Harri muistetaan myös urheilusaavutuksistaan kestävyyspuolen lajeissa.

Väkeä markkinoilla oli, itsellä ei oikein tuo väkijoukoissa liikkuminen luonnista, kun näkökyky on vahvasti rajoittunut. 

Aamulla kävin jonkunlaisen juoksulenkin, eilinen päivä meni palautellessa toissapäivän pitemmästä lenkistä, kun ei vain jaksanut.

Iltapäivällä telkusta yleisurheilua ja suunnistusta, ja niin on tämäkin päivä lusittu.

Vähiksi käy, loppuu lähestyy.

Tuolla tilastokeskuksen laskurilla katon lähtöpäivää.

Ei tässä ole vielä mihinkään kiire, toukokuulle 2026 asti on päiviä luvassa, 

elikkä yli puolitoistavuotta kakkua on jäljellä.

Jo muutamavuosi sitten pyöräilylenkillä tarjouduin San Miguelin seuduilla crematorioon, tuhkattavaksi.

Sanovat oottele siinä, haemme tervaksia tulenvirittelyyn, tulemme sitten sinut hakemaan.

Ilta alkoi hämärtää ja vatsassakin nälkä kurni, en jaksanut odottaa poljeskelin Torreviejaan kämpille.

Niin se jäi sillä kertaa, se tuhkaaminen.

Tänään sitten kävin lentokentällä katsomassa lennoston välineistöä ja lentonäytöstä.

Jos nyt ihan totta puhutaan sotkun makkarat, hernekeitto ja munkkikahvit ne taisi suurimmat vetonaulat paikalle menoon olla.

Lentelihän siellä taivaalla lentokoneitakin, mutta minun kiinnostukseni oli enemmänkin sisäisten nautintojen puolella.

Makkaraa ja sotkun munkkikahvit sain ostettua, mutta hernekeitto jono oli kokoajan useita kymmeniä metrejä pitkä, ja kun olen tunnetusti laiska jonottaja, jäi hernekeiton syönti vain haavekuvaksi. 

🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Aamulla kävin nyky minulle pitkän lenkin 23 kilometriä, 5:52 kilometrivauhdilla.

Hyvä mie!

Tarttis vissiin tehdä jotain.

Suomi jäi ilman palkintosijoituksia olympialaisissa. ei mitalin mitalia.

Mitalitaulukossa on tällä hetkellä 80 maata.

Läntisellä naapurivaltiollamme Ruotsilla on kymmenen mitalisijaa.

Eikö meillä osata, vai eikä viitsitä harjoitella, vai mistä johtuu tämä menestymättömyys?

Itse kävin tänään 11 kilometrin hölkkälenkin, yhden kaatumisen taktiikalla.

Kun se jalka tökkä pieniinkin asfaltissa oleviin patteihin.

Semmosta on lähes sokean elämä.

Hyvä kenkä, kevyt pehmeäpohjainen, ja lähes äänetön New Balance Frech Foam 1080 muistaakseni,
pari kolme vuotta vanhat, ostaessa aika kalliit, nyt ehkä vähän yli satasen, voisi vaikka ostaa uudet kuluneiden tilalle.

Se on yleensä tuo vasen jalka joka tien pintaa hiihtää ja kaikki tien kohoumat löytää. 

Mullahan nuo jalat ovat huomattavasti erimittaiset, vasemman jalan ollessa pitempi, syntymävikoja sekin.

Matin maastojen tuloksia ootellessa kirjoittelin.

Vähän vähemmän väsynyt.

 Ankeamman värinen kusi.

Lääkekuurin aikana kusi oli kirkkaan oranssinpunaista (rifampsiininä sisältävän lääkkeen takia), nyt lähes väritöntä liruttelua.

Olympialaisten kisalähetysten tuijottelua, vähintään kymmenen tuntia vuorokausi.

Uusi televisio, television säätöjen (vielä pahasti kesken), ja tv:n vaatiman tilan laajennusta. 

Vähemmän väsyneet iltapäivät.

Lääkekuurin loputtua iltapäiväkin on normaalin ikämiesukon väsymystasoilla.

Pikkusen helpommat juoksukilometrit, mutta vauhti ei ole ainakaan vielä parantunut.

Siinä net omat kuulumiset.

Olympiakisoissa on ollut kovia suorituksia ja paljon yleisöä kisakatsomoissa, 

(toisin kun Rooman EM-kisassa)

Tänään vielä keihäsmiehet intoutuivat kepinviskonnassa koviin tuloksiin, ei siellä Suomalaisilla kärkisijoille ole asiaa.

Yritämpä nukkumaan, huomenna on taasen kisapäivä, TV:ssä.

Lauantaina Matin maastot Viirinkylällä, menkäähän kisaileen.