Vähiksi käy, loppuu lähestyy.

Tuolla tilastokeskuksen laskurilla katon lähtöpäivää.

Ei tässä ole vielä mihinkään kiire, toukokuulle 2026 asti on päiviä luvassa, 

elikkä yli puolitoistavuotta kakkua on jäljellä.

Jo muutamavuosi sitten pyöräilylenkillä tarjouduin San Miguelin seuduilla crematorioon, tuhkattavaksi.

Sanovat oottele siinä, haemme tervaksia tulenvirittelyyn, tulemme sitten sinut hakemaan.

Ilta alkoi hämärtää ja vatsassakin nälkä kurni, en jaksanut odottaa poljeskelin Torreviejaan kämpille.

Niin se jäi sillä kertaa, se tuhkaaminen.

Tänään sitten kävin lentokentällä katsomassa lennoston välineistöä ja lentonäytöstä.

Jos nyt ihan totta puhutaan sotkun makkarat, hernekeitto ja munkkikahvit ne taisi suurimmat vetonaulat paikalle menoon olla.

Lentelihän siellä taivaalla lentokoneitakin, mutta minun kiinnostukseni oli enemmänkin sisäisten nautintojen puolella.

Makkaraa ja sotkun munkkikahvit sain ostettua, mutta hernekeitto jono oli kokoajan useita kymmeniä metrejä pitkä, ja kun olen tunnetusti laiska jonottaja, jäi hernekeiton syönti vain haavekuvaksi. 

🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Aamulla kävin nyky minulle pitkän lenkin 23 kilometriä, 5:52 kilometrivauhdilla.

Hyvä mie!