Elämä ei ole kivaa.

 

Tänään jalkakäytävät vähän liukkaat, eteenkin suojatiemaalausten kohdalla.

Kävin yrittämässä ulkoilua lenkkivarusteissa, juoksin jos sitä juoksuksi voi sanoa, kahdeksan kilometriä, kilometrivauhti 7:04

Ongelmaa piisaa, vähän joka saralla, ei kyennyt parempaan. 

Tänään myös sairaalalta soitettiin, sanottiin että 30.10 peura heitetään leikkuulaudalle.

Lieneekö siellä jotkut Lapin perinneruokapäivät tai jotain. 

Uskaltaisiko.

Olen siinä kahdenvaiheilla, uskaltaisiko jo katetrin poistattaa, vai oottasko vielä huomiseen.

Syksyistä talvimaisemaa.

Olisi ihan hyvä sää lenkkeilyynkin, mutta nyt ei tuon katetrin kanssa voi kun se aiheuttaa kipujakin.

Vuoden 2023 tammi helmikuussa Torreviejassa elin katetrin kanssa kuusiviikkoa, silloin neljänä viikkona kyllä kävin jonkunlaista lenkkiäkin juoksemassa, vaikka se ei helppoa ollutkaan.

Paljon tulee katseltua tv:stä elokuvia ja sarjoja, nyt kun ei pysty muuhunkaan.

Hirmuvauhtia Chicagossa.

 Chicagon maratonilla Ruth Chepngetich 2:09:57 !.

Aikahan on lähes minuutin kovempi kun miesten Suomenennätys.

Kiva oli seurata televisiosta todella kaunista, eteenpäin vievää askelta ja taloudellista menoa.

Kovaa meni myös miesten voittaja.

Chicagossa juostaan nykyisin runsaasti maratonaikoja maailman kymppikärkeen.

TV kuvan perusteella reitti näyttää sellaiselta että minä pitäisin siitä, mielestäni näyttää jopa Berliinin reittiä paremmalta.

Chicagon kärkimenijöiden suosikkikenkä näytti olevan tämä, vain hieman tuoreempana versiona ja väriltään keltaisena.

Ikävämpää uutista kantautui Romaniasta veteraaniurheilunpuolelta.

Meikäläisen sarjalainen, ruskamaratonillakin kilpaillut kova maratoonari menehtyi kisanjälkeen.

Otan osaa.

🏃

Oma viikonloppuni yöt oli tuskaisaa valvomista, samoin myös päivät oli tuskaisaa oloa.

Sunnuntai iltana sitten jouduin alistumaan ja menemään päivystyspoliklinikale, letkutettavaksi.

Kurjaa on vanhan ihmisen elo.

Joskus vuosikymmeniä sitten mökkityömaalla.

Ennen lenkille lähtöä tuli vain mieleen..

 

"Jokaiseen ikäkauteen ihminen tulee harjoittelijana." (Sebastien Chamford)

Näin iäkkäänä harrastejuoksijana tulee joskus ajatelleeksi, mitä ne juostut kilometrit tai harjoitustunnit ovat suhteessa siihen, miten nuorempana harjoitteli. 

Sepä ei ole aivan niin yksinkertainenjuttu, että katsoisi harjoituspäiväkirjan kilometrit ja harjoitustunnit.

Jos vertaisi esim: Nyt syyskuun juoksukilometrejä (499) ja (46,5) harjoitustuntia,

aikaan jolloin olin (n.35-40) vuotias.

Silloin noilla kilometreillä harjoitustunteja olisi tullut vain noin (35)

Päinvastoin verratessa 46,5 tunnin harjoittelulla, silloisilla harjoitusvauhdeilla, 

kilometrit olisivat yli 660 kilometrin.

Sitten on vielä ajateltava sitä iäntuomaa hidastunutta harjoituksesta palautumista.

Minullahan oikeastaan vuosi 2016 on viimeisin vuosi jolloin olen pystynyt harjoittelemaan ilman sairauksien aiheuttamia suurempia esteitä.

Olin silloin 67 vuoden ikäinen.

Juoksua 4709 km- Hiihtoa 209 km- Pyöräilyä 1445 km- Kuntosali 28,5 t- Harjoittelu yht: 538,5 t

"Vaikka intoa riittäisi, niin yli voimiensa ei voi kamppailla" (Homeros)

Mutta nyt sitten sinne lenkille.

Ja jäätelöä menee.

Päivä ei mitään uutta eikä positiivista elämääni tuonut, jos ei kovin negatiivistäkään.

Tilanne jatkuu edelleen linjalla tutkia täytyy, ja jotain on tehtäväkin. 

Johan tässä kaksi ja puoli kuukautta tuli oltua ilman antibiootteja, joten uutta kuuria tuli syötäväksi.

Kyllä kai sitä jäätelöä kuitenkin...

Miettiessä oliko lekurikäynnin tiedot positiivisia vai negatiivisia.

Oli miten oli näillä nyt mennään.

Olisihan se jäätelönsyönti kaksin verroin parempaa etelän auringossa kun napapiirin tuntumassa.

Rovaniemelle ensilumi.

Tänään se luoja pisti maan valkoiseksi täällä Rovaniemelläkin. 

Märkää ja liukasta oli aamulla kun kävelin tuonne Liikun kuntosalille.

Tähän nyt vain on totuttava.

Seuraavat 7 kuukautta sateet tulee lumena ja pakkanen panee palelemaan.

Parvekekalusteetkin on paras siirrellä talviasemiin.

Tänään ei juoksulenkille viitsinyt lähteä, kengät kastuu ja liukastelee sohjossa rämpiessä.

Huomenna sitten sairaalalla tuomionluentapäivä.

Pitäisiköhän käydä hakemassa kolmen ainojäätelön annos kaupasta, että saa sitten iltasella suruunsa edes jäätelöä.

Hanskat edelleen hukassa.

Kun ei oikeakäsi tiedä mitä vasenkäsi tekee.

Kun ei nää, polvi otti vähän itteensä kun kisassa kaaduin.

Saapa nähdä.....

Kelpaako 6.10 juostun Pieksämäen tulos, aikuisurheiluliiton 'lisenssi clubin' ennätykseksi?

Nyt ainakin lisenssi oli maksettuna.

Lisenssin tiedot:

Lisenssin nimi: Masters-lisenssi (60+-sarjoihin)

Lisenssin voimassaoloaika: 1.10.2024-30.9.2025

Lisenssin myi: Suomen Urheiluliitto ry

Lisenssi kattaa liiton lajit: Yleisurheilu

Lisenssiseura: Oulun NMKY:n Urheilijat ry

Hinta: 33,00 € - Maksettu1.10 klo 7:30

Nyt kolme seuraavaa viikkoa onkin sairaalalla vierailtavia viikkoja, joten kaikenlaiset eteläisessä Suomessa olevat kisat voi unohtaa.

Olisi puolikkaan ajan parantaminen ihan realistista ollut, kunhan reitti ja sää olisi kohdallaan.

Onhan harjoitustaustaa nyt jo vähän enemmän kun elokuun lopussa Jäälinjuoksun aikaan, jolloin lääkityksen lopettamisesta oli vasta kuukausi.

Jaksaisikohan huomenaamuna mennä kuntosalille..

Elämän laitapuolen iloja.

 

Juoksin lyhkäsen pakkaslenkin, enkä edes kaatunut, näin elämän laitapuolella senkin voi laskea elämäniloksi.

Kun ei näe, juostessa kaatuu usein.

Siitä tulee yleensä veristä jälkeä.

Aamulla varhain pakkasmittarini näytti jo 6,4 miinusastetta, tässä Kemijoen rantamaisemissa.

Pieksämäen kisan kaatumisesta ei tullut kun revennyt hansikas ja pientä hiekkaihottumaa polveen.

Nyt jo aurinkokin pilkistelee, ja lämpömittari on parin asteen plussalla.

Tänään puolikas Pieksämäellä.

Tuli juostua Osmon superhölkkä ja maraton tapahtumassa.

Reitti ei minun mieleen, sorapintaiset puisto osuudet eivät minulle sopineet.

Puistonpolut aika mutkaisia, eikä tossun pitokaan sateen kastelemalla ja pudonneiden lehtien liukastamalla tiellä asfalttitien veroista ole.

Tuo reitti puolikkaalla kierrettiin kahdesti.

Mukavahan muuten oli kisailla, mutta minun vauhti hyytyi aika lailla tuolla toisella kierroksella.

Autottoman on kisoja valitessaan valittava kisa johon, jotenkin onnistuu pääsemään, eikä tapahtuman reitti, luonne yms. voi olla valinnan pääkriteeri.

Nämä minun kisailumahdollisuudet kun tänä vuona jäi näin syksylle, ettei pohjoisesta enää kisoja löydy.

Tulevan viikon lopulla ne kisailumahdollisuudet voivat taasen olla ohi, 

kun lääkärikäynti lisävalaistusta tilanteeseeni tuo.

Mutta nyt taidan lähteä pitsalle.

Klubiennätyskö vai Suomenennätys.

 Näin junassa istuskellen aikaa on jotenkin se on yritettävä kuluttaa.

Arvostelempa aikuisurheiluliiton toimintaa, ei siellä ole homma hanskassa, tai sitten hanskat on hukassa.

Aikuisurheiluliitto edellyttää urheilijoilta ajatustenlukukykyäkin.

Heidän sivuillaan on ennätyksien hyväksymisohjeet.

Ennen Kiimingin kisaa luin ne, enkä estettä löytänyt, Suomenennätyksen juoksemiseen puolimaratonilla.

Mutta toisin oli, ennätystäni ei hvväksytty, kun en omista lisenssiä.

Niin käy jos lahjusrahat on maksamatta.

No ei mitään lisenssiä vaativaa ehtoa aikuisurheiluliiton sivuilta kisan jälkeenkään löytänyt vaikka kuinka sivua tarkkailin koirien ja kissojen kanssa.

No minä maksoin lisenssimaksun vuodelle 2025, Ihan sen takia että voin arvostella aikuisurheiluliiton toimintaa, (elikkä Suomeksi sanottuna vittuilla)

Se on kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun lisenssin hommasin, jos ei maksetulle lisenssille löydy jotain etuutta urheilijalle, nythän vain aikuisurheiluliitto ja ehkä kisajärjestäjät jotain etua saa, ja maksaja on urheilija.

Lisäksi on kyllä mainittava turhan monimutkaiseksi tehty lisenssin lunastaminen.

Kyllä se pitäisi olla vain lomake johon nimi, syntymäaika, urheiluseura ym. tarvittavat tiedot kirjataan, jonka jälkeen painettaisiin nappia ”lähetä” joka avaisi tiedon summasta ja tilinumeron mihin maksu suoritetaan.

Jokainen sitten maksun suorittaisi omalla maksujen maksamissysteemillään.

Minun ikäluokkani ja vanhemmilla veteraaneilla ei useilla ole älykännykkää, eikä tietokoneitakaan.

Itselläni ei sen suhteen ongelmia ollut maksamisessa, omassa dementtiassani tietotekniset kyvyt ovat vähiten kärsineet, johtunee siitä kun päivittäin useita tunteja vietän tietokoneeni kanssa puuhaillen.

Liian vaikeaksi homman laittaminen karkoittaa kyllä iäkkäimmät urheilijat kisoista.

No lopetampa nyt sanomista kyllä piisaisi, mutta jo suurimmat höyryt sain päästäni puhallettua pois.

Onko meillä mitään toivoa

Maanantaina oli magneetti kuvaus päivä.

Parin viikon päästä lääkärin tapaaminen, jolloin kuulee onko sillä saralla mitään toivoa.

Säiden suhteen kaikki toivo on jo menetetty, vääjäämättä se talvi on tulossa.

----------------

Eilen aika voimakkaasti tuuli puhalteli lenkilläni, ja sen verran kipujakin alavatsalla oli ettei juoksu mitenkään kivaa ollut.

No mutta valittelut sikseen, tänään aamulla pakkasta mutta tuuletonta, 

juoksin 23 kilometrin lenkin 5:40 kilometrivauhdilla, eikä muuta valitettavaa lenkillä ollut kun se että, vasten nousevaa aurinkoa juostessa ei meikäläisen silmillä nähnyt mitään.

Päiväkävelyllä istuskelin Saarenkylän kentän katsomossa, kun oli niin mukava ilma, lämpötila tosin vain + 4 astetta.