Juoksin lyhkäsen pakkaslenkin, enkä edes kaatunut, näin elämän laitapuolella senkin voi laskea elämäniloksi.
Kun ei näe, juostessa kaatuu usein.
Siitä tulee yleensä veristä jälkeä.
Aamulla varhain pakkasmittarini näytti jo 6,4 miinusastetta, tässä Kemijoen rantamaisemissa.
Pieksämäen kisan kaatumisesta ei tullut kun revennyt hansikas ja pientä hiekkaihottumaa polveen.
Nyt jo aurinkokin pilkistelee, ja lämpömittari on parin asteen plussalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti