Painorajoittamattomien siltojen etsijä.

Painokin nousee sitä tahtia että kohta norsujakin voin alkaa kutsumaan 'riisitautisiksi'.
Siitä huolimatta kävin tänään hiihtämässä niin pitkästi että matkan näyttämiseen tarvitaan neljän käden sormet, eikä silloinkaan kestä mukana olla sirkkelisahurin käsiä.
No se vauhti oli varsin vaatimatonta, kun pumppuni teho on enää 67 % entisestä, ja kun siitä prosenttimäärästä harjoituksen tekee 70 % teholla,
niin eihän prosentit ole enää kun keskioluen tasolla, no korkeintaan kossun.

Hevoskuurista luin haastattelun Yrjö Pesosesta , olen aina seurannut ja arvostanut hänen varmaa maratontyöskentelyään, aina siitä asti kun hän 1991 Berliinissä alitti 2.20 raja.

Silloin asuttiin entisen Itäsaksan puolella, samassa "hotelli" huoneistossa.

Meikäläinen ko. juoksussa keuhkoputkentulehduksessa lääkekuurissa

juoksi / käveli reitin läpi 2 t.45 minuttiin.

Lukekaapa juttu, järkevää asiaa maratonjuoksusta.

 

Tänään myös juostiin RDS:n talvisarjajuoksun toinen osakilpailu.

 Tulokset:

Tulopoliittiset neuvottelut ajautuivat pattitilanteeseen.

Yö kului yökahveja nautiskellessa, ei vain uni tullut silmään.
Yön pitkinä tunteina aloitin tulopoliittiset neuvottelut, ja net päätyivät pattitilanteeseen, itsepäisestä työnantajastani johtuen.

Niinpä ajauduin antamaan lakkovarotuksen, näillä näkymin lakko alkaa 21.11 kestäen tammikuun 2014 loppuun..
Palkkanihan on noussut viimeksi 1.1 2012
anoin siihen n.15 % korotusta.. Mielestäni kohtuullista..
Mutta tuon näköiseltä työnantajalta ei  myötämielistä suhtautumista voi ilman lakkoa saada.

Unenpuutteesta huolimatta taidan lähteä hiihtämään.

Ei mitään uutta kaamoksen alla.

Tää on niin tätä..

Eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoiteltuakkaan tänne,
on ollut kaikenlaista.
Lisäksi pimeyden lisääntyessä meikäläinen masentuu.
Myös köyhien kansanluokkien kirouskin on vaivannut,
eli työ.
Kesälomien toivossa on pitänyt noita hommiakin painaa.
 Tällaista juttua oli tuolta loma-alueeltani iltalehdessä.
No niin no tuosta jutusta, ne lentomatkathan ne köyhän kansan verta juo,
meno: Oulu-Alicante  55 euroa,  paluu: Alicante-H:ki  52 euroa.

Tänään kuitenkin yritin käydä 15 kilometrin juoksulenkin, mutta siitäkin lenkistä vain 67 % tuli juoksua, elikkä 10 kilometriä.
No samaan prosenttilukuun sydämen pumpaamasta verimäärästä (levossa) menee hyötykäyttöön, loput karkaa aortta ja mitraaliläpän vuotoina.

Kaikki yli 50 vuotiaat valtion kustantamina navetan taka ja eikö nappi otsaan,
se olis yksilön ja yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu.
Näin se on, ja turhat pulinat pois.

Yli 60 kiloiset älkää vaivautuko.

Seurailin tietsikalla Frankfurtin maratonia, ja toisella katselin tämän vuoden tilastokärkeä.
Kärkiaikojen pitäjät ovat varsin kevyenoloista porukkaa.
Tällaisia tietoja löysin juoksijoiden painoista eri sivuja tarkkaillessani.
10 000 m
1. Dejon Gebremeskel ETH  26.51.02    178 / 53 kg
2. Abera Kuma  ETH            26.52.85           53 kg
3. Imane Merga  ETH           26.57.33   172 / 55 kg
4. Kenissa Bekele  ETH        27.12.08   160 / 54 kg
5. Bedan Karoki    KEN        27.13.12   169 / 53 kg

Maraton
1.Wilson Kipsang Kiprotich KEN  2.03.23           53 kg
2. Dennis Kiprot Kimeto  KEN     2.03.45            53 kg
3. Emmanuel Mutai  KEN            2.03.52    162 / 52 kg
4. Eliud Kipchoge   KEN              2.04.05    167 / 52 kg
5. Lelisa Desisa  ETH                  2.04.45            52 kg

Elikkä yli 60 kiloiset, siirtykää pikamatkoille taikka suoraan sumopainiin.
No niin taktikka kilpailuissa Mohamed Farah (175 / 65 kg), kyllä hallitsi loppukiritaisteluja.

Omaa painoani olen tänään yrittänyt hienosäätää hirvikäristyksen ja lukuisten pullakahvien sekä jäätelön voimalla. Eiköhän se tästä, se sumopainijan ura....

Talvi yllätti ladunlumettajat.

Lumisateet yllättivät ladunlumettajat, mihin lie kadonneet autot ja latukoneen käyttäjä, liekkö lähteneet lumipyryä pakoon.
No hiihtostadioninpäässä hiihtäjät olivat jo täydessä touhussa.
Pitäisiköhän huomenna kaivaa suksipussit esiin.

Näin kesäurheilukauden päätyttyä katselin eilenillalla Lapinläänin tämänvuoden maratontilastoa, ei niin kovin kovaa tasoa, vain kolme miestä alle kolmen tunnin.
Hyvät herrat, kohta naistenmäärä kolmentunnin alittajissa ylittää teidät.

Palataanpa entisiinaikoihin, ei nyt omaan tekemiseen, vaan tarkastelen 1980 luvulla Lapin maratontilastoja hallinneen Asta Peuran maratoneja ja harjoittelua.

Aikaisemmin pelkästään kuntoilumielessä liikkunut Asta aloitti kilpaurheilun vuona 1980.
Kesän harjoittelun jälkeen lokakuussa oli jo vuorossa ensimmäinen maratonjuoksu Korsossa, joka kulkikin harjoitteluunnähden hämmästyttävän hyvään aikaan 3.12.03
Seuraavana vuona tulos parani syksyllä Oulussa aikaan 3.01.45
Kolmantena kilpailu-ura vuotena aika parantui jo 2.56.03
Vuoteen 1990 mennessä oli maratonjuoksuja takana jo parikymmentä, joista lähes puolet oli taittunut alle kolmen tunnin.
Harjoittelu oli kovimmillaan vuoden 1984 aikoihin jolloin juoksukilometrejä tuli yli 4000 km vuodessa, lisänä hiihtoa n.1100 km vuodessa.
Kovimmat viikkokilometrit juosten, harjoittelumatkalla Playa del Inglesissä olivat jo 220 km luokkaa.

Maratonjuoksijan on uskallettava kokeilla rajojaan harjoittelussakin.
Periaatteessa maratonharjoitteluhan on helppoa, mutta se että toteuttaa tarvittavan harjoittelun, se vaatii päättäväistä ja peräänantamatonta luonnetta.

Kun vertaan Astan harjoittelua omaani, oli Astan peruslenkkien vauhti kovempi kun minulla, jos vertaa tulostasoon.
Lisäksi harjoittelu sisälsi enemmän erinlaisia vauhti, kuntosali, venyttelyharjoituksia, kun minulla.

Näin kun juoksijoilla on pitkä peruskuntokausi edessä, en malta olla lainaamatta Olli Markus Taivaisen mainiota ohjetta harjoitusmäärän määrittämiseksi.

"Jos talviaikaan kulkee useammin kun kerran kahdessaviikossa, on määrää lisättävä.
Jos kolmeen viikkoon ei kulje, on kevennettävä".

Katsastus numero kaksi.

Niin pitihän se YBY:kin  katsastaa kun kerran itsenikin.
Kauppareissumatkalla poikkesin katsastusasemalla, kulkupelihän viattomaksi todettiin, niinkuin aina ennenkin.
No nuorukainenhan tuo auto onkin vasta 16 vuotta tulee täyteen helmikuussa.

Talvesta selvitymis paketiksi no: 1 valitsin noin kuukauden päästä alkavan 10 viikon Torren matkan.
Selvitymispaketti no: 2 jos tarvitaan, varaillaan myöhemmin.

Ja tänään aion käydä viikon toisen juoksulenkkini, ja se on lyhyd ja hidas.
Niin toivottavasti se lenkki ei jää aikomukseksi.

Vuosikatsastuksessa.

Ajolupaa tuli vuodeksi.
Rauhallisesti rantabulevardeja rullaillen vuoristoteitä vältellen, niin kutsu tulee vuodenkuluttua uusinta katsastukseen.
Eli ei vielä otettu sosiaaliturvatunnusta pois ja määrätty romutettavaksi.
Niin ja eihän siinä mitään jos leviää ennen uusintakatsatustakin, kirkonmaalta on saatavissa pientä jätteenkäsittelymaksua vastaan, 1 x 2 metrin maapala syllän syvyyeltä, jätteen maadutusta varten.

Niin enhän minä YBY:ä ollut katsastamassa, vaan keskussairaalalla omassa aortan mittauksessa.



Melkein luulis etten ole enää kasvuiässä, vaan aikuistumassa.
Sillä aortan laajuntamassani oli vain lievää kasvua, milli pari riippuen miltä kohtaa mitattiin.
Sehän siinä vain on huono puoli kun se aorttaläppä vuotaa.
Osa sydämen pumppaamasta verestä valuaa diastoli vaiheen aikana takaisin vasempaan kammioon, niin eihän siinä sitten happi kovemmassa rasituksessa oikein riitä, ko 'tiivisteet valskaa'. 
Mutta aika hyvä näin....

Kuinkahan paljon lisää juoksuharjoittelua se vaatisi että pystyisi korvaamaan läppävuodon, kun vertaa entiseen harjoitteluuni??.
No tuskin se olisi edes mahdollista.. Mitäpä tuota turhaan pohtii.

Nyt kun mitään lisätutkimuksia ei päätetty tehdä, pitäisiköhän alkaa katselemaan vielläkö ne Norweigian miehet lentää, vai ovatko lakossa?.
Kun tuo valkoisen värinen maisema ei jaksa innostaa.