Huomenna Guardamariin.

Aamulla satoi vettä, joten jätin lenkilläkäynnin vähän myöhäisemmäksi.
Puolen päivän lähetessä sateista ei enää ollut tietoakaan, niinpä jouduin hitaan 17 kilometrin hölkkäilyn suorittamaan.

Tänään Jukka lähti katselemaan Suomen talvimaisemia puoleksitoista kuukaudeksi, ja minulla puolestaan alkaa huomenna kisakausi.
No huominen on vain sellainen tunnelmanhaku juoksu, matkana 7,5 kilometriä, eikä siinä tälläisia vanhusten sarjoja olekkaan, niin ei sijoituspaineita ole, voi keskittyä vain tunnelman aistimiseen.

Jotenkin on vain niin väsynyt olo, juokseminen on väkinäistä ja vauhti erittäin hidasta, toivottavasti se tästä vielä lähtee käyntiin, tuo juoksu meinaan.
Ettei tartte ihan vain viininjuontiin erikoistua.
Yritän vielä kahvilla, katellaan huomenna.

Täällä pitäs löntystellä.

Vähän oli pilvinen aamu kun pienen aamulenkin juoksentelin, mutta sateelta kuitenkin vältyin.
Eteläisessä Espanjassa vettä kyllä oli tullut oikein kaatamalla, Malagassakin maratonjuoksu oli jouduttu perumaan.

Päivällä on jatkettu eilen vielä keskenjäänyttä kisailmoittelua.

Näihin kisoihin on nyt tullut ilmottauduttua.

6.12     Guardamar
10.12    Torrevieja
18.12    Aspe
15.1     Elche
22.1     Santa Pola
29.1     Murcia
12.2     Orihuela

Aspe, Santa Pola ja Orihuela - ovat puolikkaan kisoja, muissa matkat siinä kympin kahtapuolta.
Ehkä muutaman kisan tuohon vielä lisäänkin, jos tuntuu että kiinnostusta piisaa.
Tästä nyt kuitenkin kisatouhuja käynnistellään.

Ei poika piristy.

Aamu käynnistyi etanahitaalla lenkillä 6 min kilometrivauhdilla, eikä matkakaan päätä huimannut 14 kilometriä. ja oli tämänreissun pisiin lenkki, joten ei tämä vielä ole oikein käynnistynyt.

No kun hitaasti juoksi kerkesi aamuaurinko hiukan jo päivää valoistamaan.

Eilen kävin Eiran ja Ilkan luona tervehdyskäynnillä ja katseltiin sprinttihiihdotkin siinä sivussa.
Tänään aamunlenkin jälkeen tulikin vain makailtua, ja leputeltua jalkoja, jotka jostain kumman syystä ovat hirveän väsyneet.
Iltapäivän pienen kävelykierroksen jälkeen, olikin ruoka aika, ja kyllä paistettu lohi ja riisi osasikin maistua hyvältä.
Tässä kun illanmittaan vielä katselee tulevia kilpailuja, ja tekee niihin ilmoittautumiset voikin vetäytyä yöpuulle odottelemaan josko se huominen päivä vähän pirteämpänä käynnistyisi.

Ei viellä normaalirutineissa.

Ei oikein tämäkään päivä vielä ihan täysillä käynnistynyt.
Aamulla hiukan ennen kuutta lähdin pienelle aamujuoksulle, ulkona oli aika kova tuuli, mutta lyhkäsen juoksuhousun lämpötiloja kuitenkin.
Juoksentelin 12 kilometrin lenkin tuolla aallonmurtajan päässä, 
rannan kissat olivat saaneet aamuateriansa ja olivat oikein seurallisia, 
useamman niskoja piti vähän rapsutella.
Päivällä muutamia sadepisaroitakin taivaasta tiputteli, kun kävin pienen tai reilun 2½ tunnin hitaan pyöräilyn tuolla Montesiinosin suunnilla.
Yritin katsella Kalermojen asunnon paikkaakin, 
mutta kun osoite oli toisella koneella, kun täällä mukana on, niin empä sitä sitten löytänyt, 
Puhelinta tietysti minulla ei mukana ollut, joten jäi tällä pyöräilyllä paikka löytämättä.
Iltapäivällä sääkin alkoi selvenemään, mutta toisen lenkin juoksuintoa ei ollut, 
kun pyöräily painoi hiukan jaloissa ja ennen kaikkea niskassa.
Ei ole tullut pahemmin pyöräiltyä viimetalven Torressa olon jälkeen.
Jospa sitä vaikka huomenna pääsis normaaliin lomalaisen rutineihin.
Torre vaikenee tälläerää.

Dementiapäivitys No:1

Ei jaksa enää, köysi ja vaseliinkauppaan tästä on lähettävä.

Vaikeaksi menee tämä elämä, viimevuona Torreentulon jälkeen alkoi ankara pankin avainkortin hankinta, oli näet jäänyt kotiin.
No pankki ja luottokortit oli kyllä mukana, rahasta ei niinkään ollut pulaa, mutta kun olisi pitänyt päästä nettipankkiin laskuja makseleen, sehän tietysti ei onnistunut.

Tämänkään reissun tulo ei kyllä sen paremmissa merkeisssä alkanut,
Kämpille tullessa reppu jäi Veskun autoon.
Ei vain pysty enää kahta asiaa yhtäaikaa muistamaan, niin selvähän se, kun matkalaukun otin niin reppu jäi.
Niipä yöllä ensimäisiä hommia oli omaan matkalaukkuun murtautuminen, kun ne laukun avaimet tietysti oli siinä repussa.

No nyt on sitten jo reppukin kotosalla, siihen asti kun sen seuraavaksi hukkaan.
Kohdallani se rasvatun köyden virittely puunoksaan alkaa tuntumaan jo hyvinkin ajankohtaiselta.

Iltapäivällä kävin pienen lenkin hölkkäilemässä sulalla maalla ja aivan pikkuhousukeleissä.
Oli muuten lystiä, vaikka kahteen yöhön on tullut nukuttua yhteensä  vain 3,5 - 4 tuntia.

Säätiedotukset ovat lupailleet tännekkin vähän sateista, mutta saa nähä mihinpäin ilmat kääntyvät.

Kommentoinpa lisää omasta ja Torreviejanseudun kuulumista myöhemmin,
jos nyt dementialtani tietsikan viellä osaan käynnistää.

Ei ole helppoa tulla vanhaksi!

Aatteleppa ite, omale kohalle.

Se tänään sitten täytti maailman vanhiin ihminen 117 vuotta.
Kyseinen Italilainen naishenkilö on myös ainoa elossaoleva 1800 luvulla syntynyt ihminen.
En kyllä haluais noin pitkäksiaikaa tänne unehtua.

Täällä pohjoisessa lähenneellään jo -20 asteen lämpötiloja, kantsii täältä varmaan lähteä vaikka Italiaan synttäreille, tai vaikka Espanjaan.

Aluksi kuitenkin ajattelin käveleksiä kuntosalille vetelehtimään.
Kerronpa myöhemmin kuinka se pakkanen varpaita kipristeli, ja mitä se aiheutti.

Black Friday

😁 Sinäänsä ei niinkään musta.
Sain punaiset kengät.
Aamulla olin menossa kuntosalille, mutta koukkasin tuolta urheiluliikkeen kautta, kun siellä kuuleman myydään kenkiä kympillä.
Tämmöset Salomonin lenkkarit löyty, ja kotiinhan ne lähti liukkaasti kympillä.
Olisihan siellä ollut Inov-8 nastakenkiä, Niken Vomeroa ym, mutta en kerinnyt niistä omaa kokoa valitsemaan, mutta hyvä kun yhetkin kengät sain edukkaasti.

No kuntosalin jälkeen edullisten kauppojen toivossa kiertelin kodinkone ja urheiluliikkeitä, mutta mitään ei niiltä kierroksilta käpäliin tarttunut.

Mitäpä tässä sitten muutta kun eläkeläinen heittäytyy pitkälleen sohvalle, ajatteleemaan kuinka jotku painaa hommia niska limassa.