Tympeää kesää vain kaikille.

Nykyään juokseminen on jo niin vaikeaa, että on käytettävä tällaisia "naamannaurattajia" jos haluaa pahaa irvistelyä välttää.

Eilisen juoksun jälkeen tänään vielä väsytti, niinpä tulikin sitten päivä jolloin ei edes ulkonakäyntiä.
Tai siis hainhan ruokakaupasta lohdutusruokaa, jäätelöä ja pullaa.

Siinä päivää kulutellessa ja netissä pyöriessä törmäsin tällaiseen sivuun jossa voi perehtyä olympia maraton juoksuihin, ja vaikka testata miten olisi omalla ajalaan erivuosina olympia maratonilla menestynyt.
Olisin syntymääni asti kaikki muut maratonit voittanut paitsi kerran olisin jäänyt kakkoseksi.
Viimeisissä (2016) olympialaisissa sijoitus olisi ollut 140 maaliintuleen joukossa 118.

Niin ja voihan sieltä selvittää vaikka kuka juoksi, ja missä, maratonajan 54 vuotta 8 kuukautta 6 päivää 8 tuntia 32 minuttia 20 sekunttia ja vielä 3 kymmenystä pääle,

Tympeän pilvistä,sateista ja kylmää kesää pitelee, ei kiva.

Hurjastelin hengenikaupalla.

Tänään hurjastelin juoksulenkillä täyttä vauhtia.
Huvittavaa, mutta ei kivaa, tähän on tultu.

Juoksin sarjajuoksureitillä täysivauhtisen viisikilometriä.

Olin varustautunut suoritukseen parhaimilla kisavarusteillani ja vyöttänyt sykevyönkin rintakehän ympärille,
Pohjalle suoritin perusteellisen kuudenkilometrin verryttelyn.


Ja ei kun kello käyntiin ja tuskainen ilme naamalle, en viitsi kertoa miltä juoksu tuntui, kaikki ei ehkä ole tottuneet sellaiseen kielenkäyttöön.
No tuli se maaliviivakin viimein vastaan, aikaa meni 24:20
Keskivauhdiksi tuli vaatimaton 4:52
Keskisykkeeksi muodostui 141 ja maksimissa pumppu oli saavuttanut 147 sykkeen. Askeleita otin 169 minutissa, askelpituuden ollessa 1.23 m.

Nyt väsyttää, väsyttää se kissojakin toisinaan.
Niin se vain on, jos ei pumppu pelaa, lujempaa ei pääse.

En tiiä, hirttäskö ittensä aamunkoittaessa, vai kattelisko vielä syksyn MM-kisat Dohasta.

Synkää ja pimeää yötöntä yötä.

Lappilaisessa maratonjuoksussa tämä vuosi on alkanut lupaavasti eteenkin miesten toimesta.
Eilisellä Tromsan maratonilla Juho Latvala RDS, hienosti 2:42:25
Tähän menessä kolmentunnin alituksia on tullut kuuden miehen toimesta, ja potenttialisia kolmentunnin alittajia kauden aikana on viellä monia, niin miehissä kun naisissakin.

Itsekkin olen Tromssassa puolikaan juossut vuona 2005, kun Hillin Sari, Peltokorven Kari ja minä teimme pikavisitin kisaan juosten puolikaan, muistaakseni kaiki sijoituimme sarjoissamme kakkosiksi.

Oma juoksuni oli sellaista jäykällä alaselällä ja lonkilla tepastelua, olimme näet ajaneet saman vuorokauden aikana täältä Rovaniemeltä n. 600 kilometrin kisamatkan.
Silloin kilpailin 55 vuotiaiden sarjassa, ja siinä alkuverrytelyn aikana katselin potenttiaalisia sarjaani kuuluvia kilpailijoita.
 Puolimatkan jälkeen ajattelin ettei siellä etupuolella meikäläisen ikäisiä tai vanhempia naamoja pitäisi olla, ja rullailin rauhassa maaliin noin 1.20 ajalla.

Mutta siellähän oli, yksi lapsenkasvoisen nuorukaisen näköinen Norjalainen.
On se kun ei osata vanheta normien mukaan, niin johan sitä viekaudella ja vääryydellä voittaa.
No en minä kyllä koko kesänäkään pystynyt kun vajaan minutin parempiin aikoihin puolikaalla.

Tästä filmiä tapahtumasta 2019:

Paras Suomalaissijoitus Mitnight Sun Marathonilla taitaa olla Jarmo Rundgrenin 1992 voitto ajalla 2.26.12 
ko.vuona meikäläisellekkin tuli kisaan henkilökohtainen kutsu.

Ei nukuta, ulkona tuulee, sataa ja on aika viileää, ei viitsi ulkoilemaankaan mennä.

Kävelypäivä.

Päätin mennä pohjoisen poluille käveleksimään ennen kun hyttyset valtaavat maisemat.
Uskomatonta kuljeksia pitkin tunturipolkuja kesäisissä säissä, ja aivan ilman ainoatakaan verenimijää.

Eilen aamusta kiipesin Nattasille, kivikkopolkua kiikuessa tuli mieleen, "jospa olisin peuran sijasta vuoristokauris".

Aika ihmeelisesti kivet siellä on rapautuneet, jäljelle on jäänyt tällaisia tooreja.
Maisemat oli kyllä kauniit.

Seuraavaksi suuntasin Kiilopään huipulle, josta tein pienen kävelylenki pitkin tunturialuetta.

Saariselän alueella tein tällaisen kävelylenkin, karvanverran alle kolmekymppiä, aikaa lenkiin kului 5 tuntia 29 minuttia.
Kaikenaikaa en kyllä tiennyt missä olen, ja kuka olen.

Päivänaikana tuli kävelyä noin 40 kilometriä ja yli 53 000 askelta.
Kun kävely on tehty suhteelisen mäkisissä maastoissa polkujapitkin, ja välillä ihan tuntureita ilman polkujakin, on se minun nykykunnolle ihan kunnon liikuntapäivä.

Olihan viellä lumiläimäreitäkin tunturin rinteillä.

Tämän aamuyön kuvaa, ei se aurinko mihinkään laskenut, eikä pimeääkään tullut.

Niin kesäistä.

Suomen kesä, se on niin kesäinen.
Aamulla kun heräsin +3 astetta näytti mittari ja kylmä tuuli viuhusi nurkissa.

Olin vähän ajatellut...
Lähtisin pohjoisempaan Suomeen vähän vaeltelemaan ennen kun sääsket ja muut verenimijät oikein valtaavat maisemat.
Tulin toisiin ajatuksiin...
Ajatuksena oli, että olisin vähintäänkin Saariselälle, ja mahdollisesti ihan Utsjoelle ja Norjan Vesisaareen reissuni venyttänyt.
Aikoinaan -78 -79 talven työskentelin Vesisaaressa.
Kuinkahan sekin paikka on muuttunut, ja onko rakennelmia jota sinne rakentelin vielä pystyssä, sen voisi käydä katsomassa.

Tykkään ajella YBY:llä, ja kun ei tidä enää tässä iässä ja noiden silmienkanssakaan kauanko enää liikkeelle pääseekään, hirvet halut kaikenlaiseen ybyllä ajeluun ja eri paikkojen näkemiseen on lisäntyneet.

Semmosta se on säät ja mielialat vaihtelee.

Tulis jo kesä.

Hyvin kostea ja harmaa oli tämäkin päivä, eikä lämpökään oikein hellinyt.
Omana ulkoiluna kävin kahdeksan kilometriä hölkäämässä, tai tuli siinä välillä käveltyäkin muutama sata metriä.
Illalla Saarenkylän kentällä oli yleisurheilua, kävin vähänaikaa katselemassa.
Kovin oli pimeää ja kosteaa, onneksi vähän lämpimämpää on luvattu lähipäiviksi.

Onhan näitä aikoja nähty.

Onhan näitä aikoja nähty.
Näin voisi sanoa vihnemänty, jos puhua osaisi.
Pitkiä telomeerejä se vaatii.
Vaikka meikäläinen on yli 4700 vuotta nuorempi, telomeerit alkaa olla lopuunkäytetyt ja lähtö on jo lähitulevaisuudessa, männyllä saattaa olla vielä tuhansia vuosia jäljelläkin.

Tänään kävin hiukan pyöräilemässä, eihän se mukavaa ollut mutta väänsin kampea ihan reipaan kaksituntisen.
Loppupäivän olenkin puolityrmässä makaillut sohvalla.