Pakkoulkoilun päätepiste.

Huomenna käyn viimeisellä lääkeannoksellani terveyskeskuksessa.

Sen jälkeen olen oman itseni herra, voin olla kello kaksitoistakin ihan missä haluaan.

Tuli vain mieleen...

Selvisin puolenvuoden tubilääkityksestä, mistähän kaikesta muusta selviytyisin?

Soihtuviesti
MM-Helsinki 2005

No minun televisioni ei selvinnyt olympia järkytyksestä, arveli varmaan että tässä pitää taas vuorokaudet ympäriinsä lähetystä pukata tuolle urheiluhullulle.

Elikkä tv heitti toimimasta vilkuttaa vain kuvaa.

Kun omat taiot ei tv elektroniikkaan riitä, eikä edes kulkuvälinettä ole millä töllön korjausarvioon veisi.

Niin ja maksaisihan se korjaus kuitenkin satasia, useampiakin, ja ikääkin tv:llä on kymmenkuntavuotta.

Taijan näyttää sille pajavasaraa.

Paniikkihan siitä olisi tullut, jos ei yläkerrassa olisi toinen tv, josta kisoja voi katsella.

Käyn huomenna kuitenkin uuden tv:n tilaamassa.

Frankfurt 2007

Lääkekuurin loppumisen kunniaksi voin varmaan oluenkin ottaa.

Aivan vain pienen tynnyrin verran.

Olympiakisat on avattu.

Eilen oli olympialaisten avajaiset, ja tänään on tullut seurailtua jo pyöräilyn aika-ajoja.

Tästä se kisalähetysten seuranta päivä päivältä lisääntyy, kun enemmän seurattavia lajeja pääsee käynnistymään.

Eilen tietysti piti katsoa filmi Paavo Nurmesta, vaikka onhan se tullut katsottua monesti ennenkin, mutta entisaikojen juoksusankarit ovat aina katsomisen arvoisia.

Kuvassa Paavo ainoaksi jääneellä maratonilla Viipurissa -32.

Ei ole kovin kummosen näköiset nuo kengätkään, ja soratietähän ne maantiet siihen aikaan olivat.

Huomaa myös polkupyörillä kisaa seuraavien siisti pukeutuminen, kauluspaita, kravatti ja pukutakki.

Noin minunkin nuoruudessa siistimies aina pukeutui.

Itselleni hyviä uutisia tuli perjantaina lääkärin soitettua, 

Valvottu pakkolääkitykseni (yleisvaarallinentartuntatautilaki) loppuu tämän kuun vaihtuessa elokuuksi.

Saa nähdä muuttuuko olotila pirteämpään suuntaan.

Ainakin puolenpäivän sairaalalla käynnit jäävät pois, ja toivottavasti se tuo olokin piristyy.

Tasalukupäivä.

Tänään sitten olen tasan 900 kuukautta maanpäällistä helvettiä kärsinyt.

No ei se kokoajan ole kärsimystä ollut, ruokaakin on aina ollut saatavilla.

Peura, pöljäpoika istuu ruokapöydällä, kuva vuosikymmenten takaa.

Seitenkymppiä täytettyäni tein sivun jossa kerroin millaista oli Suomessa kun minä synnyin.

Mikäänhän siitä tiedosta ei muuttunut ole, paitsi se että maailman väkiluku on noussut n.400 miljoonalla ihmisellä viidessä vuodessa.

Syntymästäni tähän päivään maailman väkiluku on kasvanut 5,6 miljardilla ihmisellä!.

Siitä minä olen huolissaan, saisi sitäkin ajatella, eikä vain puhua päästöoikeuksista.

Vanhat ihmiset antavat mielellään hyviä neuvoja sitten kun eivät enää pysty näyttämään huonoa esimerkkiä. (F.de La Rohefocauld)

Aivan ei ikävuosienmittaista aamulenkkiä viitsinyt tehdä, mutta 14 kilometriä hölkkäilin.

Ja kakkua olen syönyt, ja paljon.

On se kivaa kun nyt sääkin on mitä melkoisen sopiva.

Alitajuinen pelko painaa nukkuvan mieltä.

Ei saa nukuttua, parina viimeisenä viikkona unet on keskeytyneet aina tuossa kello kolmen aikoihin.

Herätessä mielessä on aina, 'entä jos se lääkitys ei olekaan tehonnut ja sitä on jatkettava vielä kovempana'.

Se puolenvuoden valvottu lääkintäni pitäisi päättyä kuunlopussa. 

Tässä ajanjaksossa olen kävellyt terveyskeskukseen tablettiensyöntiin yli 140 kertaa, veri ja kusi kokeisin, värinäkötestiin, lääkäriin, fysioterapiaan yms. yli 30 kertaa.

Kun toisinaan samana päivänä oli käynti sekä keskussairaalassa että terveyskeskuksessa, kävelyä tässä puolenvuoden hoitojaksossa on tullut pitkästi yli tuhat kilometriä. 

Tänä aikana kotisairaanhoito on vieraillut noin 60 kertaa lääkitsemässä minua kotonani.

Pillereitä on tullut syötyä pitkästi toistatuhatta kuurin aikana.

Onneksi olen lääkityksen haittavaikutuksista selvinnyt aika vähällä, alkuajan lääkitystäkin vaatineet nivelsäryt ovat muuttuneet vain pieniksi nivelarkuudeksi, mutta se lääkkeenoton jälkeen tuleva kova väsymys on kyllä jatkunut koko lääkityksen ajan.

Lääkityksen alkupuolella maksa oli aranoloinen, tuntui kun se ei mahtuisi paikalleen, vaan kylkiluut painaisivat sitä, maksa arvotkin kävivät huolestuttavan korkealla. 

Nykyiset maksa arvot pyörivät siinä ylipainoisen alkoholin suurkuluttajan lukemissa, ehkä nekin normalisoituisivat jos lääkkeistä eroon pääsee. 

No niin,,,, tuli taasen valitettua oloa ja omaa osaansa, ei helpottanut yhtään.

Ensiviikolla sitten olen elänyt tasan 900 kuukautta, pyrkikää tähän niin näettä ettei tämä mitään herkkua ole, tämä elämä.

Kyllä se panee valittamaan.

66 kg  ja  53 kg on siinä eroa.

Sairaudet ja vanhuus, "syö miestä"  painokin tippunut parissa vuodessa toistakymmentä kiloa, ja kaikki lihasmenetyksenä, hyvä että edes yksi verisuoni käsivarteenkaan mahtuu.

Sehän tässä on, kun menetettyjä lihaksia ja voimia ei enää tässä iässä takaisinkaan saa, ei ainakaan jos sairaudet piinaa.

Urheilupäivä.

 Aamulla kävin 18 kilometriä hölkkäämässä. (tällä hetkellä minuksi paljon)

Varsinaisesti urheilupäivän tästä teki se että katsoin areenasta elokuvan Emil Zatopekistä.

Olen lukenut myös Jean Echenozin kirjan Pitkä Juoksu, joka kertoo Zatopekin elämästä ja Tsekkoslovakian historiasta.

Kova oli mies, juoksi paljon kultaa ja kunniaa ja kovia tuloksia, eikä olleet radat, kengät, eikä olot muutenkaan tähän päivään verrattavia.

Helsingin olympialaisten päätösmatkana juoksi vielä maratonin voittoon täysin suvereenisti ajalla 2:23:03 vaikka oli miehen ensimmäinen maratonjuoksu.

No sainpas sen maratonjuoksun sanoa tähänkin juttuun.

Huomenna sitten vitoskanavalta yleisurheilua Luzernista, ja jos itellä jaksamista riittää pieni juoksulenkki.

Kitukuukausi.

Olihan kovatasoisia kilpailuja eilisessä Monacon timanttiliigan kisassa.

Ensiviikolla yleisurheilua TV:stä tulee ainakin, Luzernista, Lappenrannasta, ja Joensuusta.

Tänään voi seurailla IS tv:stä rullasuksihiihtoa Taivalkoski-Isosyöte.

Näillä lähetyksillä voi tehdä vaikka tyhjennysharjoitusta Olympialaisten katselua varten.

Oma aamun lenkki oli vain 7 kilometrin pituinen, ja eilen en viitsinyt ulkoilua harrastaa tabletinsyöntireissua enempää. 

Tuossa lääkkeensyönnissä on menossa sellainen kitukuukausi, siksi kai tuntuu sillä että tämä heinäkuu etenee hirveän hitaasti.

Sieltä se hullu juoksija taas tulee.

Joskus ei juoksuinnosta puutteita ollut, 35 asteen helteessä oli mukava vedellä päivittäisiä kolmenkympin lenkkejä, -92 Gambiassa.

"Sisukuudella kärsitään tämäkin päivä, ja huominenkin, lohduttavana tietona että joskus ei enää uutta päivää tulekaan,"

Yhtä vastamäkeä.

Joskus tuntuu että elämä on yhtä vastamäkeä, ja se mäki on jyrkkä, 

meille joiden etunimi ei ole Ed.

Kuva Norjasta (ykeänperältä) viimeisiltä ajokortin omistamiltami vuosilta.

Saattaa se tuntua ylämäki raskaalta kun ikää on jo lähes 75 vuotta, ainakin jos etunimi ei ole Ed.

Seitenvitosten ME:t pitemmiltä juoksumatkoilta.

Maraton:          3:04:54

Puolimaraton:  1:29:26

10 kilometriä:     40:10

5 kilometriä:       18:45

10 000 m.           39:25:16

5000 m.              19.07.02

Kaikki nämä matkat ME:t on Ed Whitlockin nimissä.

25 km: 1:56:18 Ed Berhan USA.

25 kilometrin matka on nykyään harvoin juostu matka, vaikka aikanaan matkaa juostiin niin radalla kun maantielläkin, kilometrivauhti on ollut huomattavasti heikompi kun esim. maratonin ME:tä juostessa.

Ed Whitlock (1931-2017) kuoli eturauhassyöpään 86 vuotiaana, hänen nimissään on runsas määrä veteraanien maailmanennätyksiä näissä vanhemmissa ikäluokissa.

Eilen ja tänä aamuna kävin testaamassa uutta NB:n juoksukenkää lyhkäisellä lenkillä, vielä vaatii kenkä sisäänajoa ennen kun voi arviota antaa.