torstai 7. maaliskuuta 2013

Tänään jalat olivat väsyneet.

Aamulla nakkasin vatupassin naahman ja lähin lenkille.
Ulkona oli kyllä ihan kiva juoksusää +18 astetta lämmintä eikä yhtään tuulta, mutta auringonpaiste puuttui.
Juoksulenkkini suuntautui merenrantaa eteläänpäin, muutama kuvakin tuli otettua, vaikka se auringonvalo puuttuikin.
                       Balmutietä

                Lisää balmuja.
Matkanvarrella olisi ollut voimisteluryhmiäkin, mutta lunnon lahjakuutena notkeuspuolelta ;-) en moisia harjotuksia tarvitse.
Hylkeitä, tai mitä lie, oli myös matkan varrella.

Juostessani pohdiskelin nykypäivän Suomalaista ilmiötä,
Nykyäänhän juoksijat leireilevät suurina joukkoina samassa paikassa, siinä on varmaan niin hyvät kun huonotkin puolensa.
Entisaikoina Virenit ja Väätäiset ym. olivat kukin yksinään eripuolilla maailmaa harjoitusleireillään.
Silloin se mitä leirille oli menty tekemään toteutui varmemmin, kun ei ollut mitään muuta harjoittelua häiritsevää toimintaa.
Kyllähän ryhmäharjoittelusta on etuakin, mm. Kenialaiset ja Portugalilaiset ova aina harjoitellet myös ryhminä, mutta Suomalaiseen menttaliteettiin ehkä sopii paremmin yksinpuurtaminen.
Ryhmäharjoittelussa tulisi valita aina tarkoin porukka joilla on meneillään samanlainen harjoitus ja sama kuntotaso, muuten käy helposti siten että harjoituksesta tulee liian kuormittava, tai tulee juostua esim. liian hitaalla vauhdilla, kun toisetkin juoksee sitä vauhtia.
Nuorten tulevaisuuden urheilijoiden leirien olen nähnyt useastikkin jäävän vaille hyötyä, ja tuovan jopa ongelmia tulevalle kaudelle.
Vaikka ei varsinaisesti ylirasitustilaankaan olisi ajauduttu, on harjoittelu saattanut olla liian kuormittavaa kunnon kehittymisen kannalta, kun ei ole kehdattu jäädä pois 'kivasta' juoksuporukasta, vaikka kuntotaso ei sellaista harjoittelua vielä olisi edellyttänytkään.
Useinmiten yksin tai muutaman urheilijan porukkana toteutettu juoksuleiri toteutuu suunniteltujen harjoitusohjelmien osalta täydellisemmin, kun tekemiset ja harjoituksen suorittamisajat voi tehdä ilman toisten urheilijoiden aikatauluja.

Lopuksi en malta olla kertomatta tähän alkutalvesta TV:ssä näytetystä sprinttihiihtäjien leiriltä tehdystä ohjelmasta.
Koko porukka istualöhösi samassa hotellihuoneessa, pelaten tv ruudulla jalkapallopeliä.
Mitä harjoituksesta palautumista sellainen on?
Leireillehän mennään harjoittelemaa, silloin ei pahemmin pelejä ja viihdelaitteita mukaan tarvitse pakata.
Silloin ohjelmaa katsoessani jo totesin ettei tuolla porukalla ainakaan MM-kisoissa mitalleista kilpailla.
Varmaanhan ohjelmassa oli tarkoitus tuoda esiin ettei urheilijan elämäkään ihan vain kovaa puurtamista ole, ja leireillä ollessa hauskaakin voi olla.....
Mutta kuitenkin.... Jotain se kertoo asenteesta urheilussa huipulle pyrkivistä... Jotkut ovat enemmän tosissaan ja toiset taasen elämäntapa urheilijoita.
Niin siitä ylirasitustilasta johon leireilläkin voi ajautua kirjoittelin aikaisemmin tänne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti