Nykyään suuriin osa kisojen järjestäjistä jo mittauttavat reitit virallisesti, ainakin maraton ja puolmaraton tapahtumissa, mutta se kilpailun järjestämislupa jää useimmilta anomatta.
Tämä on kilpailijan kannalta ikävä asia, jos juoksee hyvän ajan tai ennätyksensä, jää tällaisen pienen muotoseikan vuoksi tulos kirjautumatta virallisiin tilastoihin.
Reittien suunnittelusta myöskin sana pari.
Reittien suunnitteluvaiheessa voisi konsultoida sellaisia kilpajuoksijoita joiden kilpailuissa juoksema vauhti on sellaista kolmen-kolmenpuolenminutin luokkaa.
On näet aivan eri juosta mutkaan kolmen kun viiden minutin kilometrivauhdilla.
Asia voi kokeilla hitaampikin, vetää vaikka 60 metrin vedon reitillä olevaan kaarteeseen.
Reitin merkkauksesta myöskin muutama sananen.
Paikkakuntalaisena kun merkkailee reittiä, saattaa tuntua että tämähän on selvää 'pässinlihaa', tässä ei voi eksyä.
Vieraspaikkakuntalaiselle kaupunkinkartta eikä reittikartta tallennu mieleen, eikä hän voi tietää missä kohdalla ollaan menossa, ja mihin seuraavaksi tulisi kääntyä.
Parhaiten reittiä voi seurata tiehen maalatuista merkeistä.
Kilpaajuoksevan katse on suunnattuna 4 - 5 metrin päähän tiehen, tai edellä juoksevan selkään.
Sunnuntailenkkivauhdilla juoksenteleva joutaa toki katselemaan maisemiakin, muttei kilpaa juokseva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti