Korkeuseroa kyseinen laite oli saanut korkeimman kohdan ja matalimman kohdan eroksi 51 metriä.
Kuten kuvasta näkee, nousut ovat jyrkempiä ja laskuosuudet puolestaan pitempiä.
Hyvälle alamäkijuoksijalle tällainen reitti antaa mahdollisuuden ihan vastaaviin aikoihin kun tasasempikin reitti.
Kisapaikalla ja myöhemminkin, kuulin monien ihan ihmeellisiä kommentteja kuinka paljon reitin vaativuus heikensi tuloksia.
Hyväksyn sellaisen huvihölkkääjän kohdalla kyllä isonkin aikaeron tasamaareitteihin, jos henkilöllä on tapana kävellä jyrkimmät ylämäet.
Mutta kilpajuoksijat!!.,
Reitillä jossa lähtö ja maali on samassa paikassa, jos on ylämäkeä on myös alamäkeä.
Tasamaareitillä ette olisi missään vaiheessa päässeet sellaista vauhtia kun nyt olette tulleet alamäkeen!.
Omalla kohdallani puolikkaalla arvioisin että olisin pystynyt ehkä 20 - 30 sekunttia parempaan aikaan lähes tasamaareitillä, maksimissaankin aikaero olisi jäänyt alle minuttiin.
Kuulemani arviot kilpasarjoissa kärkipäänsijoituksista kilpailevien suusta.
Puolikkaan matkallakin jopa 3 - 4 minuttia paremmin olisi kulkenut tasaisemmalla reitillä.
Järki käteen, se vaatisi jopa yli 10 sekunnin kilometrivauhdin parannusta!!.
Maratoonarit puolestaan puhuivat 5 - 15 minutin heikommasta ajasta kun nopeimmilla reiteillä.
Maratonilla puolestaan 15 minutin parannus aikaan tarkoittaa yli 21 sekunnin parannusta kilometrivauhtiin!!!!..
Kokeilpaapa tätä, juoskaa esim: harjoituksissa mäkisemmällä tiellä 10 kilometriä täydellä vauhdilla, tai vauhtikestävyysharjoituksen vauhdillanne.
Toistakaa sitten sama harjoitus muutaman päivän kuluttua tasaisemmalla reitillä esim 8 - 12 sekunttia nopeammalla kilometrivauhdilla.
Ei liene syytä edes kysyä kumpi oli kovempi harjoitus.
Paanempa tähän oman garminini piirtämän korkeuskäyrän kilpailun aikana.
Gondollihissin lisälenkin kohdalla oleva piikki on tullut siitä kun laite oli heittänyt minut sinne ylärinteelle, tai oikeastaan sen kääntöpaikan vieressä olevan rakennuksen katolle.
(Kun vaihtaa sieltä yläreunasta metrijärjestelmään, klikkaa player sivun näkyviin ja käynnistää juoksun painikkeesta näkee millä kohdalla missäkin korkeuksissa ollaan menossa, ja näkeehän siitä minun juoksuvauhdin muutoksenkin ylä ja alamäissä.
Tosin nopeimmat ja hitaimmat lukemat voi karsia heti kättelyssä, kun hetkellisen nopeusnäytön lukemathan näissä laitteissa on aika surkeat.
Niin ja sitä korkeuskäyrä osiota voi vetää hiirellä isommaksi niin korkeuserot tulevat paremmin näkyviin.)
Tarkempia korkeuslukemia saa esim: ottamalla pituus ja leveyspiirit esim Gogle Earthista.
Garminin korkeuskäyrää
En allekirjoita täysin pohdintaasi mutta olet hieman asiasta hajulla.
VastaaPoistaKuten kaikki kokeneet ja kirjanoppineet toteavat ylämäki on osattava juosta ja vaatii koneesta millejä ja vastaavasti alamäki reisiin jerkkuja. Rata vastasi juuri näihin ja jos tämmöisissä ei ulkoilla niin sata varma että reitti minnuutin hitaampi kuin yleensä juoksijoiden reeni ja kisa tasangot.
Joo sen minutin ihan tosta vain allekirjoitan, se on puolikkaalla noin 3 sekunttia kilometri.
VastaaPoistaMutta ne arviot 3 - 4 minuttia ne toteutuu vasta, huomattavasti kärkipäätä jälkeen maaliintulevilla.
Itsehän olen tyypillinen tasamaan tallaaja, nopeutta ei ole ja sillon vain harva voi olla hyvä alamäkijuoksija, en myöskään ole jaloistani myöskään mikään voimajuoksija, joten ei ylämäetkään ole koskaan olleet vahvuuksiani.
Itselläni aikoinaan vahvin ominaisuuteni oli oman elimistön tunteminen.
Maratooneillakin useimmiten molemmat puolikkaat menivät minutin sisään, ja parhaat maratooniini, pulikkaan erot alle puolenminutin.
Kansainvälisen tason juoksijat vetävät maratoonit 3 - 4 minutiin sisään ennätyksestään vaikka olis sää ja reitti paljonkin vaativampikin.
Berliinit ja Lontoot ym. nopeat maratonitkin ovat myös sentakia jokavuosi niitä nopeimpia maratoneja, koska siellä jaetaan enemmän ja koviimpia rahapalkintoja, niin silloin myös parhaat juoksijat ovat runsaslukuisina paikalla.
Toki Berliini on ehdottomasti reitiltään omista juoksemistani maratoneista ehdottomasti parasreitti.
Levillä moni juoksi tänäkin vuona ennätyksiään tai kauden parhaita tuloksiaan, vaikka keväältä ja kesältä oli jo monia juoksuja tehtynä.
Ja ennenkaikkea tuossa jutussani painotin sitä että, hyvä alamäkijuoksija pystyy lähes samoihin aikoihin tällä reitillä kun vähän helpommallakin.
Monet tasaisemmat maraton reitit taasen pilataan niillä runsailla tiukoilla käännöksillä, ja jatkuvilla kaupunkialueen jalkakäytän ja ajoväylän risteyksissä olevilla 'kynnyksillä' .
Omaa juoksuani jatkuva rytmin muuttaminen, käännösten tai juoksualustan kohoumien, ja lyhyiden tiheästi toistuvien nyppylöiden takia väsyttävät enemmän kun, tasaisella suoralla tiellä olevat pitemmätkin nousu ja laskuosuudet.
Ensiksi Ollille onnea hyvästä juoksusta ruskamaratonin puolikkaalla. Allekirjoitan täysin Ollin kirjoittaman ja analisoiman aikojen vertailun. Itsekkin olen tallannut niin mäkisiä reittejä, kuin tasamaita. Eikä niissä juostuissa ajoissa ole ollut mitään eroja. Jos on kunnossa, niin silloin kulkee maasto kuin maasto.
VastaaPoistaKittilässä on ihan hyvä reitti, kun siellä ei ole kiperiä käännöksiä, eikä mukulakivikatuja. Net syövät eniten miestä.
Peesaan edellisiä. Hyväkuntoinen jaksaa juosta paremmin ylämäet ja osaa rullata alamäet. Jos maali ja lähtö on samassa paikassa niin ylä ja alamäkiä on yhtä paljon. Tuuli taas....
VastaaPoistaJos omia tänävuona juoksemiani puolikkaita vertaa, niin Ruskamaraton ei ollut nopein eikä myöskään hitain puolikkaani,
VastaaPoistaMutta kisa johon olin huonoiten valmistautunut se kyllä oli.
Minulla Ruskamaratonia edeltävä viikko on aina töiden osalta sellainen että työpäivän tunnit ovat 12 - 16 tunnin luokkaa, ainoastaan perjantain rauhoitan omaa valmistautumistani varten.
Tänävuona olen juossut 5 puolimaratonia, huonoimman ajan ja parhaan ajan erotus on, 2 minuttia ja 3 sekunttia.
Reitit ja sääolosuhteet ovat olleet hyvinkin erinlaiset.
Santa Polassa satoi vettä ja oli aika kylmää.
Raja Runilla puolestaan oli aika helteinen keli.
Lopuissa juoksuissa siltä väliltä.
Kaikkein paras ja tasaisin reitti oli ehdottomasti Santa Polassa, mutta siellä suurien juoksijamäärien vuoksi ei oikein optiimilinjoja pystynyt juoksemaan, ja juostavaksi tullut matka taisi olla kaikkein pisiin.
Joten kyllä se minutti kaksi on puolikkaalla jo niin suuri ajanmuutos tosimielellä kisoja juokseville, että se kattaa lähes kaikki niinkutsutut normaalit kisareitit.
Ainakin minulle, jos ajat enemmän heittää, silloin on jo jotain muutakin tekijöitä mukana kun tasamaata ja 'normaaleja' mäkiä.
Alppimaratonit, maastomaratonit yms. ovatkin jo sitten aivan eri asia.
Hyvä analyysi, Olli - samaa mieltä. Itsekkin syyllistyin ensin tuohon samaan ajatteluun maaliintulon jälkeen. Mutta huono aika johtui uupumisesta/hiilarien loppumisesta noin 26 km:n kohdalla - alamäkiosuudella. Ja tämähän johtui varmasti liian kovavauhtisesta ensimmäisestä puolikkaasta. Loppuaika kertoo päivän kunnon eikä rataprofiilin raskauden.
VastaaPoista3.14
Onkin hyvä pohtia aina omaa juoksuaan vähän myöhemmin,
VastaaPoistaUsein kilpailun jälkeen Joko hyvinmenneen kisan tai pettymyksen jälkeen ne arviot säästä, reitistä, omasta kunnosta ovat hyvin tunneperäisiä eivätkä järkeen perustuvia.
Kun on vähän etäisyyttä juoksuun, voi jo etsiä paremmin syitä joko onnistumiseen tai pettymykseen päättyneestä kilpailusta.
Yleisin tulosta huonontava tekijä (jos ei ole ihan huippujuoksijoista kyse) on nimeen omaan oman kunnon arviointi liian hyväksi.
Silloin juostaan alkumatka liian lujaa, ja siitä saa aina maksaa korkean koron matkan loppupuolella.
Sitä aikaa ei todellakaan voi juosta varastoon, niin kun kuulee joskus aloittelevan hölkkääjän suunnittelevan.
Järjestäjien tuloksien mukaan vartti oli varsin nopea. Itse paransin omaa varttia yli minuutin vaikka mäkiäkin oli. Kiva reitti palaan nopealle reitille vuoden päästä uudemman kerran!
VastaaPoistaVähän sekoilua oli kun alkuperäisessä ilmoituksessa oli vielä se varttimaraton matkaa. Kyseessähän toki oli kymppi vaikka joissakin tuloksissa sitä varttia vanhasta muistista tyrkytettiinkin
VastaaPoista