Juoksemaan!
Kirjoittanut Oskari Heikel
Otteita kirjoituksesta:
"Meidän yleiset sopivaisuuskäsitteemme ovat monessa suhteessa kierot. Juoksemista me pidämme pienelle lapselle erinomaisen sopivana, niin kuin se onkin. Mutta jos aikaihminen juoksee ilman erinomaista hengen hätää,
niin sitä pidetään hätiköimisenä tahi perin hassunkurisena tapana."
-------------------
"Juoksun halveksimisella lienee yksi erikoinen syynsä, kauneusopillinen eli esteellinen. Valitettavasti ei kaikkien juoksu ole kaunista.
Jos hevonen tahi koira juoksee, niin siitä ei ole mitään muistuttamista.
Ne juoksevat kauniisti. Niitä luonto vaatii juoksemaan, eikä kukaan sitä estä.
Niillä on siis riittävästi harjoitusta; ruumis pysyy keveänä ja nuorena.
Lehmänkin luonto vaatisi sitä joskus juoksemaan, voimistelemaan.
Vasikkana se saakin vähän karkeloida. Mutta sitten me sidomme sen seisomaan päin seinää melkein koko elinajakseen.
Ja kun tuo raukka sitten joskus valloilleen päästyään yrittää, luontoaan totellen, tekemään muutaman hypyn, niin me ihmettelemme ja ilkumme sen kömpelyyttä.
Ihmislapsenkin yleensä annetaan vapaasti karkeloida. Mutta kun nykyajan sivistysihminen tulee vähän isommaksi, niin hän sidotaan kiinni kytkyellä, jonka nimi on sopivaisuus eli etiketti, jota vielä velttous ja välinpitämöttämyys tukevat. Juokseminen on hänelle kovin sopimaton, varsinkin naiselle, vaikka etupäässä juuri naisen terveys vaatisi sellaista harjoitusta.
Ja kun sitten joku ei enää aivan nuori nainen joutuu siihen onnettomaan tilaan,
että hänen täytyy juosta, esim. ennätääkseen ohi kulkevaan raitiovaunuun,
niin jo kuulemme; Ha, ha, ha Juoksee kun lehmä. - Todellakin, mikä sattuva ja opettavainen vertaus!. Samat syyt, samat seuraukset."
Onneksi nykyään juokseminenkin on ihan sallittua hupia niin naisille kun miehillekkin, vaikka ei enää kakara oliskaan.
Vielä minunkin nuoruudessani maaseudulla juoksulenkillä nähdyn vähänkin kakara-iän ohittaneen perään ihmeteltiin, "olisi sitä varmaan kotona töitäkin ollut tehtäväksi, ettei olisi tarvinnut turhaa mennä hötkyileen".
Eikä nykyään tarvitse isän ja äidin, vaikka nuoriso lenkkeilystä pitäisikin, enää kuulla arvostelua " Niin, niin hyvä oli sinullakin pojan alku, mutta tommoseksi sen piti mennä."
No kaikesta huolimatta aamulla kävin räntäsateessa 10 kilometrin lenkin,
jalat oli märkänä ja varpaita paleli, että semmosta houkkiointia sitä harrastetaan.
Lauantaina ajattelin mennä Syötteelle Huippukympin juoksuun,
juostaanko se juoksu sitten lumikelillä vai sulallamaalla, mutta helpommalla reitillä kuitenkin kun maastojuoksut ennenvanhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti