Tästä se lähtee.

Maisemanvaihdos on suoritettu, ja hetikään ei V-käyrä ole niin korkealla kun aikaisemmin.
Eilen puolenyön aikoihin saavuin tänne Torreviejaan, matka meni aika joutuisasti vaikka kuski ei ajanutkaan tuhatta ja sataa, vaan tyytyi tuollaiseen 800 km tuntivauhtiin.

Aamulla sitten yrittelin netissä päästä blokiini, mutta eihän se onnistunut, salasana oli unohtunut.
Lähdin etsiskelemään juoksulenkillä että mihinkä se salasana olisi päässyt hukkaantumaan.
Soittajatkin halusivat vetää oikein fanfaarit minun Torreen tulon kunniaksi.

Aluksi kiertelin tuolla aallonmurtajan seutuvilla, siitä sitten alzhaimerin talon seutuville, mistä viimeistään luulin salasanan löytyvän, mutta ei vain, juoksutti radanpohjaa pitkälle ennen kuin salasana muistui mieleen.

Sitten olikin jo kiire kämpille, ettei vain se uudellen unohdu.

Pitihän siinä lenkillä pistäytyä punaisenmerenrannallakin.

Tuossa ajattelin, noita salasanoja nykyään tarvitsee jokapaikkaan, vähintäänkin puolenkymmentä kertaa päivässä.
Jos ne salasanat täytyy jokakerta hakea puolentoistatunnin lenkillä, siitähän tulee päivässä 7-8 tuntia harjoittelua, sillä määrällähän tulee jo pakostakin kuntoon.
Pitää nyt vältellä salasanoja tarvitsevaa toimintaa muutama päivä, sillä sunnuntaina pitäisi jaksaa juosta Benitormissa puolimaraton.