torstai 21. tammikuuta 2016

Pannunlämmittäjä.

Auringonnousun odottelijan ajatuksia, yökahvilla kello kaksi paikallista aikaa.

Meillä kämppiksen kanssa yleensä nukkumaanmeno tapahtui normaalin kaavan kautta.
Televisioa katsellessa päät alkavat nykähdellä ja silmät lupsahdella kiinni, jolloin jompi kumpi havahtuu "Se on keitettävä iltakahvit että pääsee nukkumaan".
Kuka sitä nyt väsyneenä jaksaa nukkumaan mennä.
Niin sitten juodaan pannullinen vahvaa kahvia, tai laihaa litkua, miten kulloinkin sattuu tulemaan.
Siitä piristyy sen verran että jaksaa hampaanpesulle, jonka jälkeeen kumpikin vetäytyy huoneisiinsa pohtimaan syntyjä syviä, tai nukahtaa alta aikayksikön.

Yönmittaan sitten satunnaisesti vuoroillaan käydään yö kahvilla.
Toisinaan sitten uuno käy nukkumaan kello kolmenaikoihin, ja minä puolestaan nousen neljältä kahvinkeittoon, näin saamme kahvipannun pysymään tasalämpöisenä ympäri vuorokauden.

Meidän pitäisi alkaa kurssittamaan etelän harjoitusleirillä olevia urheilijoita noissa vuorokausirytmityshommissa, taitaa suurella osalla porukkaa tulla makailtua vain kyljet kipeiksi leiriolosuhteissa.

Vai lieneekö tuo meidän vuorokausirytmitys ikääntyvien eläkeläisten normi päivä.

Nuorempana ja vielä harjoituskuntoisena se minun normaali leirirytmi oli sellainen, Aamulenkki joka useimmin oli se päivän pitempi lenkki tuli tehtyä kello viiden ja kahdeksan välillä, ja päivän toinnen lenkki ennen auringonlaskua.

Nyt jo kahden lenkin suunnittelu samalle päivälle väsyttää niin, että jää monesti se ainoakin lenkki juoksematta.
Onkohan niitä kahdenlenkin päiviä tullut nyt puoleentoista kuukauteen kolme vai neljä, eikä se toisen lenkin pituus ole juuri kotiporttia pitemmälle yltänyt.

Menempä vielä makoilemaan vähäksi aikka, ennen aamukahvin keittoa ettei keittimen vastuslangat liikaa kuumene.

Miksi näitä kirjottelen....??...
Kaikki julkisuus on hyvästä, varsinkin kuolinilmoitus.

Tänäänkään en sitten itseäni juoksulenkille saanut, joten pyöräilin tuolla Orihuelassa.
Aikaa reissuun meni nelisen tuntia, ja matkaa Garminiin tuli reilut 74 kilometriä.

                                 Pyöräilyreitti Orihuelaan 21.1 2016


                             Palmupuistoa.


 

   Pitihän se tarkistaa Orihuelan puolikkaan palkintojenjaon paikkakin.



                        Orihuelan vuoria.

3 kommenttia:

  1. Joo...tälleehän se mänee. Kymmenen vuuven leirityksen tuomalla kokemuksella rytmi on biritelty ihan nappiin. Ei tarvi mietiskellä mitä tekis vai tekiskö mittään. Valvoisko vai pötkölleenkö pistäis hetekalle. Toimiva on meillä systeemi, kertakaikkijaan.

    VastaaPoista
  2. Löytyhän se syy valvomiseen, pannussa ei ookkaa kahvia vaan biriä ;)

    VastaaPoista
  3. Vai biriä, kyllä me ihan kofeeiinin voimalla, mutta saata se liika kofeiinikin niin käsiä täristää että yhden näppäimen verran heittää.

    VastaaPoista